Teillä olisi jotkut juhlat tulossa ja tietäisitte, että selviätte juhlajärjestelyistä

hyvin kahdestaankin, mutta silti joku läheinen sukulainen sanoisi tähän tyyliin, että " en tuputa itseäni, mutta jos tarvitsette apua, niin olen käytettävissä." Sanoisit siihen ystävällisesti takaisin, että järjestelyt pystytte kyllä kahdestaankin hoitamaan. Tuon jälkeen sitten huomaisit esim; soittaessasi sukulaisellesi, että hän onkin nähtävästi harmistunut, kun ei voinut tulla auttamaan juhlajärjestelyissä. Olisi esim; vähäpuheisempi puhelimessa mitä tavallisesti.

Antaisitko asian olla vai sanoisitko kuitenkin sukulaisellesi, että "noh voithan tulla tekemään sitä tätä tai tuota juhlia varten" ?

Itsellä tämä tilanne on nyt meneillään ja ajattelin vain antaa asian olla. Emme esim; tarvitse mitään lisäleivonnaisia juhlapöytään, koska meillä on omat suunnitelmamme mitä laitamme tarjolle. Eikä leivonnaisia voi olla määräänsä enempääkään. Syömättä ne sitten kuitenkin jäävät. Toisekseen yksi ent. työkaverini kyseli tässä hiljattain, että voisi tulla tänne jeesaamaan juhlia varten ja hän tänne sitten tuleekin. Koen, että on mukavampi, että täällä on apulaisena joku muu, kuin läheinen sukulainen. Ja sukulainen saa nauttia juhlista, ei tarvitse mitään alkaa tekemään juhlien aikana.