Miten tämän vanhenemisen ikinä oppii hyväksymään??

Voi että, minä 34-vuotiaana alan vasta löytää naiseuteni ja miesten päät on alkaneet kääntyillä..hehkun eroottista energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi että. Kannattaisi ehkä mennä johonkin itsetutkiskelukurssille ja miettiä, että miksi vanheneminen on noin vaikeaa. Siihen on varmaan jokin syy. Koet, että jotain on jäänyt väliin tai kokematta.Suosittelen terapiaa. Ei elämää kannata käyttää sellaisten asioiden murehtimiseen, joille ei voi mitään.

Kyllä olisi melkoiset terapiajonot, jos jokainen ikäkriiseilijä menisi terapiaan!

Vierailija kirjoitti:

Voi että, minä 34-vuotiaana alan vasta löytää naiseuteni ja miesten päät on alkaneet kääntyillä..hehkun eroottista energiaa.

Mulla oli ihan sama tunne joskus 32-33-vuotiaana. En tiedä mitä tässä on oikein nyt tapahtunut, kun yhtäkkiä ihan eri fiilis.

Ja miten mun naamakin niin yhtäkkiä "rupsahti"?? Olin niissä kuvissa, joita tänään katselin, juuri jotain 30-32v ja niin oli sileä ja kimmoisa iho niissä.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

36v ja vanha? Voi hyvä ihminen, sulla voi olla tota vanhuutta edessä vielä semmoset 50 v! Elä terveesti (tiiät miten; liiku monipuolisesti, syö paljon kasviksia, suosi kalaa ja oikeita rasvoja, vältä lisäaineita, älä tupakoi jne), nuku paljon, ulkoile, harrasta paljon seksiä, nauti hyvästä ruuasta ja viinistä (kohtuudella), naura, ilakoi, pidä huolta ihmissuhteistasi, harrasta, opiskele, huomaa elämän pienet ilot ja kaikki kauneus ympärilläsi. Pysy lapsena ja haaveile ja usko tulevaan kuin nuori ihminen!

Mitä ajattelet, puhut ja mihin uskot ja miten toimit, sellainen myös olet. Jos valitat vaivoja, saat niitä lisää. Jos huolehdit rypyistä, rypistyt entistä enemmän. Ihan itse voit vaikuttaa terveyteesi, ulkonäköösi ja koko elämääsi kaikkein eniten. Ja kun uskoo jälleensyntymään, tietää, että kohta on taas lapsi, nuori, aikuinen, vanhus...;) Eloon, eloon, eloon, eloon, iloon, elämään! Tuuren sanoin.. t. N47

Se on jännä tässä kriiseilyssä, kun ei sitä niinkään ajattele, että paljonko on vielä/enää jäljellä. Kun mä ajattelen, että onhan tässä johonkin kasikymppiin vielä pitkä aika, niin ei se kuitenkaan lohduta. Kai sitä kriiseilee vain sen nuoruuden menettämisen vuoksi, ei niinkään elämän päättymisen lähenemisen vuoksi.

ap.

Niin, se nuoruus ei koskaan palaa. Sitä voi kuitenkin muistella. Hymy huulilla, vähän itkeskellä, vähän huokailla...

Ei ou heleppoo. Yhden vanhemismerkin kun hyväksyt, niin seuraava on jo oven takana. Jossain vaiheessa pääsee kerralla lauma sisään, ja siinä on sulateltavaa.

Jestas kun mä löysin kimpun harmaita hiuksia etuhiusten alta. Kyllä olin shokissa useamman viikkoa. Mutta se oli hyvin pientä siihen, mitä sen jälkeen tapahtuu. Huoh...

Se on kova paikka naisille kun on rakentanut itsetuntonsa ja elämänsä ulkonäkönsä ja miehiltä saadun huomion varaan ja sitten tulee rupsahdus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

36 on nuori! Ehdit vielä saamaan lapsiakin. Odotahan kun olet 50, silloin peilikuva todella on ....järkytys.

Mitä h..tiä?? Olen 49-vuotias nainen ja todella timmissä kunnossa ja vielä ihan kaunis. Paljon paremmassa kunnossa ja paremman näköinen kuin nuorempana. Ei, en ole ollut rapakuntoinen läski joka sittemmin olisi laihduttanut, mutta vain löytänyt sopivimman tyylini ja liikuntalajini myöhemmin. Ikäiseni miehet ovat harmaantuneita ukkoja... Ei todellakaan ole peilikuvassani mitään vikaa. En tietenkään enää näytä 28-vuotiaalta, mutta kyllä minua pääsääntöisesti luullaan n. 10 v nuoremmaksi kuin oikeasti olen. Ja en ole elänyt mitään yltiöterveellistä ortoreksiaelämää, mutten ole myöskään juoppo ylensyöjä.

Hyvään elämään mahtuu paljon muuta kuin ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Ei ou heleppoo. Yhden vanhemismerkin kun hyväksyt, niin seuraava on jo oven takana. Jossain vaiheessa pääsee kerralla lauma sisään, ja siinä on sulateltavaa.

Jestas kun mä löysin kimpun harmaita hiuksia etuhiusten alta. Kyllä olin shokissa useamman viikkoa. Mutta se oli hyvin pientä siihen, mitä sen jälkeen tapahtuu. Huoh...

Ihanaa vertaistukea :)

Ja te muutkin!

ap.

Miehistä näkökulmaa. Olen huomannut että nyt kolmekymppisyyden puolella alkaa vanheneminen näkyä naamassa jo, eron huomaa selvästi kun katsoo kuvia missä oli vaikka 28. Huonompaan suuntaan mennään jos ajattelee että haluaisi näyttää mahdollisimman nuorelta. Vaan eihän mun tarvi, saan näyttää ihan ikäseltäni. Yksi etu miehillä on, parta peittää hyvin ikääntymistä kasvoissa ja kaulalla. Vanhakin voi olla charmikas, vaikka tukkakin alkaisi vähän harmaantua. Nuorru meistä ei kukaan, nykyinen yhteiskunta vain ihannoi nuoruutta, mutta kaipaako kukaan oikeasti enää takaisin sinne, sehän on jo eletty ja koettu.

Minä ehdin ensimmäisen kerran katsomaan käsiäni 40v kun itkin eroa ja ihmettelin itkiessä että kenen vanhan akan kädet on nämä  ryppyiset suoniset kädet, jostain syystä en sen jälkeenkään ole paljon ehtinyt ikääntymistä itkemään, olen koittanut elää ettei sitten oikeasti vanhana tuntuisi että ei ole elänyt.

54v

En ajattele että vanhenemista tarvitseekaan hyväksyä. Kannattaa kumminkin keskittyä niihin asioihin mihin voi vaikuttaa. Vanhenemisen murehtiminen on hukattua aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

36 on nuori! Ehdit vielä saamaan lapsiakin. Odotahan kun olet 50, silloin peilikuva todella on ....järkytys.

Mitä h..tiä?? Olen 49-vuotias nainen ja todella timmissä kunnossa ja vielä ihan kaunis. Paljon paremmassa kunnossa ja paremman näköinen kuin nuorempana. Ei, en ole ollut rapakuntoinen läski joka sittemmin olisi laihduttanut, mutta vain löytänyt sopivimman tyylini ja liikuntalajini myöhemmin. Ikäiseni miehet ovat harmaantuneita ukkoja... Ei todellakaan ole peilikuvassani mitään vikaa. En tietenkään enää näytä 28-vuotiaalta, mutta kyllä minua pääsääntöisesti luullaan n. 10 v nuoremmaksi kuin oikeasti olen. Ja en ole elänyt mitään yltiöterveellistä ortoreksiaelämää, mutten ole myöskään juoppo ylensyöjä.

No et säkään kyllä ihan vaikuta sinut asian kanssa olevan. Melkoinen purkaus. Haukuit samalla miehet, joista ei muutoin ole koko ketjussa mainittu mitään. 

No kyllä ihan sinut olen. En ymmärrä miten jollakin 36-vuotiaalla voi olla vanhenemiskriisi. Katsovatko he peilikuvaansa liian kriittisesti.. Ja kai tuon kommenttini miehistä voi noinkin tulkita.

Vierailija kirjoitti:

Se on kova paikka naisille kun on rakentanut itsetuntonsa ja elämänsä ulkonäkönsä ja miehiltä saadun huomion varaan ja sitten tulee rupsahdus.

Mulla on varmaan käynyt sitten se toinen ääripää. Olen suorastaan uinunut nämä aikuisvuodet. Pyörittänyt kotia ja arkea. Nyt sitten vähän kuin herännyt, että ne hehkeimmät vuodet oli ja meni enkä edes ns. nauttinut niistä tai edes huomannutkaan niitä.

Mennyttä eikä takaisin enää saa. Ei siis miesten huomion varaan rakennettua itsetuntoa.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Miehistä näkökulmaa. Olen huomannut että nyt kolmekymppisyyden puolella alkaa vanheneminen näkyä naamassa jo, eron huomaa selvästi kun katsoo kuvia missä oli vaikka 28. Huonompaan suuntaan mennään jos ajattelee että haluaisi näyttää mahdollisimman nuorelta. Vaan eihän mun tarvi, saan näyttää ihan ikäseltäni. Yksi etu miehillä on, parta peittää hyvin ikääntymistä kasvoissa ja kaulalla. Vanhakin voi olla charmikas, vaikka tukkakin alkaisi vähän harmaantua. Nuorru meistä ei kukaan, nykyinen yhteiskunta vain ihannoi nuoruutta, mutta kaipaako kukaan oikeasti enää takaisin sinne, sehän on jo eletty ja koettu.

Kuinka paljon muuten miehet kriiseilee ylipäätään ikäänsä? Tuntuu, että naiset vain aina puhuvat ikäkriiseistä. Mieheni kyllä joskus jotain mainitsee, mutta aika vähän ainakaan vielä.

ap.

Vielä ehdit herätä ruususen unesta... Katso vaikka aira samulinia

Elämässä on niin paljon muutaki kuin ulkonäkö. Onnekseni olen itse ruma joten olen oppinut tämän jo nuorena. Olen melkein ikäisesi, mutta ei vanheneminen kamalasti harmita. Mulla elämän ihanimmat asiat  on sellaisia joihin ei ulkonäkö vaikuta mitenkään. Voin tehdä niitä ja nauttia niistä vaikka olisin kuinka ruma.

Ryhdy pukeutumaan korsetteihin ja kauniisiin alusasuihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehistä näkökulmaa. Olen huomannut että nyt kolmekymppisyyden puolella alkaa vanheneminen näkyä naamassa jo, eron huomaa selvästi kun katsoo kuvia missä oli vaikka 28. Huonompaan suuntaan mennään jos ajattelee että haluaisi näyttää mahdollisimman nuorelta. Vaan eihän mun tarvi, saan näyttää ihan ikäseltäni. Yksi etu miehillä on, parta peittää hyvin ikääntymistä kasvoissa ja kaulalla. Vanhakin voi olla charmikas, vaikka tukkakin alkaisi vähän harmaantua. Nuorru meistä ei kukaan, nykyinen yhteiskunta vain ihannoi nuoruutta, mutta kaipaako kukaan oikeasti enää takaisin sinne, sehän on jo eletty ja koettu.

Kuinka paljon muuten miehet kriiseilee ylipäätään ikäänsä? Tuntuu, että naiset vain aina puhuvat ikäkriiseistä. Mieheni kyllä joskus jotain mainitsee, mutta aika vähän ainakaan vielä.

ap.

Eipä se meistäkään varmaan mitään hulvatonta ole, mutten minä ainakaan sitä tässä määrin jaksa märehtiäkään kuin naiset tuntuvat märehtivän. Jonkun nuoruuden haaveen toteuttaminen, kuten urheiluauton tai moottoripyörän ostaminen auttaa useimmat 'kriisin' yli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että, minä 34-vuotiaana alan vasta löytää naiseuteni ja miesten päät on alkaneet kääntyillä..hehkun eroottista energiaa.

Mulla oli ihan sama tunne joskus 32-33-vuotiaana. En tiedä mitä tässä on oikein nyt tapahtunut, kun yhtäkkiä ihan eri fiilis.

Ja miten mun naamakin niin yhtäkkiä "rupsahti"?? Olin niissä kuvissa, joita tänään katselin, juuri jotain 30-32v ja niin oli sileä ja kimmoisa iho niissä.

ap.

Teit siinä välissä lapset? Se se useimmat rupsauttaa.

Mulla on muutamaa vuotta vanhempi mies, joka vanhenee kanssani. Auttaa, kun katsoo hänen jo vähän enemmän elämää nähneitä piirteitä, niin tuntee itsensä nuoreksi jälleen.