11 vuotias haluaisi ottaa yhteyttä isään..

Olisiko mahdollisesti täällä omakohtaisia kokemuksia taikka kohtalontoveria lapselle?

Miksi ei ole ollut koskaan tekemisissä lapsen kanssa?

Mikä on miehen tilanne nyt?

Mitä jos soittaisit lastenvalvojalle ja juttelisit, mitä kannattaa tehdä?

Mielestäni asia kannattaa hoitaa nyt, eikä silloin kuin lapsi on pahimmassa teini-iässä.

Ole rehellinen lapselle hänen isästään ja tee tapaamisen eteen jotain. Näin lapsi luottaa sinuun ja siihen, että "olet hänen puolellaan" ja, että sinulle voi puhua kaikesta.

Mitä voi pahimmassa tapauksessa tapahtua ?

Mun ystävä seurusteli ihanan miehen kanssa ja yhtenä päivänä mies alkoi vaan lyömään. Seurasi tilannetta vielä vuoden, kunnes kävi lapsen kimppuun ja lähti samantien .

Lähti, vei lapsen mukanaan, muutti tiedot salaiseksi ja asuu pienehköllä paikkakunnalla satojen km päässä.

Tapasi uuden miehen, meni naimisiin, sai 2 lasta ja esikoinen alkoi sanomaan miestä isäksi.

Jossain vaiheessa oikea isä heräsi, päätti ryhtyä kunnolliseksi ja alkoi etsimään lasta mutta ei löytänyt ketään. Hyökkäsi ystävän sisarusten kimppuun, myös ystäväni vanhempien omakotitaloon murtautui.

Tässä vaiheessa lapsi oli mennyt jo kouluun ja alkoi kysymään omasta isästään. Mummo kerran oli näyttänyt poliisien paperit ja lapsi ahdistui tästä ja alkoi pelkäämään ja tämä pelkotila kesti kauan.

Nyt lapsi on täysi-ikäinen ja halusi nähdä isänsä. On isän äidin kanssa tekemisissä ja isä tuli kerran mummolaan, jonne poika sitten meni. Mutta tapaaminen meni ihan mönkään. Äidillä ja pojalla on hyvät välit ja isä haukkui äitiä, kun oli heidät erottaneet, poliisiraportit olivat täynnä keksittyjä juttuja jne. Poika omin silmin näki isä on täysluuseri.

Isä on työelämässä menestynyt, johtotehtävissä , paljon omaisuutta jne.

Mutta kusipää on kusipää,

Isä ei ole ollut halukas olemaan tekemisissä. Olimme hyvin nuoria kun lapsi syntyi, luultavasti isä ei ollutkaan valmis isäksi ja kuvioon tuli rikollisuus.

Isä kuulemma vapautunut juuri vankilasta. Sen enempää en tiedä.

Itse olen jo vuosia ollut uudessa suhteessa, naimisissakin. Meillä on myös yhteisiä lapsia. Esikoinen kutsunut miestäni isäkseen siitä asti kun tapasimme vuosia sitten. Nyt kuitenkin tullut kiinnostus myös bioisään.

Itselläni on vaikeaa puhua bioisästä lapselle kun en tiedä hänestä kauheasti mitään, muutakun tämän rikollisuus-vankila kierteen. Esikoinen ei tiedä tästä, enkä oikein tiedä miten kertoa?

Äitinä ottaisin itse ensin yhteyttä isään ja kertoisin, et lapsi on kiinnostunut näkemään isäänsä. Jos isä suhtautuu asiaan väliinpitämättömästi, niin en pakottaisi isää. Kertoisin lapselle, et isällä on muita juttuja meneillään jne. Mut jos isääkin kiinnostaisi ja hän olis kunnossa (ei päihtynyt jne.), niin sit tapaaminen lapselle tuttuun paikkaan ja joku lapselle tuttu ihminen saattajaksi/ tueksi ja turvaksi.

Vankilasta voi hyvin kertoa lapselle. Voit sanoa, että isällä on ollut melko rankkaa elämässä ja joskus silloin tekee tyhmiä asioita. Rikkoo lakia tms. ja silloin joutuu vankilaan. Portti vapauteen -sivustolta löytyy lasten sivut ja sieltä voitte yhdessä katsoa, miltä vankilassa näyttää ja mitä siellä tehdään. Syytä vankeuteen ei tarvitse sen kummemmin avata, jos lapsi ei sitä kysy. Yleensä he eivät heti sitä kysykään. /kutonen jatkaa

Kiitos paljon! En tiennytkään nettisivusta, pitää perehtyä tarkemmin.

Pelkään ehkä että hän alkaa pelkäämään bioisää kun/jos vankilasta kerron, mutta pakko on olla rehellinen.

Varaantaako yhteydenotto isään perheenne turvallisuuden? Jos, niin kerro se ja kiellä. Ilmoita, että täysi-ikäisenä saa tehdä mitä haluaa. Ole rehellinen isästä. Ja isän kiinnostuksesta lapseen.

Mikä on isän suhtautuminen tapaamiseen? Se voi olla lapselle hirveä pettymys, ettei tapahdu mitään satukirjojen jälleennäkemistä tai että isä katoaa yhden tapaamisen jälkeen taas vuosiksi. Joskus kiinniolevat arvet ovat paljon helpommmat kuin ne, jotka repeytyvät säännöllisesti auki.

-Isänsä hylkäämä

Vierailija kirjoitti:

Mikä on isän suhtautuminen tapaamiseen? Se voi olla lapselle hirveä pettymys, ettei tapahdu mitään satukirjojen jälleennäkemistä tai että isä katoaa yhden tapaamisen jälkeen taas vuosiksi. Joskus kiinniolevat arvet ovat paljon helpommmat kuin ne, jotka repeytyvät säännöllisesti auki.

-Isänsä hylkäämä

Sitten on pettymys. Mitä siitä? Isompi pettymys se on, jos ei saa tietää mitään isästään.

Otin yhteyttä isään ja sovin tapaamisen. Muutaman kerran isä teki oharit, mutta kerran sitten onnistui. Ihan rauhallinen tapaaminen vieraan ihmisen kanssa. Sen jälkee ei lasta enää kiinnostamut tavata isää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on isän suhtautuminen tapaamiseen? Se voi olla lapselle hirveä pettymys, ettei tapahdu mitään satukirjojen jälleennäkemistä tai että isä katoaa yhden tapaamisen jälkeen taas vuosiksi. Joskus kiinniolevat arvet ovat paljon helpommmat kuin ne, jotka repeytyvät säännöllisesti auki.

-Isänsä hylkäämä

Sitten on pettymys. Mitä siitä? Isompi pettymys se on, jos ei saa tietää mitään isästään.

Silloin se on isän vika. Jos äiti estää isän tapaamisen, niin silloin lapsi voi jäädä syyllistämään äitiä ja elättelee toiveita siitä satukirja-isästä, vaikka se ei pitäisi paikkaansa. Jos isä on rikollinen ja hylännyt perheensä, niin todennäköisesti se tapaaminen ei missään nimessä ole mikään satukirjafantasiahuipentuma ja siihen on hyvä valmistella lastansa. Ja ihan rehellisesti, mutta lapsen tason muistaen.

Vierailija kirjoitti:

Otin yhteyttä isään ja sovin tapaamisen. Muutaman kerran isä teki oharit, mutta kerran sitten onnistui. Ihan rauhallinen tapaaminen vieraan ihmisen kanssa. Sen jälkee ei lasta enää kiinnostamut tavata isää. 

Siis tapasimme kolmistaan. Söimme ravintolassa ja minä maksoin.