Oletko kertaakaan menettänyt "täydellisen" kumppanin jonkun mokan takia?
Välillä haikaillut erään perään. Oli niin täydellinen kaikinpuolin. Akateeminen, ulkoisesti todella vetävä. Ja hymy, silmät. Tapailtiin puolivuotta ja menin vain typeryyttäni hänen menettämään..välimme vain etääntyi, kun kuvittelin saavani parempaa. Myöhemmin olen katunut tuota virhettä aivan tuhottomasti, varsinkin kun sinkkuna olen. Huoh. :(
Kommentit (15)
En ole, mutta en ole edes saanut vielä ketään nalkkiin.
Ja miten tuo on voinut muka olla täydellinen, jos annoit sen mennä... Sitten kun et saanut parempaa, niin tajusit vain, että oli vähiten huono.
Olen, aviomieheni. Ja ihan oman heikkouteni takia.
Olen. En halunnut lapsia. Hups, mikä moka.
Miten hän oli muka täydellinen, jos et edes halunnut häntä?
Miehet pääsee helpommin yli eikä kadu menneitä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet pääsee helpommin yli eikä kadu menneitä.
Miehet, kommentteja?
Joo, ensirakkauteni. Nuoruuden epävarmuuttani ja osaamattomuuttani. Toisaalta, enhän yhtään tiedä olisiko hän ollut lopulta sen parempi kuin nykyinen miehenikään. Ei sitä voi tietää. Pitkään, vuosikaudet murehdin ja haikailin "sielunkumppanini" perään, mutta nyt keski-iässä ajattelen, etten oikeasti tuntenut häntä niin hyvin kuin ajattelin. Vetovoimaa oli, muttei se pidemmän päälle välttämättä olisi toiminut silti. En usko enää nykyään sielunkumppaneihin. Toisilla synkkaa paremmin ja toisilla huonommin ja rakastuminen on monen eri tekijän summa.
Ensimmäisenä yhteisenä yönä jännitys vei voiton, enkä häpeissäni uskaltanut ottaa enää yhteyttä.
Olen katunut. Lähdin suhteesta vuosia sitten, josta ei olisi pitänyt lähteä. Sinkkuus houkutti. Uusi kumppani vaikutti jo alunperin ei niin älykkäältä ja ei-sivistyneltä kuin ex ja se tunne on vahvistunut vuosien saatossa. Tämäkin suhde menettelee , mutta kaipaan älykästä keskustelua. Onneksi elämässä on muitakin osa-alueita,että tuskin suhteemme kaatuu tähän. Lapset on parasta mitä olen saanut nykyisen kumppanin kanssa. Jos olisin jatkanut entisen kanssa uskon, että elämäni olisi muuten mennyt melko samoin, mutta minulla olisi ollut järkevä keskustelukumppani ja sukulaiset lähempänä ja elämäntyylini olisi vaatimattomampi.
Kaduttaa kun en tajunnut vakiintua ja rahoittua vaan halusin viettää villiä sinkkuaikaa. Menetin upean naisen.
Saatan olla menettämässä, ihan oman hölmöyden ja sokeuden takia. Mitään muuta en tässä maailmassa toivo tällä hetkellä, kun että silmäni eivät ole auenneet liian myöhään.
En ole. Yhden jättämistä joskus kadun tunnetasolla. Järjen tasolla tiedän, että päätös oli oikea.