Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten miesten välinen ystävyys
26.02.2016 |
Terve,
Olen kolmekymppinen mies ja kaipaisin mielipiteitä miesten välisestä ystävyydestä miehen elämänkaaressa.
Isälläni oli normaalisti urheilu-, armeija- ja opiskelukavereita nuorempana. Sitten kun hänelle tuli ikää sen noin 30, katosivat kaikki edellämainitut kaverit hänen elämästään ja tilalle tulivat muutamat ystäväpariskunnat.
Olen nyt jonkinlaisella aallonharjalla sen suhteen, onko minulle käymässä samoin. Olen perustanut perheen ja noin puolet kavereista myös tässä viimeisen parin vuoden aikana. Yhteydenpito on muuttunut todella hankalaksi välimatkojen ja vauvakiireiden takia. Sitten kun yhteydenpito alkaa hiipua, on sitä todella vaikea palauttaa sellaiseksi kuin kavereilla keskenään - eli tarvittaessa mutkatonta yhteydenottoa milloin vain tarpeen vaatiessa. Oma elämäkin on muuttunut niin kiireiseksi, että ihan vain yhteydenpidon tekohengityksen takia ei kohta enää jaksa pitää yhteyttä.
Sinänsä normaaleja asioita mistä kirjoitan, mutta naisystävällläni tilanne ei todellakaan ole sama. Kaikista kiireistä huolimatta hänen ystäväsuhteensa ovat yllättävän tiiviit. Henkisesti olen täysin sinut sen kanssa, että omat kaverit melko pitkälti jäävät. Mikä meistä miehistä tekee niin sosiaalisesti onnettomia että kerta toisensa jälkeen näin pääsee käymään? Tilanteeni tuntuu olevan syvällä suomalaisen miehen elämässä niin, että ei siitä tajua olla harmissaan koska kokemus on kansallisella tasolla melko kollektiivinen.
Kommentit (9)
Näin käy myös naisilla, joilla ei ole ole lapsia. Sisaruksen lasta hoidin jo siinä vaiheessa, kun opiskelukavereilla ei ollut lapsia. Sen jälkeen kun he saivat lapsia vuosien päästä, olin kait ei-lapsia-oleva henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sanoa mitään asiasta, sillä minulla on kaverit pysynyt. Ei sille varmaan oikein voi mitään, että entiset kaverit kaikkoavat, kun elämäntilanne muuttuu. Itse en ole perustanut perhettä. Tuskin tulen perustamaan, mutta prioriteetit muuttuvat ja sitäkautta elämä. Mikään ei pysy samana loputtomasti ja vaikka kuinka masentavalta se kuulostaakin, mitä nopeammin sen hyväksyy, elämäkin helpottaa.
kommentoin kirjoitti:
Näin käy myös naisilla, joilla ei ole ole lapsia. Sisaruksen lasta hoidin jo siinä vaiheessa, kun opiskelukavereilla ei ollut lapsia. Sen jälkeen kun he saivat lapsia vuosien päästä, olin kait ei-lapsia-oleva henkilö.
Vaikea sanoa tuon yleisyydestä. Lapsettomat aikuiset naiset ketä itse tunnen omaavat kyllä hyvät ja tiiviit ystävyyssuhteet. Siinä toki sellainen asia, että heidän kavereillaankaan ei ole lapsia. Yksinäiset poikamiehet myös löytävät joissain tapauksissa toisensa ja sitten käyvät yhdessä viihteellä silloin tällöin. Jutukin osuvat hyvin yhteen kun kellään ei ole perhettä.
Aloituksen aihe oli kuitenkin perheellistyvät aikuiset miehet, joilla on kavereita .. mutta elämä ajaa heidät pois kavereistaan pitäen perheen ykkössijalla. Ja mikä tässä on tähdellistä, niin se kuinka naisilla näin ei tunnu samassa volyymissä käyvän.
Ratkaisin ongelman antamalla ns kenkää koko kaveripiirille opiskeluiden aikana. Riittää että kalakoskella tai ampumaradalla on pari hyvänpäiväntuttua ja duunissa tosiaan näkee samat naamat päivästä toiseen. Mutta arvotan vapaa-aikani sen verran kalliiksi etten pidä ylimääräisistä häiriötekijöistä jotka vaativat vaivautumista silloinkin jos ei nappaa.
Vierailija kirjoitti:
kommentoin kirjoitti:
Näin käy myös naisilla, joilla ei ole ole lapsia. Sisaruksen lasta hoidin jo siinä vaiheessa, kun opiskelukavereilla ei ollut lapsia. Sen jälkeen kun he saivat lapsia vuosien päästä, olin kait ei-lapsia-oleva henkilö.
Vaikea sanoa tuon yleisyydestä. Lapsettomat aikuiset naiset ketä itse tunnen omaavat kyllä hyvät ja tiiviit ystävyyssuhteet. Siinä toki sellainen asia, että heidän kavereillaankaan ei ole lapsia. Yksinäiset poikamiehet myös löytävät joissain tapauksissa toisensa ja sitten käyvät yhdessä viihteellä silloin tällöin. Jutukin osuvat hyvin yhteen kun kellään ei ole perhettä.
Aloituksen aihe oli kuitenkin perheellistyvät aikuiset miehet, joilla on kavereita .. mutta elämä ajaa heidät pois kavereistaan pitäen perheen ykkössijalla. Ja mikä tässä on tähdellistä, niin se kuinka naisilla näin ei tunnu samassa volyymissä käyvän.
Naisten ystävyydestä en osaa sanoa, se tuntuu olevan miesten ystävyydestä erilaista jollakin tavalla jota en osaa spesifioida. En sanonut sitä ekassa kirjoituksessani mutta minullakaan ei ole perhettä. Miehen ensisijainen vastuu on kuitenkin perheestään enkä voi olettaa että mies jolla on vaimo ja lapsia voi ( tai edes haluaa) tuosta vaan lähteä verestämään vanhoja hyviä aikoja. On kuitenkin mukavaa että nyt kun molemmilla on aikaa niin vanhat ystävyydet ovat säilyneet vaikka välillä olikin hiljaisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aito ystävyys kestää ja jos onniin kiire ettei kerkiä niihin pitää yhteyttä niin ei se mitää, sitten kun on aika ja jos ne kaverit oikeasti merkitsee jotain niin kannattaa olla yhteyksissä mahdollisimman paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kommentoin kirjoitti:
Näin käy myös naisilla, joilla ei ole ole lapsia. Sisaruksen lasta hoidin jo siinä vaiheessa, kun opiskelukavereilla ei ollut lapsia. Sen jälkeen kun he saivat lapsia vuosien päästä, olin kait ei-lapsia-oleva henkilö.
Vaikea sanoa tuon yleisyydestä. Lapsettomat aikuiset naiset ketä itse tunnen omaavat kyllä hyvät ja tiiviit ystävyyssuhteet. Siinä toki sellainen asia, että heidän kavereillaankaan ei ole lapsia. Yksinäiset poikamiehet myös löytävät joissain tapauksissa toisensa ja sitten käyvät yhdessä viihteellä silloin tällöin. Jutukin osuvat hyvin yhteen kun kellään ei ole perhettä.
Aloituksen aihe oli kuitenkin perheellistyvät aikuiset miehet, joilla on kavereita .. mutta elämä ajaa heidät pois kavereistaan pitäen perheen ykkössijalla. Ja mikä tässä on tähdellistä, niin se kuinka naisilla näin ei tunnu samassa volyymissä käyvän.
Naisten ystävyydestä en osaa sanoa, se tuntuu olevan miesten ystävyydestä erilaista jollakin tavalla jota en osaa spesifioida. En sanonut sitä ekassa kirjoituksessani mutta minullakaan ei ole perhettä. Miehen ensisijainen vastuu on kuitenkin perheestään enkä voi olettaa että mies jolla on vaimo ja lapsia voi ( tai edes haluaa) tuosta vaan lähteä verestämään vanhoja hyviä aikoja. On kuitenkin mukavaa että nyt kun molemmilla on aikaa niin vanhat ystävyydet ovat säilyneet vaikka välillä olikin hiljaisempaa.
Totta kai perheestä pitää välillä ottaa omaa aikaa. Sitten perhe-elämäkin tuntuu taas mukavammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en elä parisuhteessa ja olen havahtunut siihem, että osa odottaa ja kuvittelee, että sinkkuna minulla tulisi olla aina aikaa ja mahdollista lennosta muuttaa omia aikataulujani, jos tai kun osa parisuhteessa elävistä kavereiatni tai ystävistäni saa päähänsä, että nyt heillä saattaisi olla aikaa tai useimmin tarvetta saada minulta jotain.
Sinkkuna en voi selitellä tai perustella tietoisesti tai tiedostamatta omia valintojani tai päätöksiäni kumppanillani saati lapsillani tai heidän menoillaan ja toiveillaan.
Varmasti on osin ihan luonnollista, että osa mahdollisesti aiemmin tiivistäkin kaveruus ja ystävyys suhteista hiipuu tai ainakin harvenee.
Silti minusta tuntuu esimerkiksi vieraalta se, johon tälläkin palstalla törmää säännöllisen epäsäännöllisesti on kysymykset siitä voivatko mies ja nainen olla ystäviä tai kavreita. - Itse olen varmasti loppuikänikin sinkku, jos minun pitäisi luopua kaikista naispuolisista kavereistani ja ystävistäni kokonaan ja lopullisesti, jos etenisin yhdenkään naisen kanssa parsuhteeseen.
Tässä iässä sitä aikaa alkaa taas olla ja vanhat ystävyyssuhteet on mukava uudelleenlämmittää. Ainakin itse huomaan olevani enemmän yhteydessä ystäviini ja jotenkin vain jatkamne siitä mihin jäimme 15 vuotta sitten. Viskit ovat parempia mutta määrät pienempiä ja meno muutenkin (kammottava sana) seesteisempää.
En voi valittaa. Ystävyys kyllä säilyy vaikka nk. (Toinen kammottava sana) ruuhkavuosina ei kovin aktiivisesti yhteydessä ollakkaan.
M45