Miten helvetissä unohdan ihastuksen?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siellä (siis helvetissä) ole sen verran tekemistä, kun yrittää pitää itsensä viileänä siinä helteessä, että ne vanhat ihastukset unohtuvat.

Tähän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen perheellinen ja rakastunut toiseen. On todella vaikeaa unohtaa, vaikka suhteesta ei tullut mitään, koska se osoitti viat nykysuhteessa. Haluaisin enemmän kuin saan, mutta en ota eroa, koska mieheni on hyvä mies ja jopa yrittää nyt antaa mulle sitä, mitä en ole tähän asti saanut. Mutta kun tuntuu, että hän joutuu yrittämään, voinko luottaa siihen, että se on hänelle sitä mitä itse haluaa? Miksei ole tehnyt sellaista luonnostaan? Miksi nyt, kun sanoin, etten ole tyytyväinen? Entä jos joskus mies löytääkin helpomman naisen, jota ei tartte miellyttää?

Ihastusta toisaalle on vaikeaa sammuttaa, koska helpointa se olisi etsimällä uusi rakkaus, mutta enhän mä voi, kun olen perheessä niin kiinni kuin olla ja voi.

Siis miten niin et voi?

Jos itse et ole tyytyväinen mieheesi, eli jotain puuttuu teki se mitä tahansa.

Ja toinen yrittää enemmän kuin on valmis antamaan, vaikka ilmeisesti sinä kelpaat hänelle minkälaisena vain.

Ei kuulosta kovin terveeltä tilanteelta, jos äijäsi joutuu yrittämään miellyttää sua ja siltikään se ei sulle riitä?

Ja kuitenkin pelkäät sitten, että hän löytää jonkun toisen kun ei jaksa yrittää.... eiks puolisoiden pitäisi olla omia itsejään pitkässä liitossa?

Etkö voi löytää sitä rakkautta siitä omasta perheestä/miehestä? Yritä nyt edes, kun kerran olet häneen joskus ihastunut hänen ollessa oma itsensä!

Mistä mä tiedän hänen silloin olleen oma itsensä? Jos vain näytti parhaat puolensa saadakseen minut?

En ollut häneen itse ihastunut vaan hän oli minuun enkä voinut saada miehiä, koska halusin romanttista rakkautta ja miehet panoseuraa, joten mun oli pakko ottaa tuo mies.

Just just, ehkä tuon kuullen olisi aika siirtyä eteenpäin?

Tuskin se miehesikään haluaa elää sun kanssa, jos tietäisi että sinä vain säälistä sitä katselet..

Ainiin eihän sitä saa kertoa, vaan salassa voi ajatella ja tehdä mitä vain. Se on sen toisenkin hyväksi tehtyä...

Oon mä sen sille kertonut, siksihän se nyt koittaakin toimia niin, et mä olisin tyytyväinen. En tajua itsekään, miksei se tajua häipyä.

Toi on idioottimaista ajattelua, miksi se ei tajua häipyä. Ehkä se rakastaa sua!

Sun marttyyrina elelevän pitäisi tajuta lähteä, eikä kusettaa miestäsi joka sentään yrittää tehdä jotain.

Unohtamisessa menee n. 8 kk - vuosi ja senkin jälkeen jokin asia saattaa aktivoida ainakin pienen kaipuun.

t: kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siellä (siis helvetissä) ole sen verran tekemistä, kun yrittää pitää itsensä viileänä siinä helteessä, että ne vanhat ihastukset unohtuvat.

Uskovaisen elämä on aina asteen rankempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siellä (siis helvetissä) ole sen verran tekemistä, kun yrittää pitää itsensä viileänä siinä helteessä, että ne vanhat ihastukset unohtuvat.

Uskovaisen elämä on aina asteen rankempaa.

Mieluummin uskon, vaikka en mikään himo uskovainen ole, että teoistaan saa vastata sitten tuolla puolen.

Oli se kuoleman jälkeinen "tapahtuma" mikä hyvänsä.

Käyttäydyn itse siten, että voin elää itseni kanssa eikä tarvi omatunnon kolkutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siellä (siis helvetissä) ole sen verran tekemistä, kun yrittää pitää itsensä viileänä siinä helteessä, että ne vanhat ihastukset unohtuvat.

Uskovaisen elämä on aina asteen rankempaa.

Mieluummin uskon, vaikka en mikään himo uskovainen ole, että teoistaan saa vastata sitten tuolla puolen.

Oli se kuoleman jälkeinen "tapahtuma" mikä hyvänsä.

Käyttäydyn itse siten, että voin elää itseni kanssa eikä tarvi omatunnon kolkutella.

Plus kyllä sitä yleensä saa elämän aikanakin vastata teoistaan. Pahassa ja hyvässä.

Jos kumppanistaan ja parisuhteestaan todella välittää niin toimii suuntaan tai toiseen eikä vehtaa monen miehen (tai naisen) välillä. Tällöin kun suurin todennäköisyys on vain loukata kaikkia osapuolia eikä se ole reilua kenellekään. Onko oma suhde kiinni pitämisen arvoinen? Jos on niin arvosta parisuhdettasi ja kunnioita kumppaniasi. Älä viestittele selän takana muille, sillä pahimmillaan tuhoat juuri sen mistä haluat pitää kiinni. Kännykkä kiinni ja huomio omalle suhteelle sekä perheelle.

Tietenkin on myös tilanteita, joissa nykyinen suhde ei vain enää toimi eikä sitä voi pakottaa toimimaan. Ihmiset muuttuvat, kasvavat erilleen, on eri arvomaailmat... syitä on monia. Harvassa on nykyään ihmiset, joilla on vain yksi sama kumppani elämänsä aikana. Mutta tällöinkin, jos välittää sen hetkisestä kumppanista niin tulisi olla reilu eikä toimia selän takana vaan myöntää rehellisesti jos haluaa edetä erilleen.