kultainen mies, en uskalla rakastua
Olen löytänyt netistä kultaisen miehen. Hän olisi enemmänkin kuin mitä osasin mieheltä toivoa, akateeminen, herkkä, komea, huomaavainen... mutta mutta.. edellinen miheni oli hänen vastakohtansa.. tuntuu että tämä kiltti ja turvallinen mies ei voi olla totta ja menen ihan paniikkiin hänen kanssa. Olen puhunut tästä hänelle.. hän siis haluaa keskustella.. ja olemme sopineet että ei ole kiirettä. Mielessäni mietin että miehellä on tyhmät kengät emme voi tapailla.. Onko kyseessä ennemminkin oma epäluottamukseni. Sydän sanoo joo, järki jarruttaa.. onko kellään samoja kokemuksia?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku laittoi alapeukkua?
Ap
En laittanut peukkuja, mutta esim. tuo kenkäjuttu on erittäin pinnallinen.
Ollaan nähty, joo kiinnostuin hänestä heti. Olisiko pinnallisuus tapa suojautua taas uusilta sydänsuruilta?
Ap
Olisko mitään, jos selvittelisit oman pääsi ja menneisyytesi ennen kuin aloitat uuden suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Ollaan nähty, joo kiinnostuin hänestä heti. Olisiko pinnallisuus tapa suojautua taas uusilta sydänsuruilta?
Ap
Miksi et voi elää päivän kerrallaan? Olla yhdessä niin pitkään kuin hyvältä tuntuu,? Jos ero joskus tulee, hän on ollut osa elämääsi josta jää hyvät muistot.
Hei,
olen mies. Ja mun täytyy sanoa, että en ymmärrä teitä naisia ollenkaan! Edellinen miehesi oli paska luuseri. Nyt käsissäsi on kultakimpale ja "pelkäät" edetä asiassa... Voi hyvää päivää. Et selvästikään ole sinut edellisen suhteesi kanssa etkä näköjään myöskään oman itsesi kanssa. Joten komppaan edellistä: selvitä ensin oma pääsi ja aloita vasta sitten uuden suhteen ja kumppanin etsiminen.
Vierailija kirjoitti:
Olisko mitään, jos selvittelisit oman pääsi ja menneisyytesi ennen kuin aloitat uuden suhteen?
Ei menneisyyttä voi välttämättä ikinä selvittää loppuun, mutta pitääkö sen takia jättää elämä elämättä?
Ap:lle: unohda järki, kuuntele sydäntäs. Jos sattuu, niin sattuu. Ei elämässä voi mitenkään varmistaa, että kaikki menee suunnitelman mukaan.
Olet törmännyt tapaukseen "unelmavävy".
Hän on kaikin puolin täydellinen, mutta hän ei ole sinua varten. Ei rakkaudessa ole kyse mistään uskalluksesta. Jos vaistosi varoittaa ryhtymästä suhteeseen, älä ryhdy.
Välttämättä teissä kummassakaan ei ole mitään vikaa, aika vaan on väärä. Voi olla, että sinulla on vielä sydän niin vereslihalla, että et pysty ottamaan sitä riskiä että sama toistuisi. Eli tuo, joka ehdotti menneisyyden selvittämistä on ihan jäljillä.
Kyllä sen huomaa, kun on valmis ottamaan elämäänsä jonkun. Itsensä kanssa eläminen kannattaa jossain vaiheessa opetella. Ei se ole kivaa ja välillä tulee hetkiä että voisi kelpuuttaa ihan kenet tahansa ettei vaan tarvitse kohdata yksinäisyyttä ja itseään, mutta se palkitsee lopulta.
Noh mä ainakin suhtadun kaikkeen vähän kyynisesti, rakkauskin tulee suhteeseen mukaan vasta kun on jonkin aikaa seurustelua takana ja luottamus ansaittu. Se, mitä kannattaa tehdä, riippunee siitä, jarrutteleeko järki sulla luonnostaan joka asiassa vai onko tosiaan jotain asioita selvittämättä menneisyydessä. Hienoa, jos mies suostuu etenemään sinun tahtiisi. Mutta jos seuraavan askelen otto alkaa tuntua mahdottomalta ja viivästyy, on molempien kannalta parasta jossain vaiheessa luovuttaa.
"Love is like a fart: if you have to force it, it's probably crap."
Älä tuhlaa miehen aikaa, ei sulla ole oikeasti tunteita sitä kohtaan. Toivot vaan koska hän on ns. täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan nähty, joo kiinnostuin hänestä heti. Olisiko pinnallisuus tapa suojautua taas uusilta sydänsuruilta?
Ap
Ei me voida tietää.
On ainaoastaan järkevää himmailla rakastumisen kanssa, jos olet tavanneet vasta vähän aikaa. Silloin ne kengät ovat ihan tarpeellinen jarru.
Parempi että jätät tuon miehen rauhaan. Mies tarvitsee jonkun joka uskaltaa olla olemassa ja vähän hengittääkin.
Ap vastaa. Kyllä olen ollut yksin tässä välillä. Ilman parisuhdetta. Nyt kun uskallan katsella niin löytyy mukava tapaus. Se että ollaan niinkin samanlaisia jännittää jotenkin että en vaan uskalla sanoa sitä ääneen. Toki ollaan erilaisiakin.
Omaa päätä olen selvittänyt nyt ja varsinkin eksän kanssa suhdetta selvittänyt. sehän ei toiminut, ei sitten mitään kunnioitusta ollut mua kohtaan. Suhteessa ollessa taisin jo jättää hyvästejä hänelle. Hyvistä kommenteista valitsen parhaan, sen että rauhassa katselen mitä elämä tuo tullessaan. Mukavaa, että elämässä on tämä uusi tyyppi, joka ajattelee samoin.
Oikeasti,siinä vaiheessa kun joku ihminen ns kolahtaa ei siinä enää mitään mieti. Minulle tuo sinun juttuai kertoo ettet ole oikeasti kiinnostunut miehestä. Minäkin aikanaan "pelkäsin rakastua" no kun se oikea käveli kohdalle,en edes ajatellut uskallanko rakastua vaan sitä mentiin sen kummempia miettimättä.
Jätä se sika. Ansaitset suhteessasi remmiä etkä mitään kilttiä nössöä.
Miksi joku laittoi alapeukkua?
Ap