Aikaihmiset, hävettääkö teitä koskaan teini/nuoruusvuosienne käytös

Joo toki

No ketäpä ei hävettäisi? Kyllä ihminen on teini-ikäisenä vielä niin keskenkasvuinen ja naiivi...

Ei hävetä, en toki mitään tyhmääkään tehnyt.

Silloin kaahailin vaan mopolla, nyt autolla.

Vaimo, 45-vuotias, käyttäytyy vieläkin kuin teini. Kaikki on paskaa ja vittu sitä ja vittu tätä. Hänellä on mielestään oikeus puhua noin kun harmittaa. Eihän hän normaali ole.

No hävetti jo silloin kun ne tein.

Mutta ei enää, olen pyytänyt käytöstäni anteeksi, vanhempani ovat antaneet anteeksi ja olen itselleni armollinen; en voi jäädä vuosikymmeniksi häpeämään ja suremaan lapsenaivoilla ajateltuja ja nuoruuden typeryyksissä tehtyjä juttuja.

Nykyään meillä äidin ja isän kanssa on tosi hyvät välit, soitellaan päivittäin eikä tosiaan muistella menneitä.

Ehdottomuuteni ja kuvitelmat oikeassa olemisesta asiassa kuin asiassa nolottavat. Nyt ymmärrän, että se, mitä teininä pidin aikuisten laumasieluisuutena ja henkisenä laiskuutena, oli vain kokemuksen myötä syntynyttä malttia ja kärsivällisyyttä ymmärtää erilaisia näkökantoja.

En tiedä olenko vielä "aikaihminen", kun teinivuosistakaan ei kovin kauaa vielä aikaa ole. Toistaiseksi ei hävetä (ehkä sitten joskus vanhempana alkaa hävettämään enemmän?) , olen mielestäni ollut vanhempiani kohtaan aina ihan mukava, ja he puolestaan ovat olleet minua kohtaan aina todella mukavia :) En ole koskaan oikeastaan riidellyt vanhempieni kanssa sen suuremmin, mitä nyt jotain pientä joskus. En sitten tiedä kuinka paljon muut nuoret tappelevat vanhempiensa kanssa ja huutavat heille? Äitini ainakin sanoo aina, että minä ja sisarukseni olemme olleet todella helppoja teinejä.

N22

Lähinnä naurattaa. Nuorena saa olla nuoren hölmöilyt. 

Olen yli nelikymppinen mies. Isä on kuollut eikä äidin kanssa välit ole mitenkään läheiset. Eivät ole koskaan olleet. Tuntuu, etten ole koskaan henkisesti kasvanut aikuiseksi, koska ihmisten kai kuuluu olla aikuisina hyviä ystäviä keskenään. Me emme ole. Itse asiassa äitini seura ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen ainoa lapsi.

Kun törmää entiseen oppilaaseen, nykyiseen aikuiseen,vaikkapa tämän työtehtävissä, on aika tavallista että tämä käy jotenkin nolona selittelemään teinitörttöilyjään. Ei todella ole tarpeen eikä todella ollut mitenkään kovin poikkeuksellista. 😊 t. yläkoulun ope