Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naapuri valitti lapsen metelöinnistä, mikä neuvoksi?!
28.02.2016 |
Asumme mukavassa ja rauhallisessa pienkerrostalossa. Meillä on 3 v lapsi ja pikkukakkosen laskettu aika reilun viikon päästä. Tänään alakerran naapuri pudotti epämukavan pommin. Kertoi olevansa ihan uupunut siihen töminään jota esikoisemme pitää. Pitää telkkaria kovalla tai istuu kuulosuojaimet päässä omassa olohuoneessaan :( Kyseessä mukava naapuri joka ei kyllä varmasti tyhjästä valita ja oli aika nolona kertoessaan asiasta.
Osa metelistä on varmaan jalkojen töminää, osa tulee leikeistä. Keksin useita loogisia syitä minkä vuoksi juuri nyt asia on alkanut enemmän vaivata. Esikoinen jäi noin kuukausi sitten kotihoitoon kun jäin töistä pois eli hän yksinkertaisesti on enemmän kotona. Toisekseen viimeiset 2 viikkoa matot on olleet pesulassa eli maton sijaan lelut ja lapsi hyppii paljaalla parketilla. Pisteenä iin päälle tulee tämä raskaus. Viikolle 37+ jaksoin suht normaalisti. Viimeisen 1-2 viikon ajan lapsen kanssa on todellakin ulkoiltu liian vähän. Joka aamu olen kyllä raahautunut hänen kanssaan ulos, mutta ulkona vietetty aika on päivä päivältä lyhentynyt kun selkä ja lantio ei enää kestä seisomista. Tämä viikko on ollut kaiken huippu kun kerhokin on ollut hiihtolomatauolla.
Nyt olen huolestunut kun jotain tarttis tehdä. Ensi viikko on aika hyvin järjestetty jo lapsen kannalta. On nyt pari päivää isovanhemmillaan (300 km päässä) niin saan levätä ja järjestellä kotona. Loppuviikosta onkin sitten kerhotoimintaa taas ja kaverisynttäriä. Matotkin saadaan pesulasta melua vaimentamaan.
Jotenkin tässä myös konkretisoitui se miten erilaista arki 2 lapsen kanssa tulee olemaan kuin esikoisen äippälomalla. Pitää ottaa ihan se asenne että tämä on nyt työni ja lapset viedään säällä kuin säällä pihalle kahdesti päivässä. Toki tämä loppuraskaus ja lapsivuodeaika on pakko mies ottaa avuksi esikoisen kanssa ulkoilemaan. Vaihtoehtoja ei taida olla, hänen on pakko osallistua. Toivotaan ettei synnytys mene tällä kertaa sektioon niin toivun nopeammin. Miten saisi miehen tajuamaan että lapsen ulkoilu on oikeasti tärkeää?! Tänään aamulla viimeksi pyysin viemään lapsen hetkeksi pihalle riehumaan ja sain saarnan siitä miten joustamaton olen kun joka päivä pitäisi viedä ulos. Ihan turha yrittää päikkäreillekään saada jos vaan sisällä pitää.
Saako teillä kotona sisällä lapset juosta? Aloin miettiä että pitäisikö sisällä juokseminen kieltää... Siitä olisi etua vauvankin kannalta niin ei jäisi niin helposti jalkoihin.
Toinen on kyllä nuo tömistelyleikit, ponit laukkaa ja autot/lentsikat hyppii vimmattuna lattialla. Kaikkea ei kai kuitenkaan voi kieltää..? Matot varmaan auttaa tässä jo paljon. Ajattelin myös käydä noita askarteluatarvikkeita hakea lisää niin olisi enemmän rauhallista puuhaa kotona. "Vapaa leikki" tuppaa aina menemään ihan riehumiseksi, vaikka pitäähän sitäkin vähän olla.
Kuulisin myös mielellään minkälaisia on kotihoidossa olevien muiden 3 v päivät. Paljonko niissä on kodin ulkopuolista aktiviteettia ja millaisia puuhia?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Koska he tajuavat jopa omissa tulehtuneissa päissään miten älytön vaatimus päivähiljaisuudesta oikeasti on kaupungissa sijaitsevassa kerrostalossa :D
Ja jos et asu kaupungissa, niin kipin kapin muuttamaan rivi tai omakotitaloon. Anna naapurin valittaa. Hiekka ei poistu naapurin vajinasta, vaikka muuttaisit pois. Viimeistään siinä vaiheessa kun erehdyt taloyhtiön hallitukseen tajuat, että kerrostalot on täynnä elämäänsä kyllästyneitä negatiivisia valittajia, jotka keksivät tikustakin asiaa jotta pääsevät vähän sanomaan.
Sielunmaisena on jotenkin tällainen "Vituttaa, vituttaa, vituttaa, tylsää, tylsää, vituttaaa". KLonks. "Ooo, mua vituttaa kun ylhäältä kuului ääni. Menenpä sanomaan niin lopettaa tämä vitutus."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäminäminä, minulla on oikeus, muilla vain velvollisuus sietää kaikki mitä minäminäminä metelöin ja touhuan.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa kuuluu ääniä. Minä siedän valittamatta naapurin bileetkin elleivät ala ammuskella haulikolla seiniin koska kerrostalossa kuuluu ääniä. Hiljaisuus on 06-22 ja sinä aikana kerrostalossa vältetään meteliä. Turhasta valittaville ovikellon pimputtajalle toivotan pikaista matkaa sen alakerran hiilihankoa heiluttavan sarvijaakon pakeille.
Hikipäät kerrosnatsit ja pissalta haisevat kiihkokyylät ottavat uudestaan ja uudestaan puheeksi tämän hiljaisuuksien välisen hiljaisuusvaatimuksen. Anonyymisti. Netissä. Tietenkin. Koska he tajuavat jopa omissa tulehtuneissa päissään miten älytön vaatimus päivähiljaisuudesta oikeasti on kaupungissa sijaitsevassa kerrostalossa :D
Surullista miten tässä maassa karsitaan mielenterveyspalveluista...
Se on totta. Päivähiljaisuuden sijaan valittaja kaipaisi kunnon terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä, minulla on oikeus, muilla vain velvollisuus sietää kaikki mitä minäminäminä metelöin ja touhuan.
Joo. Kyllä mulla on oikeus metelöidä ja touhuta päivisin. Jos normaali ihmisen elämä on minäminäminä, niin silloinhan valittajan todellinen vaatimus itse asiassa on, että muut eivät elä ja hän tarvitsee hoitoa.
Ei sitä naapuria tarvitse alkaa mielistelemään eikä kumartelemaan. Lapsen leikit on normaalia elämän ääntä ja jatkossa sitä ääntä tulee lähtemään vielä enemmän. Naapurin on se vaan hyväksyttävä. Sitäpaitsi, normaalin ihmisen luulisi kyllä kestävän päiväsaikaan normaalia elämän ääntä. Tietenkään nyt älytöntä meteliä ei voi lapsetkaan pitää eikä sitä tarvitse kenenkään sietää mutta pitää teidänkin saada asua normaalisti ja lasten leikkiä eikä hiippailla kotona hiljaa ja sinun hyssytellä lasta ettei naapuria häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta naapurisi kuullostaa vain idiootilta. Mullakin asuu naapurissa lapsiperheitä ja joskus kuuluu itkua, kiljuntaa ja tömistelyjä ja ulkoa lapsen leikit. Mutta omistankin aivot ja tajuan että nuo on kaikki normaaleja ääniä ja tapahtuu päiväsaikaan joten ei mulla ole mitään oikeutta vaatia että naapurin muksut ei sais juosta tai leikkiä talon pihalla saati sitten itkeä? Vauvakin asuu alakerrassa, joka aamu kuulen vaimean itkun. Jos äänien desibelit kohoaa sinne jonnekkin iskuporakoneen tasolle niin ehkä sitten voisi pyytää rauhoittumaan vähän, mutta ei sellasta yksinkertaisesti voi kantautua naapuriin.
Kun on puu/parkettilattia, alakertaan kolisee aivan mielettömästi kun yläkerrassa juostaan/hypitään. Kuulostaa vastaavalta, kuin yläkerrassa olisi remontti menossa. Kun talon rakenteet ovat tuollaiset, pitäisi yläkerran laittaa parempi äänieristys tai hyppiä ulkoleikeissä sisäleikkien sijaan. Askeläänieristysmuovi ei estä juoksu/hyppimis/tavaroiden pudottelun ääniä. Alakertaan kuuluu siis paljon suurempi melu kuin siihen asuntoon, jossa hypitään lattialla. Alakerran asukas tarvitsee kotirauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun on puu/parkettilattia, alakertaan kolisee aivan mielettömästi kun yläkerrassa juostaan/hypitään. Kuulostaa vastaavalta, kuin yläkerrassa olisi remontti menossa. Kun talon rakenteet ovat tuollaiset, pitäisi yläkerran laittaa parempi äänieristys tai hyppiä ulkoleikeissä sisäleikkien sijaan. Askeläänieristysmuovi ei estä juoksu/hyppimis/tavaroiden pudottelun ääniä. Alakertaan kuuluu siis paljon suurempi melu kuin siihen asuntoon, jossa hypitään lattialla. Alakerran asukas tarvitsee kotirauhan.
Sitten vaan yhtiökokoukseen vaatimaan akustiikan remontointia lattioiden osalta. SE on OIKEA tapa. Ei se, että vaadit naapuriasi lopettamaan tavaroiden pudottelun päiväsaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Naapurisi valitus ei vaikuta mitään jos pidät hiljaisuus ajoista kiinni. Talonyhtiöissä on yleensä hiljaisuus 22-06.
Jos leikki haittaa tuona aikana ei muutakuin sanot naapurillesi että ostaa omakotitalon.
Kyllä minun mielestäni muut ihmiset pitää ottaa huomioon, kun asutaan kerrostalossa. Joku raja pitää olla ja sitä vähän tässä etsin. Täysi välinpitämättömyys muita kohtaan ei ole sekään oikein. Itse havahduin ehkä eniten siihen, että jos lapsi riehuu sisätiloissa niin että naapurikin häiriintyy, niin en ehkä ole huolehtinut jälkikasvustani parhaalla mahdollisella tavalla... Sopiva tilaisuus katsoa peiliin.
T. AP
Oletpa harvinainsen fiksu ihminen, AP! (Korostan nyt varmuuden vuoksi, ettei tämä siis ole ironiaa...) Pelkkä hiljaisuusaikoihin tuijottaminen ei riitä, meteli ei saa äityä infernaalioseksi edes klo 7 -22 välillä. Kunpa kaltaisiasi olisi enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa kerrankin fiksu aloitus. Ottaisin ap:n mieluusti naapurikseni.
Noo, nykyäänhän on niin, että mitä enemmän kakarat kiljuu ja metelöi, sitä ylpeämpiä vanhemmat tuntuvat olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noo, nykyäänhän on niin, että mitä enemmän kakarat kiljuu ja metelöi, sitä ylpeämpiä vanhemmat tuntuvat olevan.
Joo, ikävä kyllä tuollainen tunne usein tulee. Mutta AP:n tapa nähdä asia naapurinkin kannalta antaa toivoa, toisenlaisiakin ihmisiä on. Fiksu nainen!
En ole ikinä ajatellut että tämmöistä ongelmaa onkaan. Olemme aina asunteet rivitalossa. Ei ole tullut mieleenkään, että lasten touhuihin sisällä pitäisi jotenkin puuttua. Ei ole ollut syytäkään, rivitalossa pääsee helposti ulos jos tarvis. Mä ymmärrän tuon et on rasittavaa jos koko ajan jossakin tömisee. Ja voin ymmärtää että jotkut lapset ovat liikunnallisempia kuin toiset ja heillä on koko aja tarve pomppia. Mutta mielestäni saa olla kyllä aika varovainen siinä, ettei viritä lapsen elämää sellaiseksi että aina pitää miettiä mitä joku muu ajattelee- kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Jälleen kerran onnittelen itseäni siitä, että älysimme ostaa huoneiston pohjakerroksesta...
Kyllä naapurin valitus on syytä ottaa vakavasti, vaikka normaalit elämisen äänet pitääkin sietää. Paljaalla lattialla EI kolistella eikä hypitä. Ihan kauheimpia ovat minusta lelujen viskomiset ja kolinat, esim. semmoinen vauhtiin heitettävä hyrrä, joka pudotetaan vauhdissa lattialle. Grrr.
Joten jatkossa kannattaa miettiä, miten mattoja pesettää. Kysyy etukäteen pesulasta, koska he ehtivät matot pestä mahd. lyhyellä ajalla, eikä niin, että ne makaavat viikon ensin pesemättöminä pesulan varastossa.
Ja sitten niitä leluleikkejä leikitään matolla, ei matottomalla lattialla. Jatkuvaa juoksentelua kannattaa myös hillitä ja tosiaan huoletia riittävästä ulkoilusta. Jos naapuri vielä valittaa, tuo miehesi keskustelemaan hänen kanssaan, niin ehkä miehellesikin aukeaa se, miksi leikki-ikäisen pitää saada liikkua ULKONA.
Ymmärrän hyvin uupumuksesi, kun olet viimeisilläsi raskaana ja leikki-ikäisen kanssa touhuamiseen ei ole oikein energiaa. Teet mitä kykenet, ja selität tilanteen naapurille. Kyllä se sitten taas oikenee, kun synnytys on ohi ja kelit lämpenevät. Pidetään peukkua, että vauva on perusterve ja nukkuu hyvin, ettei valvota sinua.
Hätätilassa asunnon vaihtokin on aina varteenotettava vaihtoehto.
Itsellä on koira, joka jonkin verran haukahtelee ja ulvookin hetken kun jää yksin, joten olen todella pitkämielinen kaikkien naapureiden metelöinnin suhteen. Tosin hirmu hiljaisia meidän talossa ollaan - lähinnä yläkerran naapuri puhuu kovaa puhelimeen keskellä päivää pari tuntia ja yksi muksu pomppii aina rappukäytävässä portaat alas hurjalla töminällä. Muuten ollaan kuin huopatossutehtaassa. Edellisessä talossa välillä ärsytti, että viereiseen korttelin keskellä sijainneeseen leikkipuistoon tuotiin lapsia sunnuntaiaamuisin jo 7-8 aikaan leikkimään, ja se leikkiminen oli usein sitä, että vaan kiljuttiin täyttä kurkkua. Tuo oli kyllä suunnittelijaltakin typerä ratkaisu - kivitalojen keskellä olevasta puistosta joka ääni varmasti kaikuu kaikkiin ympärillä oleviin taloihin. Mutta minusta olisi ollut huomaavaista tulla vasta 9-10 aikaan kiljumaan. Ei kyllä tullut mieleenkään valittaa tuosta kuitenkaan, ja silloin ei edes ollut koiraa.
Aloittajan asenne on minusta tosi hyvä. Paksut matot varmasti auttavat asiaa ja lapsen kanssa voidaan myös ruveta treenaamaan rauhallista leikkimistä sisällä. Uloshan hänen olisi hyvä päästä pariksi-kolmeksi tunniksi päivässä - sen jälkeen varmasti rauhoittuisi mukavasti piirtelemään tai leikkimään hiljaksiin lattialla. Mitään nollatoleranssia ei kuitenkaan minusta tarvitse ottaa - on aika tylsää, jos kotona ei saa ollenkaan juosta tai pomppia ja kyllä lelutkin välillä kolahtelevat vaikka mitä tekisi. Hyvä, että aloittaja on ottanut ongelman vakavasti, toivotaan että mies herää auttamaan lapsen liikunnantarpeen täyttämisessä, se helpottaa varmasti jo paljon.
Vierailija kirjoitti:
No varmaan kerroit naapurille mikä tilanne teillä on.
Voisihan se naapurikin varmaan käydä ulkoiluttamassa sitä lasta. Kumpikin piristyisi, ehkä.
Jos multa tulisi naapuri kysymään, että ulkoiluttaisinko minä heidän lastaan, saisivat varmasti vastauksen
etten todellakaan.
Patjojen päällä on ihanaa leikkiä ja valmentaa kolinaa. Lastenhuoneen lattialle leikkipatjoja! Niistä voi sitten myöhemmin sisaruksen kanssa rakentaa majoja ja leikkiä siellä rauhallisia leikkejä.
Päläpälä. Jos pää ei kestä kerrostaloasumista kannattaa joko muuttaa tai korjauttaa päänsä.
Meillä sai lapset omakotitalossa juosta ja hypätä narua ja kiljua ja remuta. Rakennella sohvatyynyistä majoja yms.
Koulussa kehuivat, kuinka liikunnallisia ovat ja tasapaino yms ovat hyvät, kun ovat saaneet luonnollista liikuntaa. Mielikuvituskin hyvä, kun ei ollut keksittyjä leikkejä, vaan saivat kotonaan itse keksiä omat leikkinsä.
Mutta se oli vielä sitä aikaa, kun vanhemmat hoisivat itse lapsiaan, eivätkä vieneet päiväkotiin ja hakeneet valmiita paketteja illalla kotiin äkkiä nukkumaan, ettei ne häiritse.
Alue: Aihe vapaa
Mä sanon myös että hommatkaa kunnon matot, vaimentaa varmasti hieman.