Kuuluuko avioliiton olla tälläistä?
Vaadinko liikoja? Valitanko turhasta vai onko meillä oikeasti ihan paska liitto? Niin, siis ollaan oltu naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi, reilu kaksi vuotias. Mies käy päivätöissä ja minä vuorotyössä. Minä teen lähes aina kodin siivoukset, kaikki pyykkihuollon (poikkeuksetta aina), lähes aina teen alusta asti kaikki ruuat. Yritän järjestää meille yhteistä aikaa; joskus onnistun löytämään lapselle hoitajan että pääsemme kahdestaan ulos. Olen järjestänyt meille hotelliviikonlopun, yhteisen matkan, illallisia yms... ja arvatkaa - mies ei ole lapsen syntymän jälkeen huomioinut minua mitenkään. Hän ei järjestä meille perheenä mitään, eikä huomioi minua vaimona. Seksiä hänen ei tietenkään myöskään tee mieli eli elelen koko ajan puutteessa. Mua tympii oikein huolella. Koen olevani tässä suhteessa yksin. Olen varmasti vaativa mutta koen, että tulen koko ajan laiminlyödyksi. Onko teidän muiden liitot näin väljähtäneitä?
Kommentit (34)
enitenketuttaaukko kirjoitti:
Siis selvennykseksi - teen kolmivuorotyötä ja lähes kaikki kotityöt yksin. Antaisin todella mielelläni miehen tehdä mitä vain täällä kotona mutta ei vain onnistu. Asunto muuttuu poikamieskämpäksi alle päivässä. Lapsen kanssa hän rakastaa olla ja nauttivat toisistaan. Ja nimenomaan kerroin tilanteestamme mitään kaunistelematta, en nalkuttanut. Kiinnostaisi myös tietää miten muissa perheissä tallataan... - AP
Miksi teet töitä sitten kolmivuorotyönä? Pitää saada se naisen haluama omakotitalo ja tietynlainen käsilaukku?
Missä ongelma? Äideiksi tulleiden naisten yleisin suuri ongelma on, että mies haluaa seksiä lasten saamisen jälkeenkin.
Mies jättää sinut rauhaan. Ole siitä onnellinen.
Millainen tilanne oli ennen lasta?
aa kirjoitti:
Jostain täytyy aloittaa, joten mitä jos miehesi pesisi ja silittäisi omat pyykkinsä, vaikka silloin kun sinä olet töissä? Ainakin pesukoneen pyörittämisen pitäisi onnistua lapsenkin kanssa.
Eihän se onnistu palstan kotiäideiltäkään. Kaksoisstandardit toimii tässäkin asiassa siis?
Ei sen tuollaista kuulu olla. Mihin tarvitset miestäsi?
Ahaa, tämä oli taas näitä ketjuja joista asialliset vastaukset poistuvat jos niissä ei tuomista miestä täydeksi paskiaiseksi. Vain nainen voi olla uhri ja silleen. Kivaa itsepetosta. Ja miesten mustamaalaamista.
Eihäön sen miehen tarvitse. Sinähän palvelet häntä jo muutenkin kuin kuningasta konsanaan ja pelkäät niin silmittömästi yksin jäämistä, että olet valmis tekemään miehesi mieliksi ihan mitä vaan. Siksi miehen ei tarvitse yrittää miellyttää sinua.
Sitä paitsi sinä olet asettanut itsesi siinä taloudessa talouskoneen asemaan, kun kaiken teet itse. Kukapa niitä kodinkoneita kovinkaan erityisesti "huomioi" - ennen kuin vasta sitten, kun ne lakkaavat toimimasta.
Ja kuka nyt pesukoneen kanssa seksiä haluaisi, kotiapulaisenkin pitäisi olla vähän hehkeämpi kuin vähän väsähtänyt kolmivuorotyöläinen, jotta saisi isännältään seksiä.
Onko miehesi epämies? Onko lihava ja muutenkin sellainen veltto näpynäpy tyyppi? En vittuile mutta miestä ei ole luotu tuollaiseen hommaan. Luultavasti testotasot alhaalla ja ne ovat miehelle myrkkyä... Raskasta liikuntaa, lihaa ja jos ei muu auta niin sustapiikkiä perseeseen. Ja tää ei sitten ole vitsi. Alhaiset testotasot ovat todella yleisiä ongelmia ja alhaiset testot ovat kuin masennus miehellä. Siinä ei tosiaankaan seksikään kiinnosta.
No minä jätin siivouksen yms, ajattelin että olkoo sotkusta, teen jotain muuta sen sijaaa, omat jäljet yritän korjata mutta en jaksa alkaa imuroida enää kesken viikon, en myöskään tee ruokaa, syön ulkona.
Tuttua, erittäin tuttua. Kaikkea olen kokeillut. Olen puhunut. Olen jättänyt tekemättä asioita, mutta silloin niitä ei tee kukaan. Mies nalkuttaa kun kämppä on sotkuinen. Kehotan siivoamaan. Miehen mielipide on että hän tekee kaiken ja minä en tee mitään. Parisuhde on huonontunut entisestään näiden kokeilujen myötä. Mies on tyytyväinen vain jos minä olen kotiorja.
Olemme hakeneet ulkopuolista apua parisuhteelle. Mies osallistuu näihin ja puhuu fiksuja niissä tapaamisissa mutta käytännössä mikään ei muutu. Olen jaksanut tätä ja todellakin OLEN YRITTÄNYT 13 vuotta. Nyt päätin että tämä saa riittää. Minä lähden.
Mun ex oli ihan samanlainen. Luojan kiitos tajusin erota "vain" neljän vuoden jälkeen. Eikä onneksi tehty lapsia eikä menty naimisiin. Nykyinen mies on ihan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua, erittäin tuttua. Kaikkea olen kokeillut. Olen puhunut. Olen jättänyt tekemättä asioita, mutta silloin niitä ei tee kukaan. Mies nalkuttaa kun kämppä on sotkuinen. Kehotan siivoamaan. Miehen mielipide on että hän tekee kaiken ja minä en tee mitään. Parisuhde on huonontunut entisestään näiden kokeilujen myötä. Mies on tyytyväinen vain jos minä olen kotiorja.
Olemme hakeneet ulkopuolista apua parisuhteelle. Mies osallistuu näihin ja puhuu fiksuja niissä tapaamisissa mutta käytännössä mikään ei muutu. Olen jaksanut tätä ja todellakin OLEN YRITTÄNYT 13 vuotta. Nyt päätin että tämä saa riittää. Minä lähden.
Meinasin ehdottaa, että rupeet listaan kaiken mitä sää teet ja kaiken mitä mies tekee. Sillä saattaisi saada äijää vähän hereille kun se näkee kuinka pitkä toisen lista on ja kuinka olematon se omien tehtyjen hommien lista on. Mutta lähteminen on vielä parempi idea.
Täällä sama tilanne kuin ap:lla... Tosin kolme lasta. Mä sain idean ja "pakotin" miehen mukaan, eli vuorotellen järjestämme treffit. Toinen ei saa tietää mitä treffeillä tulee tapahtumaan 😊 yllätystä vaan 😊 toinen millä saat hehkua elämään on sopia miehen kans esim kerran viikossa nakuna oloa sängyssä molemmilla. Jos ei peitto rupea heilumaan niin 😒
Jostain täytyy aloittaa, joten mitä jos miehesi pesisi ja silittäisi omat pyykkinsä, vaikka silloin kun sinä olet töissä? Ainakin pesukoneen pyörittämisen pitäisi onnistua lapsenkin kanssa.