2-v tutista luopuminen ja siitä seuranneet pelkotilat ja nukahtamisvaikeudet
Luovuimme 2v 2kk poikamme tutista n kk sitten ihan hyvällä menestyksellä. Poika kyseli (elekielellä kun ei vielä puhu) tutin perään pari kertaa ja alkoi sitten nukahtaa jokin pehmolelu suussa. Ongelmaksi huomasimme heti sen, että poika vaatii nukahtaakseen jonkun viereensä tai samaan huoneeseen. Ja silloinkin nukahtaminen kestää n puoli tuntia. Alussa ajattelimme sen kuuluvan asiaan.
N viikko tutista luopumisen jälkeen poikamme alkoi pelätä lähes kaikkea, etenkin pimeää, varjoja yms. Joskus myös tuijottaa vain jotain ja itkee sormet suussa, eli ihan selvästi näkee jotain mielikuvituksen tuotetta. Iltaisin poika ei hetkeäkään ole yksin vaan pysyttelee parin metrin etäisyydellä äidistä tai isästä. Öisin kun herää tulee kauhusta itkien juosten meidän vanhempien sänkyyn jatkamaan uniaan, ja siellä nukkuukin ihan hyvin aamuun asti.
Nyt nukahtaminen vaan vaikeutuu ja aika pitenee mitä huoneessa pitäisi olla. Ja aikaa on todellakin kulunut jo kk tutin jälkeen. Olen koittanut myös " opettaa" poikaa nukahtamaan itsekseen mutta huuto on aivan järkyttävää ja kestää niin kauan kuin vain antaa pojan olla itsekseen (tietysti välillä käydään huoneessa rauhoittamassa).
Mitä meidän pitäisi tehdä? Onko tämän ikäisellä normaalia suuret pelkotilat ja vaikuttiko tutista luopuminen niiden esiintymiseen? Miten saada lapsi nukahtamaan taas itsekseen? Ennen tutista luopumista tätä ongelmaa ei esiintynyt.
Olemme laittaneet TV:n pannaan eli sieltä ei katsota kuin todella valvotusti yhdessä vanhemman kanssa jotain harvoja lastenohjelmia. Aiemmin muumit oli kova sana mutta nyt ei poika edes halua katsoa niitä.
Olen ihan hukassa poikani pelkojen kanssa. Ja asiaa vielä vaikeuttaa kun poika ei osaa sanoa mikä pelottaa... Apua - onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (7)
Eli öisin ei voida antaa itkeä kun pikkuveikka herää siihen. Pahimmillaan ollaan koko perhe sitten yöllä tuntikaupalla hereillä (koettu on...) Ja seuraavan päivän väsymys on sitten koittelevaa ;)
Ja eipä kyllä omaan sänkyyn rauhoitukaan. Ongelma ei meillä tosin ole aamuyön perhepeti, jos poika siellä on rauhallinen niin hyvä niin. Tiedän kyllä että oman iltanukahtamisen myötä varmaan nukkuisi aamuun asti omassa sängyssään - tai näin oli ennen tutista luopumista. (oli muuten vain enää unituttina).
Ja se oli vaikeaa, kesti pitkään se perään kysely/itku.
Tuo pelko asia liittyy ikään ja kehitykseen ja sikäli varmaan tutilla on osuutta että se on saattanut tuoda lapsellenne turvaa..eli kun tuttia ei ole niin se itku ja pelko tulee näkyville enemmän.
Muutenkin tuossa iässä tulee erilailla lapselle pimeänpelko ja unet alkavat muuttua mielikuvituksen mukana todellisiksi ja pieniäkin asioita pitää miettiä ja pelätä. Kestää aikansa, niistä kannattaa yrittää jutella ja kertoa miten asiat on ja jos jotain unilelua tms. olisi kaveriksi nukkumaan!
Meillä lapsi alkoi tuossa iässä " nähdä" kissoja ?? en tiedä miksi mutta ne kurkkivat ikkunoissa ja nurkissa..saattaapa vieläkin pelätä että pimeästä tulee kissa.. on jo yli 3v!
Asia on meillä pitkittynyt, koska hän on aina nukkunut huonosti. Pelottaa ajatellakin, mitä se sitten tulee olemaan, koska meillä huudetaan lähes joka yö jo nyt.
ap:n pojan käyttäytymiseen ovat varmaan johtaneet sekä ikä että tutista luopuminen. Lisäksi voin kuvitella että on vaikeaa jos lapsi ei osaa kertoa mikä pelottaa.
Aiemmin tuli jo aika hyviä neuvoja. Itse lisäisin vielä tuohon, että jätä makuuhuoneen ovi reilusti auki ja yövalo päälle - ainakin niin kauaksi aikaa että lapsi nukahtaa. Olen myös sitä mieltä ettei kannata nyt taipua siihen että alatte uudelleen nukuttaa vieressä jos aiemmin lapsi on jo nukahtanut yksin. Kts. viestini myöhemmin.
Meillä luovuttiin myös vasta tutista (2 v 8 kk) ja se sujui mainiosti. Tutti hukkui ja sille tielleen jäi vaikka minä sen löysinkin - sovittiin että orava vei varmaan sen kevätvauvoilleen. Lapsi ei ole sitä juurikaan kaivannut ja pahimmat pelkoni olivat siis turhia (Indica!). Tai on kaivannut - varmasti hiljaisesti paljonkin, mutta ei ole nostanut suurempaa meteliä asiasta.
Meillä on kuitenkin ilmaantunut ikäänkin liittyen erilaisia temppuiluja nukkumaanmenon yhteyteen. Ensinnäkään ei halua nukkumaan, keksii kaikenlaisia juttuja mitä pitää tehdä ensin ja hyppyyttää vanhempia (siis jos annetaan). Meillä oli aiemminkin yövalo, mutta nykyisin on tärkeää jättää myös huoneen ulkopuolella olevaan käytävään valo ja ovi siis auki. Pimeän pelkoa on siis - ei varsinaisia kauhukohtauksia kuitenkaan - vielä! Kop kop.
Aivan varmasti valo ja se tieto/kuuleminen, että vanhemmat on siellä ihan lähellä vaikuttavat hyvin nukahtamiseen. Sen sijaan jos jää viereen " nukuttamaan" ei nukahtamisesta tule mitään.
Voimia!
puhua niin te voisitte keskustella hänen kanssaan siitä että kotona ei tarvitse pelätä mitään. Varmasti olettekin puhuneet... Meillä esim. ollaan sovittu että mörköjä ei ole kuin muumilaaksossa ja sielläkin vaan se yksi joka on oikeasti ihan kiltti. Muita otuksia ei siis vielä meillä ole pelättykään... Joka tapauksessa tuotakin asiaa tyttö varmistaa aika usein vaikka siitä on puhuttu - tietoa täytyy vahvistaa kun tulee uskonpuute: " kotona ei ole mörköjä?" " ei ole" . Ja pimeään huoneeseen ei kyllä mene meidänkään tyttö yksin...
Sit yksi asia joka ehkä lohduttaa. Kesä on tulossa ja kohta on ihan valoisaa yölläkin!
Meillä pojan nukuttaminen alkoi vähän alta kaksi vuotiaana, jo ennen tutin poisjättöä. Siihen asti oli simahtanut itsekseen, kunhan kävi välillä vilkaisemassa. Ja nukuttaminen jatkuu edelleen, nyt on ikää 3,5 v. Nyt vaan onneksi sessiot ei enää ole niin pitkiä. Mutta selvästi mielikuvitus on alkanut laukkaamaan, ja se tekee araksi olemaan yöllä yksin.
tuo pelkäämisjuttu.. Oma mielikuvitus jo lapsella laukkaa ja unet sen mukaisia. Tutti oli lapsen turva, nyt olisi kai hyvä löytää kainaloon kiva pehmolelu joka toisi samaa turvaa kuin menetetty tutti. Tuossa iässä kyllä noita yöheräämisiä usein tulee kun mielikuvitus alkaa toimimaan. Hän käy myös unissaan päivän ja illan asioita läpi joten hereilläoloajan tapahtumiin voisit kiinnittää huomiota. Pelkääkö esim naapurin koiraa tms. Yritä saada lapsi tuntemaan olonsa turvalliseksi, pysy itse rauhallisena jottei lapsi hermostu. Anna hänelle aikaa tottua uuteen asiaan, tai anna tutti vain yöksi. (mikä ei liene hyvä ajatus jos siitä nyt halutaan eroon). Mutta voihan olla että asteittainen poisjättö olisi tämän lapsen kanssa parempi kuin kerrastapoikki-juttu? Onko lapsi vielä vaipoissa? Myös pissan pidättäminen unessa voi herättää ja saada huutamisen ja painajaiset aikaan. Hali ja hyvittele kauhuissan olevaa lasta, puhu hiljaa rauhoittavasti ja peittele uudestaan unikaverin kanssa nukkumaan. Ja itse poistut heti. Jätä vaikka huoneen ovi raolleen, usein auttaa kun kuulee että läheiset ovat tarvittaessa siinä lähellä. Toista sama niin kauan kuin tarpeen, pikkuhiljaa hän tottuu ja oppii rauhoittumaan. Meillä kesti saman ikäisen tytön kanssa aika kauan tämä asia. Nyt jo helpottaa, vaikka heräilee yöllä.