Onko 1 luokan diabetes vakava sairaus?

Diabetekseen on tosi helppoa kuolla. Varsinkin tuollaisilla elintavoilla kuin ap:n tutulla. Db PITÄÄ hoitaa koko ajan!

1 tyyppi ravinnolla, liikunnalla ja insuliinilla, 2 tyyppi elintavoilla

t äiti jonka perheessä 1+2 typ db:t

Miehellä ollut 30 vuotta dm1. Silmissä muutoksia, laseroitu. Muina sairauksina kilpirauhasen vt (liikatoiminnan jälkeen) ja masennus (tai vitutus). Yhteys diabetekseen? Töissä käy normisti. Ei tupakoi, ei juo, liikunta hyötyliikuntaa. Sokerit heittelee, riippumatta kuinka säännöllisesti elää.

Itellä d1. Silmänpohjassa rappeumaa ja näkövamma + muuta pienempää häikkää tästä johtuen. Aikanaan vanhemmat ei vaivautuneet hoitamaan kunnolla, kiitos siitä vaan heille... Mitään uutta ei ole tullut sen jälkeen, kun osasin itse huolehtia hoidosta.

Olen ymmärtänyt että sokeutumisen riski on suhteellisen yleistä 1.tyypin diabetikolla? Pitääkö paikkansa? Saako silmät kuitenkin yleensä hyvin hoidettua esim.laseroinnilla?

Käyttäjä3944 kirjoitti:

Pikaisen googletuksen perusteella ykköstyypin diabetestä sairastavalla elinajanodote on noin 11-13 vuotta alhaisempi kuin muulla väestöllä (http://www.tohtori.fi/?page=5996716&id=3796370). Tämä perustuu skottilaiseen potilasaineistoon; suomalaisista olen nähnyt jossain käytettävän lukua 15 vuotta. Normaaliväestön syntymävuoden mukaisen elinajanodotteen näkee esim. Findikaattorin sivuilta: http://www.findikaattori.fi/fi/46

Kertomasi perusteella miehen tilanne on huolestuttava: tupakointi DB:n ja epäterveellisten elintapojen kanssa edistää tehokkaasti ASO-taudin syntymistä. 

Voiskohan tuo elinaikaodote olla alhaisempi sen vuoksi, että sairautta ei hoideta tarpeeksi hyvin? Hoito-ohjeet ovat varmaan kunnossa, mutta sairastuneiden asenteissa olisi parantamisen varaa. 

Ykköstyypin diabetes on vakava sairaus mutta ei todellakaan mikään syy hylätä ihmissuhdetta. Et voi oikeasti välittää toisesta, jos jokin tuollainen triviaali asia vaikuttaa sinuun.

Itse tunnen jokusen d1 aikuisen, eikä yksikään heistä hoida itseään kunnolla. Ihan varmasti vaikuttaa elinikään.

Onhan se. Ja sairaus vaikuttaa väistämättä koko perheen elämään. Mutta ei se minulle koskaan ole ollut syy hylätä miestä. Olin mieheen kyllä jo rakastunut kun sain sairaudesta tietää, tieto siinä mielessä oli melko yhdentekevä. Luulen että teillä ei mitään suurta rakkaustarinaa ole tiedossa, jos sun tämmösiä pitää miettiä...

Meillä oli pitkään niin että mies hoiti yksin sairautensa, jotenkuten. Diabetes on raskas hoitaa, sokeritaso vaikuttaa mielialaan/käyttäytymiseen/tunteisiin. Eli toisinsanoen diabeetikko voi usein olla esim väsynyt, mutta se ei tarkoita että hän olisi välttämättä laiska. Vaan sokerit voi heitellä. Joskus hyvän hoitotasapainon saavuttaminen on vaikeaa hyvälläkin hoidolla.

Selvästi paremmin menee kun autan miestä hoidossa. Teen ruokaa, muistutan sokerien mittailusta. Autan välineiden tilaamisessa ja hakemisessa. Diabeteksestä muutenhan ei saa koskaan lomaa, sitä hoidetaan 24/7 joten on ihan hyvä jos puolisolla on motivaatiota auttaa.

Ja niinkuin edellä joku sanoi, nykyiset ruokasuositukset ei välttämättä ole se paras keino hoitaa diabetestä. Diabetes on miljardibisnes, sen määrä on räjähtänyt kasvuun sen jälkeen kun nykyiset ruokasuositukset otettiin käyttöön. Toisinsanoen jotkut meistä on sitä mieltä, että ihmiset syötetään sairaiksi, jotta voidaan heihin sitten pumpata lääkkeitä (josta kääritään isot rahat). Erilaisia vaihtoehtoja onneksi on, kuten vhh ruokavalio... mutta ne jää sitten jokaisen omaan harkintaan mitä tekee.

Ulkonäkö ei kerro diabeteksen hoitotasapinosta mitään. Tosin hyvin ylipainoinen ei koskaan ole ihan terve diabeetikko. Oikeastaan diabetes ei ole edes hyvin tai huonosti hoidettu vaan pelkästään hoidettu tai hoitamaton..

Sokeritasapainosta on kiinni diabeteksen lisäsairaudet. Jos tasapaino on huono niin tulee kaikkia edellä mainittuja ongelmia; silmänpohjan rappeumaa ja aikanaan sokeus, ääreisverenkierron häiriöitä joista seuraa jossain kohtaa pahimmillaan amputaatioita. Ja vaikka mitä muuta. Liikunta on osa terveellistä elämää ja ruokavalio. Kuitenkaan niillä dm ei yksin hoidu vaan tärkein on tuo insuliinihoidon toteutus.

Huono sokeritasapaino vaikuttaa myös mielialaan ja vireyteen.

Aikapommiltahan tuo mies kuulostaa..

.

Parisuhteen kannalta pitäisin vakavampana masennus taustaa ja liiallista alkoholin käyttöä ja/tai sitä että ei huolehdi terveydestään (1 tyypin diabetes ei kerro siitä etteikö huolehtisi).

Seurustelen nykyään tämän miehen kanssa. Onpa aika kulunut nopeasti, vastahan mielestäni tein tämän aloituksen. Moni on näyttänyt ymmärtäneen miehen olevan "alkoholisti", mutta alkon käytöllä tarkoitin että juo viikonloppuisin, ja silloinkin yleensä vain muutaman saunaoluen. Harvoin lähtee juomaan humalahakuisesti. Tupakkaa polttaa mutta on vähentänyt (noin 10 tupakkaa päivässä). Haluaisin kyllä että lopettaisi kokonaan... Normi kotiruokaa syödään mutta ikävä kyllä mies on tosi perso makealle, juo joka ilta kokista ja mättää karkkia. Sokeriarvot usein yli 20. Liikuntaa välillä harrastaa mutta hyvin vähän. Onneksi nykyinen työ on sellaista missä tulee päivittäin jonkin verran liikuttua eli on hieman fyysistä työtä, sentään siitä saa vähän liikuntaa. Nyt tuli kutsu silmänpohjankuvauksiin mutta aikoo jättää kuulema menemättä. Menee sitten "ensi kerralla" eli joskus 2v päästä? Niissä ns. Perustarkastuksissakaan ei mielestäni ole aikoihin käynyt. Vähän ärsyttää välillä kun on aika löyhä kiinnostus tuohon terveyteensä.

AP siis edellinen

Hoitoväsymys on tosi yleistä D-ihmisillä. Tsemppaa sitä miestäsi hoitotasapainon kanssa. Se vaikuttaa kovasti jaksamiseen ja yleiseen olotilaan.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelen nykyään tämän miehen kanssa. Onpa aika kulunut nopeasti, vastahan mielestäni tein tämän aloituksen. Moni on näyttänyt ymmärtäneen miehen olevan "alkoholisti", mutta alkon käytöllä tarkoitin että juo viikonloppuisin, ja silloinkin yleensä vain muutaman saunaoluen. Harvoin lähtee juomaan humalahakuisesti. Tupakkaa polttaa mutta on vähentänyt (noin 10 tupakkaa päivässä). Haluaisin kyllä että lopettaisi kokonaan... Normi kotiruokaa syödään mutta ikävä kyllä mies on tosi perso makealle, juo joka ilta kokista ja mättää karkkia. Sokeriarvot usein yli 20. Liikuntaa välillä harrastaa mutta hyvin vähän. Onneksi nykyinen työ on sellaista missä tulee päivittäin jonkin verran liikuttua eli on hieman fyysistä työtä, sentään siitä saa vähän liikuntaa. Nyt tuli kutsu silmänpohjankuvauksiin mutta aikoo jättää kuulema menemättä. Menee sitten "ensi kerralla" eli joskus 2v päästä? Niissä ns. Perustarkastuksissakaan ei mielestäni ole aikoihin käynyt. Vähän ärsyttää välillä kun on aika löyhä kiinnostus tuohon terveyteensä.

Miehesi on selkeästi väsynyt sairauteensa ja siihen ettei hänen yrityksensä hoitaa itseään tuota tulosta, on siis helpompaa vain jättää hoito siis ihan minimiin niin että hengissä selviää :(

Nykyään on tullut ihan näppäriä uusia hoitoa avustavia laitteita (onhan näitä siis jo pidempään ollut, mutta tekniikka kehittyy koko ajan), esimerkiksi sensorointi ja insuliinipumppu helpottaa elämää huomattavasti. Sensori mittaa sokeriarvoa kudosnesteestä ja piirtää käyrää ja pumppu tekee insuliinin annostelun helpoksi. Tosin se vaatisi sen, että miehesi kävisi lääkärissä ja osoittaisi olevansa kiinnostunut hoitamaan diabetestaan jos saisi siihen vähän lisäapua.

Kerran häneltä kyselin onko ikinä miettinyt insuliinipumppua tai tuota sensoria. (Netistä olin lukenut näistä). Sanoi heti että ei eikä aiokaan, lääkärit kuulemma koittaneet "tuputtaa" mutta ei kiinnosta ne. Sanonut myös että lääkärikäynneillä lääkäri sanonut pitkän(?) verensokerin arvon olevan hyvä eli hoitotasapaino on täten hyvä? En tiedä onko asia noin mustavalkoinen, enkä edes voi tietää varmaksi onko asia noin vai sanooko vain etten enää huolehtisi hänen sairaudestaan. Ap

.

No onhan se, mutta ketään aikuista ihmistä ei voi pakottaa hoitamaan mitään sairauttaan jos häntä ei huvita. Itselläni myös vakava sairaus, mutta on myös tietoinen päätös olla ottamatta vastaan lääketieteellistä hoitoa. Kuolen, kun luonto määrää. Sellaisen, joka ei sitä kestä katsoa, ei kannata olla kanssani lähemmissä tekemisissä.

On. Itse sairaus ei vielä ole niin paha vaan se, että se aiheuttaa paljon muita sairauksia. Ja lopun iänhän se on... :/ kannattaa tutustua sairauteen. Se ei ole vai pistämistä silloin tällöin. T:1-tyyppiläinen

Vierailija kirjoitti:

No onhan se, mutta ketään aikuista ihmistä ei voi pakottaa hoitamaan mitään sairauttaan jos häntä ei huvita. Itselläni myös vakava sairaus, mutta on myös tietoinen päätös olla ottamatta vastaan lääketieteellistä hoitoa. Kuolen, kun luonto määrää. Sellaisen, joka ei sitä kestä katsoa, ei kannata olla kanssani lähemmissä tekemisissä.

Saanko kysyä mikä sairaus?