Kielletyt hedelmät

Minulla ratkeaa pian pelihousut, joten jonnekin on aivan pakko avautua. Olen jo vuoden yrittänyt laittaa nämä tunteet takaraivon pohjalle, mutten pysty siihen enää.

Olen korviani myöten ihastunut mieheni isään.

Ensimmäisen kerran kun tapasin tuon miehen eli oman appini, kiinnitin heti huomiota hänen karismaansa. Hänen tapaansa puhua, hänen tapaansa katsoa tulevaa miniäänsä arvioiden mutta toisaalta kunnioittaen. Näen isässä hyvin paljon samoja piirteitä kuin miehessäni, eli juuri niitä joihin omassa rakkaassani ihastuin, mutta moninkertaisena. Todella moninkertaisena. Ja joka kerta nähdessäni yhä enemmän ja enemmän.

Olen ennenkin ollut ihastunut "kiellettyihin hedelmiin", joten tämä taitaa olla vahva piirre minussa.

Kaiken lisäksi ja ennen kaikkea ahdistusta aiheuttaa se, että lukioiässä en luovuttanutkaan, kun rakastuin omaan opettajaani. Pääsin tunteesta yli vasta kahden vuoden "kärsimisen" jälkeen, eli kun olin saanut mitä tahdoin, eli salasuhteen tämän minua 30 vuotta vanhemman miehen kanssa. Suhde ei kestänyt kauan, sillä vain muutama kerta riitti.

Tilanne on nyt täysin sama, ja tunnen toisinnan tuosta ensimmäisestä sairaasta kutinasta vatsanpohjalla. Viimeksi kun appiukkoni kävi kahvilla taisin punastellakin kaataessani kahvia kuppiin. Hän piipahtelee meillä melko usein ja siitäkös aina riemastun...

Mitä oikein voin tehdä..? Olen tietenkin aikuistunut kymmenessä vuodessa, mutta silti ihan tosissani pelkään, etten ole päässyt irti samasta määrätietoisuudessa, joka minussa teininä hullun lailla oli.

Ottaisinkin neuvoja vastaan. Kuinka olette saaneet itsenne kuriin ja jättäneet huikkaamatta tuota nektaria, kun sellaista on ollut tarjolla? Mihin tällainen jano voi pahimmillaan johtaa..?

Huh, kiitos.