Lue keskustelun säännöt.
Onko sinullakin nk. ehtiväinen taapero?
03.03.2016 |
Siis semmoinen, jonka kanssa esim. ruuanlaitto ja normaalit kotihommat eivät vain ota onnistuakseen? Stressaako tämä sinua, vai osaatko ottaa huumorilla? Mä kyllä kieltämättä odotan sitä, että lapsella olisi jo vähän enemmän järkeä päässä.
Kommentit (18)
Ei ole, koska osaan pitää ehkäisystä huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia ne on, melko lailla suurin osa. :) Siksihän tuollaiset 1-2-vuotiaat on niin tavattoman suloisia ja hellyttävän näköisiä, että eihän niitä muuten jaksaisi, kun mitään ei saa tehdä rauhassa.
En ole omien lasteni kanssa saanut tehdä juuri mitään kotihommia rauhassa, ja vähemmällä olisin päässyt jos en olisi yrittänyt tehdä niitäkään vähiä. Ihan turhaan olin pahalla päällä kun mikään ei onnistunut. Tein ne kotityöt sitten kun lapset joko nukkuivat tai mies tuli kotiin, ja siinähän ne sujuivat. Siistiä oli kerran päivässä, sitä hupia kesti noin vartin, ja kieltämättä joskus otti pannuun.
Mun esikoinen oli tosi rauhallinen, ei ollenkaan tuollainen pöydällä kiipijä kuin tämä nuorempi. Mulla kesti tänään pöydän pyyhkimisessä n. 20 min. kun lapsi sai kimmokkeen kiivetä siihen pöydälle, eikä luovuttanut millään. Ensin otin hänet moneen kertaan pois, sitten oli pakko viedä tuolit ja Tripp trappit yksitellen pois keittiöstä, ja välillä aina nostaa tavaroita kaappeihin tai ylös, kun lapsi kiirehti niitä ottamaan (ja heittämään). Kaikkia kotitöitä ei voi kumminkaan jättää tekemättä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, koska osaan pitää ehkäisystä huolta.
Joo, ei mullakaan ole koskaan ollut mitään ongelmia ehkäisyn kanssa.
Ap
Ei ole minkäänlaista taaperoa tai muutakaan lasta, kiitos vain kysymästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minkäänlaista taaperoa tai muutakaan lasta, kiitos vain kysymästä.
Sovitaanko nyt tämän vastauksen jälkeen, että ei tarvitse tulla tähän ketjuun ilmoittamaan, jos ei ole lapsia. Mä laskin äsken, että etusivun 30 aiheesta 22 ei liittynyt lapsiin, joten ketjuja kyllä riittää. Mä ymmärrän, että tuntuu omaperäiseltä tulla vastaamaan, että mulla ei ole lapsia ollenkaan, mutta eiköhän kaksi esimerkkiä riittäne yhden ketjun osalta! Kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliskin. :( Ja jotkut kehtaa vielä valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Oliskin. :( Ja jotkut kehtaa vielä valittaa.
Voisitko avata tätä hieman?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile jättää jotain superkiellettyä taaperon ulottuville siivoamisen ajaksi. Ja sitten esität, ettet muka huomaa lapsen tyhjentävän käsilaukkua tai tutkivan vatkainta tai mitä nyt jätätkään "vahingossa" esille.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile jättää jotain superkiellettyä taaperon ulottuville siivoamisen ajaksi. Ja sitten esität, ettet muka huomaa lapsen tyhjentävän käsilaukkua tai tutkivan vatkainta tai mitä nyt jätätkään "vahingossa" esille.
Joo, tuota vois kokeilla, oon joskus antanutkin kaapista jotain tavaraa tutkittavaksi. Tuo pöydälle kiipeäminen on vain semmoista, että siitä lapsi on tosi vaikea saada pois, kun kerran keksii, että tämähän oli se kiva juttu. Pääsee tosi nopeasti pöydälle, montakohan suolasirottimellista onkaan mahtanut kaataa tässä viime viikkojen sisällä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä löytyy :D Olenkin muutamaan otteeseen miettinyt että onko kaikki reilu vuosikkaat tällaisia täystuhoja vai vain tämä oma mussukka. Pieninkään kotityö ei onnistu, auta armias jos yritän alkaa laittaa ruokaa tms. niin roikkuu ja kiljuu lahkeessa koko ajan, mistään leipomisesta tms. ei voi edes haaveilla hänen ollessa hereillä. Tiskikoneen tyhjennys ja täyttö ei onnistu jos ei halua liian innokasta apulaista, uuninkin käyttö on vaikeaa kun pyörittelee nappuloita varmasti silloin kun se on päällä (en ole löytänyt suojaa integroitavaan uunimalliin).
Kipuaa joka paikkaan, esim. trip trap on pitänyt jo kuukausien ajan laittaa vessaan piiloon jos ei ole käytössä, sen verran monta kertaa sinne kiipesi ja tuli pää edellä alas...purkaa ihan kaiken minkä irti saa, monta kertaa päivässä. Näiden laittaminen paikoilleen on ihan turhaa ennen kuin hän menee yöpuulle. Mietin aina ennen vessaan menoa että uskallanko mennä yksin ja laittaa oven kiinni, vai otanko suosiolla taaperon mukaan, jolloin ehtii tonkia vaipparoskiksen, kaataa koiran juomakupin, purkaa kaappien sisällöt ym. sillä aikaa kun äiti on pöntöllä...
Voi että on ihanaa kun mies iltaisin lähtee hänen kanssaan hetkeksi ulos ja itse saa ihan rauhassa siivota tai laittaa seuraavan päivän ruuan valmiiksi! Täytyy sanoa että melkein jo odotan ensi syksyä ja töihin paluuta vaikka maailman rakkain murunen tuo taapero onkin...miten hankalaksi tämä muuttuukaan kun kaiken tämän päälle tulee muutenkin tuliselle ja menevällä lapselle uhmaikä huutoineen ja raivoamisineen, huh...
Vierailija kirjoitti:
Täältä löytyy :D Olenkin muutamaan otteeseen miettinyt että onko kaikki reilu vuosikkaat tällaisia täystuhoja vai vain tämä oma mussukka. Pieninkään kotityö ei onnistu, auta armias jos yritän alkaa laittaa ruokaa tms. niin roikkuu ja kiljuu lahkeessa koko ajan, mistään leipomisesta tms. ei voi edes haaveilla hänen ollessa hereillä. Tiskikoneen tyhjennys ja täyttö ei onnistu jos ei halua liian innokasta apulaista, uuninkin käyttö on vaikeaa kun pyörittelee nappuloita varmasti silloin kun se on päällä (en ole löytänyt suojaa integroitavaan uunimalliin).
Kipuaa joka paikkaan, esim. trip trap on pitänyt jo kuukausien ajan laittaa vessaan piiloon jos ei ole käytössä, sen verran monta kertaa sinne kiipesi ja tuli pää edellä alas...purkaa ihan kaiken minkä irti saa, monta kertaa päivässä. Näiden laittaminen paikoilleen on ihan turhaa ennen kuin hän menee yöpuulle. Mietin aina ennen vessaan menoa että uskallanko mennä yksin ja laittaa oven kiinni, vai otanko suosiolla taaperon mukaan, jolloin ehtii tonkia vaipparoskiksen, kaataa koiran juomakupin, purkaa kaappien sisällöt ym. sillä aikaa kun äiti on pöntöllä...
Voi että on ihanaa kun mies iltaisin lähtee hänen kanssaan hetkeksi ulos ja itse saa ihan rauhassa siivota tai laittaa seuraavan päivän ruuan valmiiksi! Täytyy sanoa että melkein jo odotan ensi syksyä ja töihin paluuta vaikka maailman rakkain murunen tuo taapero onkin...miten hankalaksi tämä muuttuukaan kun kaiken tämän päälle tulee muutenkin tuliselle ja menevällä lapselle uhmaikä huutoineen ja raivoamisineen, huh...
Joo, ei ole ainoa, täällä yksi samanlainen, ja itse olin kuulemma myös tuollainen pienenä.
-
Meillä on alakerrassa kolme porttia ja laatikoissa ja kaapeissa lapsilukot - suosittelen! Ainoastaan yksi kaappipari on sellainen, että siinä ei ole kaupan lukkoa, vaan miehen tekemä viritys, ja lapsi saa nyt sen auki (ja menee tietysti sille kaapille koko ajan).
-
Mä oon muuten ennen aina kaatanut Tripp trappit lattialle, ettei niitä tarvitsisi siirtää toiseen huoneeseen, mutta eipä auta enää: lapsi osaa jo nostaa ne pystyyn.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, meidän taapero on kohta 4v ja tuntuu ettei usko mitään kuin kantapään kautta.
Sohvilla hyppi vaikka kiellettiin ja otettiin sohvalta pois ym. Varmaan 1000kertaa ja kerran kun kukaan ei nähnyt tippui pää edellä sohvapöydän reunaan, lopputuloksena silmä ja puoli naamaa mustana, on hienoa että on omatoiminen, mutta ei tarvitse kiivetä vessanpöntön ja lavuaarin kautta ottamaan hammasharjaa, peilikaapin ovi tippui ensin päähän ja sitten lattialle tuhannen pirstaleiksi, sormet olleet miljoona kertaa jossain välissä ym. Lista on lähes loputon, onneksi ei ole sattunut pahasti ja on selvitty naarmuilla.
9kk ikäisenä kaatoi syöttötuolin, juuri tuollaisen mammojen suosikin triptrapin.
Onpa ihana kuulla että muillakin on sama suloinen pikku ongelma... Tuntee saaneensa vertastukea jo näitä lukiessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, meidän taapero on kohta 4v ja tuntuu ettei usko mitään kuin kantapään kautta.
Sohvilla hyppi vaikka kiellettiin ja otettiin sohvalta pois ym. Varmaan 1000kertaa ja kerran kun kukaan ei nähnyt tippui pää edellä sohvapöydän reunaan, lopputuloksena silmä ja puoli naamaa mustana, on hienoa että on omatoiminen, mutta ei tarvitse kiivetä vessanpöntön ja lavuaarin kautta ottamaan hammasharjaa, peilikaapin ovi tippui ensin päähän ja sitten lattialle tuhannen pirstaleiksi, sormet olleet miljoona kertaa jossain välissä ym. Lista on lähes loputon, onneksi ei ole sattunut pahasti ja on selvitty naarmuilla.
9kk ikäisenä kaatoi syöttötuolin, juuri tuollaisen mammojen suosikin triptrapin.
Mä naureskelin hiljaa sisäänpäin, kun sohvalle kiipeilyyn annettiin neuvoksi, että pudota lapsi "leikisti" sohvalta ja kauhistele, että ohhoh, kun meinas sattua. Joo, ei toimi, kun ei toimi se oikea putoaminenkaan. Kiipelyhalu on kova. Me laitettiin Tripp trapp seinää vasten, kun alkoi sitä alle vuoden ikäisenä keikuttelemaan.
Ap
985 kirjoitti:
Onpa ihana kuulla että muillakin on sama suloinen pikku ongelma... Tuntee saaneensa vertastukea jo näitä lukiessa :)
No hyvä! Eikö olekin ärsyttävää, kun täällä aina kaikkeen tarjotaan lääkkeeksi, että ota se taapero puuhastelemaan kanssasi jotain, auttamaan ruuanlaitossa ym. Joo, ihan varmasti onnistuu tuollaisen täystuhon ruuanlaittopuuhastelut :D
Ap
Ei ole enää, mutta olihan melkoisen ehtiväinen tuossa iässä.
Mietinkin, että nämä kaikenmaailman tositelkkarit on pientä sen rinnalla, kun piti sulattaa pakastin, pestä ikkunat tai vaihtaa lakanat parisänkyyn...
Vierailija kirjoitti:
Ei ole enää, mutta olihan melkoisen ehtiväinen tuossa iässä.
Mietinkin, että nämä kaikenmaailman tositelkkarit on pientä sen rinnalla, kun piti sulattaa pakastin, pestä ikkunat tai vaihtaa lakanat parisänkyyn...
Mä sulatan pakastimet yöllä! Se on ainoa vaihtoehto.
Ap
Tuollaisia ne on, melko lailla suurin osa. :) Siksihän tuollaiset 1-2-vuotiaat on niin tavattoman suloisia ja hellyttävän näköisiä, että eihän niitä muuten jaksaisi, kun mitään ei saa tehdä rauhassa.
En ole omien lasteni kanssa saanut tehdä juuri mitään kotihommia rauhassa, ja vähemmällä olisin päässyt jos en olisi yrittänyt tehdä niitäkään vähiä. Ihan turhaan olin pahalla päällä kun mikään ei onnistunut. Tein ne kotityöt sitten kun lapset joko nukkuivat tai mies tuli kotiin, ja siinähän ne sujuivat. Siistiä oli kerran päivässä, sitä hupia kesti noin vartin, ja kieltämättä joskus otti pannuun.