Pääsen treffeille, nyt jännittää

Minä harrastan sitä "pessimisti ei pety" -periaatetta. Ajattelen, että ei tästä kuitenkaan mitään suhdetta tule. Kunhan nyt vain niitä kiviä kääntelen, koska niin kuuluu tehdä. Sittenhän meidän yhteensopimattomuus varmistuu eikä tarvi siitäkään jälkikäteen jossitella. Eikä se toinen luultavasti oikeasti ole niin suloinen, kunhan onnistui hetken minun edessä näyttelemään kiinnostavaa. Onhan se sitten lopulta helpottava tunne, kun juttu tyssähtää. Olisikin tyhmää tapailla ja miettiä, että miten tuohon ei-kiinnostavaan ihmiseen saisi etäisyyttä.

Eli oikeastaan kohtalo tekee sinulle ap vain palveluksen, kun treffit menevät mönkään. Hyvä vaan, kun mokaat - säästyt paljolta kidutukselta.

Voihan se noinkin mennä, vaan jos ei kokeile niin ei voi onnistua. mieluummin kääntelen kiviä ja petyn, kuin että jäisin kotiin istumaan loppu elämäksi ja miettimään miksi olen yksin.

-ap

Ole vain rennosti oma itsesi, Ap. Koeta olla tilanteessa samalla tavalla kuin vaikka jonkun kaverisi kanssa eikä niin, että heti pitäisi olla jokin valtava romanssivaihe päällä. Helposti treffeistä tulee sillä lailla vaivannuttavat, jos jompi kumpi on suhtautuu toiseen niin, että "tästä on pakko tulla parisuhde!"

Hiljaa hyvä tulee ;)

Imartele, imartele ja imartele, niin hän on myyty! Vaikka kertois kuinka ällöä, niin sano, että onpa sulla sama maku kuin mullakin, ja suhteenne roihuaa!

Pääset treffeille? Pääset?

Minä menen treffeille, en ajattele sitä minään pääsemisenä, että joku on nyt vihdoin huolinut minuakin tsekata. 

Ei voi ikinä "yltää parhaimpaansa", jos aina ajattelee negatiivisen kautta. Ei nyt tietenkään odotusten tarvi hipoa pilvissä mutta, jos käytännössä olet jo tytön kanssa puhunut ym. niin kyllä varmasti juttu ainakin luistaa. Ps. Ei kannata imarrella, jos et oikeasti tarkoita, niistä tulee vain vaivaantunut olo:-D

Kuulostat kyllä jotenkin liian innokkaalta. Kukaan ei tykkää liian "helpoista" tapauksista.

Hyvin se menee. Älä hirveästi suunnittele, miten koko tulevaisuuden pitäisi mennä, yhdet treffit kerrallaan.

Jos viihdytte yhdessä, niin tapaatte toistekin. Tietysti parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, mutta oikean ihmisen kanssa se työ tulee ilman ponnisteluja.

Ja nautiskele myös tuosta jännityksestä! Jos tämä ihminen on tuleva puolisosi, niin koko loppuikänäsi ei sinun tarvitse enää treffejä jännittää!

Älä vaan puhu exästä! ...ellei jotain kysy, mutta älä silti ala jaarittelemaan tai haukkumaan. Ole kiinnostunut naisesta, eli kysele paljon. Sano joku kiva kohteliaisuus.. mutta älä vedä överiksi. Sitten kaikkein tärkein, maksa parilla ensi treffeillä kaikki!! Se on niin ihana ele ja tosi harvinaista nykyään suomalaisten miesten kanssa, mutta ehdottomasti herrasmiehen tunnistaa tuosta. :)

Mietipä toisinpäin. Se tyttö, tai toivottavasti nainen, ehkä hyppii tasajalkaa innosta juuri nyt, koska on niin iloinen saamastaan treffikutsusta. Yhtä lailla häntä saattaa jännittää. Te olette kuitenkin jo tavanneet, että mikään sokkotreffipettymys ei ole vastassa. Sen antaisin neuvoksi, että kysele ja ole kiinnostunut naisesta äläkä kerro itsestäsi koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Ole vain rennosti oma itsesi, Ap. Koeta olla tilanteessa samalla tavalla kuin vaikka jonkun kaverisi kanssa eikä niin, että heti pitäisi olla jokin valtava romanssivaihe päällä. Helposti treffeistä tulee sillä lailla vaivannuttavat, jos jompi kumpi on suhtautuu toiseen niin, että "tästä on pakko tulla parisuhde!"

Hiljaa hyvä tulee ;)

Juuri näin, kiitos tästä! 🙂👍

Olen itse naisena ap:n kuvaamassa tilanteessa, ja juuri noin ajattelen omasta orastavasta romantiikasta. Huomenna on loppuelämäni ehkä käänteentekevä päivä... *melkein liian jännää*

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat kyllä jotenkin liian innokkaalta. Kukaan ei tykkää liian "helpoista" tapauksista.

Minä en millään uskonut, että joku ihan vieras voisi olla niin tuttu kuin kolmisen vuotta sitten sokkotreffeille tullut mies. Hän oli oma itsensä, jännitti tietysti. Puhui aika hiljaa jotta jouduin kuuntelemaan, mutta puhui kuitenkin.

Ja niiden treffien aikana tämä ihminen, jota en ollut aiemmin tavannut (vaihtanut sähköpostia ja soitellut kyllä) oli kävellyt sisään sydämeeni ja jäi sinne. Olemalla ihan oma itsensä.

Niin että jos niistä treffeistä on tarkoitus tulla jonkun suuremman tarinan alku, niin siitä tulee. Jollei, niin toivottavasti ainakin on kivat treffit.

Jännä juttu. Itse en ole edes vaivautunut ikinä treffeille ellen ole ollut varma, että ne sujuu hyvin ja johtaa johonkin. Mulla taitaa olla tarkka tutka mulle sopivista ihmisistä. Jos olen jo jutellut jonkun kanssa kymmenen minuuttia, melkeinpä tiedän onko miehessä potentiaalia vai ei. :-)

Pidä hauskaa enivei. Tää on olennaista, treffeillä kannattaa pitää hauskaa, siitä jää kummallekin hyvä mieli.

Haha joo, en mie nyt sillä asenteella sinne lähde että tästä joku avioliitto tai parisuhde heti kääntyisi, jos ollenkaan. Lähinnä oon iloinen ja innoissani, koska ihmisenä vaikuttaa kiinnostavalta. Jännittäminen varmasti on ihan normaalia, varsinkin kun ei juuri kokemuksia ole. Ja jos ei kolahda, niin sitten ei kolahda. Saapahan sen selväksi sitten.

Hyviä neuvoja täällä tullut esille. Kyllä mie ihan järkevä ihminen kuitenkin oon ja ihmisten kanssa tekemisissä, jännitän tilanteita, mutta se on tervettä ja yleensä saa mut ainakin suoriutumaan paremmin. Ja luulen että toinenkin osapuoli on hyvin innoissaan asiasta, hän vaikutti aktiivisemmalta mm. keskusteluissamme ja vihjaili jo aiemmin minua että haluaa tavata. Minä vain tein sen ratkaisevan siirron sitten ja kysyin ulos. :D

"Pääsen" treffeille joo. Sanoihin ei kuitenkaan kannata takertua, voi mennä elämä vaikeaksi jos kaiken kirjaimellisesti ymmärtää.

Myönnän että voin olla liiankin innoissani, mutta eiköhän se tästä terveellä maalaisjärjellä ja rauhallisella etenemisellä tasaannu.

- ap