Lue keskustelun säännöt.
voiko koulukiusattu menestyä elämässä?
26.02.2016 |
onko täällä ketään koulukiusattua, joka olisi menestynyt elämässä aikuisiällä? Ja nyt en puhu mistään pienestä kiusaamisesta vaan sellaisesta, joka on jatkunut ja jatkunut ja jättänyt kiusattuun pysyviä arpia, joita pitää esimerkiksi terapiassa hoitaa.
Itse olen kiusattu ja tuntuu, että pilaan kaikki suhteeni ennemmin tai myöhemmin juuri sen takia, että en pysty luottamaan ihmisiin ja olen muutenkin epäluuloinen. Vaikea siis solmia verkostoja.
Antakaa vinkkejä?
Kommentit (40)
Ei mitään terapioita tarjottu sen vuosikausia jatkuneen systemaattisen kidutuksen ja sielunmurhan takia, itse on saanut itsetunnon riekaleet koota kasaan. Mutta nyt menee ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaamisesta tai ylipäätään jostain pitkällisestä kiusaamisesta jää monille suuri välillä pintaan nouseva vihan tunne, jonka itsekin tunnistan. On ihan ihmisestä kiinni, miten toimii. Jotkut käyttävät sen vihan tunteen toisten (ja samalla itsensä) tuhoamiseen, esim. kouluampujat. Toiset valjastavat sen tunteen voimavaraksi, ja he jaksavat puurtaa eteenpäin. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Minulle on ollut tärkeää olla parempi kuin muut ja olen vuoksi kulkemassa kohti menestystä. Tulevaisuudessa aion olla varakas.
Voi. Minua kiusattiin päiväkodista lähtien henkisesti, mutta ysillä ihmiset kiusasivat myös fyysisesti. Yhtäkkiä kaikki viha itseäni kohtaan muuttui vihaksi kiusaajia kohtaan. Päätin, että minusta tulee menestyjä ja kiusaajani ovat luusereita. En oikeastaan koskaan lintsannut koulusta, koska olen perfektionisti. Arvosanani olivat hieman keskivertoa paremmat.
Peruskoulun jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle ja sain itsetuntoni takaisin. Opiskelin ahkerasti. Jatkoin opiskeluja valmistumisten jälkeen. Toki välillä olen nuoren ikäni takia hukassa, mutta toivon, että menestyisin elämässäni vieläkin paremmin. Välillä on huonoja ja hyviä päiviä. Pitää vain jaksaa uskoa itseeni. Kiusaajien elämistä en hirveänä tiedä. Jotkut ovat perustaneet perheen, jotkut käyneet amiksen ja ovat töissä/työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Minua kiusattiin päiväkodista lähtien henkisesti, mutta ysillä ihmiset kiusasivat myös fyysisesti. Yhtäkkiä kaikki viha itseäni kohtaan muuttui vihaksi kiusaajia kohtaan. Päätin, että minusta tulee menestyjä ja kiusaajani ovat luusereita. En oikeastaan koskaan lintsannut koulusta, koska olen perfektionisti. Arvosanani olivat hieman keskivertoa paremmat.
Peruskoulun jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle ja sain itsetuntoni takaisin. Opiskelin ahkerasti. Jatkoin opiskeluja valmistumisten jälkeen. Toki välillä olen nuoren ikäni takia hukassa, mutta toivon, että menestyisin elämässäni vieläkin paremmin. Välillä on huonoja ja hyviä päiviä. Pitää vain jaksaa uskoa itseeni. Kiusaajien elämistä en hirveänä tiedä. Jotkut ovat perustaneet perheen, jotkut käyneet amiksen ja ovat töissä/työttömänä.
Olen siis N20
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä ja myydyimmistä artisteista Eminem oli pahasti koulukiusattu, joten kyllä todellakin voi :)
Miksi joku on laittanut tähän alapeukun? Tämähän on aivan totta. Eminem on tehnyt useita biisejäkin aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi elämässä menestyä, vaikka olisi kiusattu.
En nyt tiedä, voinko itsestäni kirjoittaa menestyjänä, mutta ainakin olen päässyt elämässäni eteenpäin; valmistunut lakimieheksi, ollut urheilulajissani yksi Suomen parhaita ja lisäksi saanut ihanan perheen.
Olen ollut kiusattu ala-asteelta lähtien. Kiusaaminen oli sekä henkistä että fyysistä. Yläasteen aikana kiusaaminen loppui ja lukiossa sain olla ihan rauhassa. Olen kuitenkin aina kantanut sitä taakkaa mukanani ja minun on vaikea luottaa ihmisiin sekä solmia ystävyyssuhteita. Sairastuin lukiossa syömishäiriöön ja kävin terapiassa vielä yliopistossa puimassa itsetunto-ongelmiani.
Vanhempien tuella uskalsin kuitenkin uskoa parempaan tulevaisuuteen ja siihen, että minulla on mahdollisuus saavuttaa tavoitteeni urheilussa ja koulussa. Halusin näyttää, että minusta tulee vielä jotakin. Ennen tunsin jopa vahingoniloa, kun kuulin kiusaajieni kohtaloista, taloudellisista vaikeuksista tms. Nyt en enää koe mitään tällaista paremmuudentunnetta tai katkeruutta, kun ikää on lähes 30. Toivon vain, että osaavat edes nykyään kohdella toisia ihmisiä, kuten toivovat toisten kohtelevan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi elämässä menestyä, vaikka olisi kiusattu.
En nyt tiedä, voinko itsestäni kirjoittaa menestyjänä, mutta ainakin olen päässyt elämässäni eteenpäin; valmistunut lakimieheksi, ollut urheilulajissani yksi Suomen parhaita ja lisäksi saanut ihanan perheen.
Olen ollut kiusattu ala-asteelta lähtien. Kiusaaminen oli sekä henkistä että fyysistä. Yläasteen aikana kiusaaminen loppui ja lukiossa sain olla ihan rauhassa. Olen kuitenkin aina kantanut sitä taakkaa mukanani ja minun on vaikea luottaa ihmisiin sekä solmia ystävyyssuhteita. Sairastuin lukiossa syömishäiriöön ja kävin terapiassa vielä yliopistossa puimassa itsetunto-ongelmiani.
Vanhempien tuella uskalsin kuitenkin uskoa parempaan tulevaisuuteen ja siihen, että minulla on mahdollisuus saavuttaa tavoitteeni urheilussa ja koulussa. Halusin näyttää, että minusta tulee vielä jotakin. Ennen tunsin jopa vahingoniloa, kun kuulin kiusaajieni kohtaloista, taloudellisista vaikeuksista tms. Nyt en enää koe mitään tällaista paremmuudentunnetta tai katkeruutta, kun ikää on lähes 30. Toivon vain, että osaavat edes nykyään kohdella toisia ihmisiä, kuten toivovat toisten kohtelevan itseään.
Tämä oli mukava lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kukin menestyksenä pitää. Työelämässä en ole pärjännyt, mua ahdistaa olla ihmisten keskellä juuri koulukiusaustaustan takia. Mutta olen onnistunut saamaan perheen mitä pidän tärkeämpänä asiana.
Huolimatta kymmenen vuoden henkisestä rääkistä olen myös päässyt itseinhosta eroon, vielä on silti itsetunnon kanssa tekemistä. Kunpa kukaan kiusattu ei kääntäisi sitä kiusaamisen herättämää vihaa itseensä niinkuin minä tein.
En ole ollut varsinaisesti kiusattu, mutta minua on aina syrjitty. Nyt olen esimiesasemassa ja perhe-elämäni on kunnossa. Ehkä tuo syrjiminen on aiheuttanut minulle sen, että nyt kun työssäni olen aika yksin päätöksieni kanssa, en koe sitä ongelmaksi. Tsemppiä kaikille kiusatuille ja syrjityille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanois että olisin mikään"menestynyt", mutta olen silti toipunut kiusaamisesta. Toipumiseen meni aikaa noin 2vuotta. Kiusaamista oli niin ala kuin ylä-asteella. Amiksessa onneksi ei ollut. Kuitenkin elämä on ihan hyvällä mallilla. :) N20v
Amiksesta valmistunut on luuseri, sori vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanois että olisin mikään"menestynyt", mutta olen silti toipunut kiusaamisesta. Toipumiseen meni aikaa noin 2vuotta. Kiusaamista oli niin ala kuin ylä-asteella. Amiksessa onneksi ei ollut. Kuitenkin elämä on ihan hyvällä mallilla. :) N20v
Amiksesta valmistunut on luuseri, sori vain.
Hahaha mitä ihmettä, eikä ole :D
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanois että olisin mikään"menestynyt", mutta olen silti toipunut kiusaamisesta. Toipumiseen meni aikaa noin 2vuotta. Kiusaamista oli niin ala kuin ylä-asteella. Amiksessa onneksi ei ollut. Kuitenkin elämä on ihan hyvällä mallilla. :) N20v
Millä tavalla ala-asteella kiusattiin? :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi. Koulukiusaaminen vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. Toinen sisuuntuu ja ponnistelee eteenpäin menestykseen, toinen lannistuu ja jää tuleen makaamaan.
No olen vähän rajatapaus kun en ole koskaan käynyt terapiassa. Minua haukuttiin suurissa laumoissa yli luokkarajojen tyttöjen osalta syrjäänjättämistä yms.. Kiusaamisen syy tuli kotioloistani, lisäksi olin pieni ja kiltti, eli helppo kohde.
Mutta minulla on perhe, hyvä mies, olen insinööri, vakityössä, talous on vakaa, olen terve. Mielestäni pärjään hyvin. Tosin alan olen valinnut niin, että saan tehdä töitä mahdollisimman paljon yksin. Olen ollut asiakaspalvelussa ja joutuu nytkin ihmisten kanssa välillä tekemisiin ja pärjään kyllä ihan hyvin.
Siis pojat haukkuivat, mulle keksittiin kotioloista johtuva tietty haukkumasana. Tytöt eivät sitä käyttäneet, vaan he kiusasivat toisella tavoin. Myös tavaroitani varastettiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Koulukiusaaminen vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. Toinen sisuuntuu ja ponnistelee eteenpäin menestykseen, toinen lannistuu ja jää tuleen makaamaan.
Hahah, olipa tämän viestin sisältö paskaa. :D
Mua kiusattiin vuosia, eristettiin täysin muista ja kärsin myös todella huonoista kotioloista. Mä selvisin mutta helppoa se ei ollut. Nyt olen onnellisesti naimisissa ja minulla on ihanat lapset ja hyvä työ jossa olen esimiesasemassa. Tsemppiä
Miestäni kiusattiin koko kouluaika. Hänellä ei ollut yhtä ainoaa kaveria peruskouluaikoina eikä lukiossakaan, joten hän istui hiljaisena ja ujona poikana kaikki illat kotona. Ei harrastuksia. Kun hän muutti 19v:na pois kotoa opiskelemaan, hän onnistui saamaan pari kaveria, joiden kanssa oppi bilettämään. Hän tapasi minut muutaman vuoden opiskeltuaan ja onnistuimme aloittamaan seurustelun hänen tuskallisesta ujoudestaan ja töksäyttelevyydestään huolimatta. Pari kertaa olin jättää homman sikseen sellaisten väärinkäsitysten vuoksi, jotka johtuivat vain hänen harkitsemattomasti asetetuista sanoistaan, ilman, että hän olisi tarkoittanut pahaa. Onneksi en jättänyt. Nykyään meillä on lapsia ja miehellä on hyvä työpaikka. Mutta hän on edelleen ja varmaan tulee aina olemaankin sosiaalisesti taidoiltaan kehno ja on sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti ikäviä ja katalia, kunnes toisin todistetaan.
Harvasta kuitenkaan on rockkitähdeksi, eikä se kaikkia kiinnosta edes.
Saati jos ei ole mitään kykyjä ja sitten vielä, uskaltaako niitä enää kiusaamisen jälkeen näyttää.
Näistä tulee sitten joko syrjäytyneitä tai duunareita.