Puhukaa mulle järkeä. Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä.

Itse en noilla spekseillä enää hankkisi yhtään lasta vaan keskittyisin niihin jo olemassaoleviin ja mieheen. En haluaisi olla lähemmäs 60-vuotias kun viimeinen lapsi on 18-vuotias.

Ajattele niitä jo olemassa olevia lapsia. Haluisko he pikkusisaruksen? Osa lapsistasi on jo aikuisia. He saattavat saada lapsia lähivuosina. Eikö olisi kiva olla mummo, jolla on aikaa lastenlapsille?

Meillä on neljä lasta, nuorin 11v ja vanhin 19v. Mietin vielä tässä pari vuotta sitten uutta lasta, mutta emme kuitenkaan halunneet. Kaikki on nyt tosi hyvin perheessä ja on mukava kun on aikaa teinien murheille (ja iloillekin). Voidaan myös koko perhe tehdä jotain yhdessä kun ei pieni lapsi vaadi yhden aikaa.

Ja kyllä mun täytyy tunnustaa, että pelkäsin myös sitä, että jos saamme pahasti vammaisen/sairaan lapsen.

Hanki koira. Piste.

Nauti vapaudestasi ja unohda lapsi. Nuorin lapsesi on jo sen ikäinen, että yhä enemmän ja enemmän alkaa pärjätä itse, vapautesi koittaa siis asteittain. Jokusen vuoden kun odottelet niin vanhimmat lapset alkaa hankkimaan omia lapsia. Ole silloin läsnäoleva mummo joka on aktiivisesti läsnä lasten elämässä.

No en tekisi lisää lapsia. Ehdit nauttia isoista lapsista vähän aikaa, ja sitten onkin varmaan jo lapsenlapsia.

Ehkä tosiaan järkevin vaihtoehto on odotella mummoutta.  kamala sana alle 40 vuotiaan mielestä.

Työskentelen itse lastenhoito alalla joten luulen että kaipuu pienen lapsen hoitoon tulee sieltä. Mutta toisaalta ajatus siitä että on jo viisi tervettä lasta niin ehkä jätetään ne lastenteot muille. Kiitos vastauksista ton juuri halusin kuulla että kuudes olisi haihattelua siitä tulisi ensin" lellipenikka " ja lopulta ehkä voimien hiipuessa taakka.

Eikös sanota että äidin silmissä siintää aina se yksi syntymätön lapsi. Ehkä se meillä on tämä kuudes. (joka myös oikeesti on syntymätön olisi kolmosen ja nelosen välissä)

T. ap

😊 meille syntyi iltatähti kun olin 38, ihana suloinen koko perheen lellipoju.. Hetkeäkään en ole katunut vaiko koko ajan ei ole mitään helppoa ollut... Toisaalta tuntuu jope että yöheräilyrkin ovat helpompia kuin nuorempana. Ja ikäero seuraavaan juurikin 8v.

Mulla vauvakuume oli kova eikä oikein muuta voinut kun vauvankaipuu oli niin kova. Lasta tehtiin vuosi ja aloin jo pelätä ettei tärppää, mutta lopputulos oli mahtava😊

Järjen ääni mullakin sanoi ettei ole fiksua.... Mutta minä jos olisin sinä niin alkaisin kyllä vauvapuuhiin...

Jos sulla on jo viisi lasta, kerropa miksi sinun pitäisi tehdä yksi lisää? Onko sinulla ja miehelläsi niin valtavasti annettavaa sekä henkisesti että ajassa että materiaalisesti tuolle kuudennelle lapselle, että hänen pitäisi syntyä?

Vai onko tämä jotenkin sun oma projekti, tapa yrittää pysytellä tietyssä elämänvaiheessa, ja pelkoa päästää irti ja siirtyä eteenpäin sinne seuraavaan elämänvaiheeseen eli keski-ikään?

Äitinä moni tuntee olevansa tarpeellinen ja kun lapset kasvaa, voi huomata jäävänsä tyhjän päälle, jos ei ole satsannut omiin harrastuksiin, ystäviin ja parisuhteeseen? Löytyiskö tuosta kumminkin sulle jotain joka täyttäisi elämäsi ilolla ilman, että hankit sen kuudennen? Siirtyisi äitimoodista sinämoodiin?