Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä sitä, kun jotkut sanovat olevansa liian väsyneitä siivoamaan
20.02.2016 |
No, kuitenkin on ollut voimia sotkea. Mielestäni epäloogista. Toki ymmärrän jos on ollut juhlat, joissa vieraat ovat sotkeneet, mutta näitä tilanteita tuskin kovin usein on. Ja tietysti ihan pienet lapset sotkevat myös eikä aina jaksaisi siivota niiden jälkiä. Mutta ainakin kouluikäiset lapset ainakin jo kykenevät siivoamaan jälkensä jos sitä heiltä vaaditaan.
Mulla on kaveri, neljän lapsen äiti, joka ei koskaan jaksa siivota. Kylpyhuoneessa ei lattiaa näy, koska se on täynnä likapyykkiä (kaikki likapyykki ei mahdu pyykkikoriin) .Keittiössä ei voi syödä, koska kaikki astiat ovat likaisia (ja vain siksi että kukaan ei viitsi laittaa niitä astianpesukoneeseen). Asunnossa ei mahdu edes kävelemään tai istumaan, koska joka paikka on täynnä romua.
Lapset ovat kaikki jo kouluikäisiä, joten lasten syy sotku ei ole. Perheessä on kaksi työtöntä vanhempaa. Ajanpuutteesta ei siis voi olla kyse. Miksi nuo sitten valittavat, että eivät jaksa tai ehdi siivota?
Kommentit (22)
Eivät osaa aloittaa mistään kun homma on riistäytynyt liian pitkälle. Tavaroiden pois heittäminen tuottaa myös suunnatonta tuskaa joillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nukun yössä noin 5 tuntia siinä aikana heräilen noin 6-10 kertaa. Tätä on jatkunut jo vuosia.
Minä olen väsynyt siivoamaan, väsynyt kaikkeen...
Mitään apua ei ole siivoamiseen tai uniin tai yhtään mihinkään.
Elämänhallintaongelmia, päihdeongelmia, mielenterveyden ongelmia. Kyse on psykologisista vaikeuksista, ei ajan puutteesta. Vähän kyllä halveksin sellaista, että hankitaan monta lasta mutta ei pystytä tarjoamaan näille hygieenistä ja järjestyksessä olevaa kotia. Likaisuus ja sotkuisuus voi vaurioittaa lapsen perusturvallisuutta. Huvikummussa ei ole oikeasti hauska kasvaa.
Oliskohan ne masentuneita? Tai sit vaan sen tyyppisiä ihmisiä joita ei se sotku haittaa ollenkaan. Ne käyttää mieluummin aikansa johonkin muuhun, vaikka löhöilyyn. Kaikenlaisia löytyy. Se, että ei jaksa yleensä siis tarkoittaa, että ei ole huvittanut ja parempaakin tekemistä on ollut.
Mulla on ystävinä todella erilaisia ihmisiä. Sellaisia joilla on aina viimesen päälle kaikki siistinä. Sitten on niitä, jotka siivoaa vaikka kerran viikossa ja sen 6 päivää kaikki saa levitä vapaasti. Niitäkin löytyy joilla on aina aika sotkusta.
Meillä ollaan sellaisia taviksia. Ikinä ei ole totaalinen kaaos, mutta harvoin ihan tip top. En jaksa puunata koko aikaa, mutta olen sellainen järjestelijä. Samalla, kun meen kylppäriin päin kerään kaikki pyykit jne. jne. Silleen koti pysyy aika hyvin siistinä, vaikka varsinaisia siivouspäiviä meillä on tosi vaihtelevasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aika tarkka siisteydestä ja meillä on siistiä. Ymmärrän siitä huolimatta, että jollain ihmisellä voi voimavarat syystä toisesta johtuen olla niin vähissä, että energiaa ei kerta kaikkiaan ole.
Sotku nimenomaan syntyy siitä, ettei ole voimia siisteyden ylläpitoon. Tiskipöydälle kertyy likaisia astioita kun ei saa tyhjennettyä koneesta puhtaita, vaatekasoja kertyy lattialle ja tuoleille kun ei jaksa pinota puhtaita kaappiin tai pestä muuta kuin pakolliset käyttövaatteet jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kuitenkin on ollut voimia sotkea.
Ovatko pesuaineiden höyryt sulattaneet aivonystyräsi?
Ei siinä mitään voimia tarvita, kun pudottaa tavarat käsistään.
Lapsuudenkotini oli sotkuinen. Tavaraa oli kaikkialla ja tasot täynnä mitä kummempaa tavaraa. Kylpyhuoneessa tilanne ei ollut tuollainen kuin aloituksessa, mutta käsi- ja kylpypyyhkeet haisivat, kun niitä ei vaihdettu kovin usein.
Vanhempani olivat ihan työssä käyviä eivätkä mitään päihde- tai mielenterveysongelmaisia. Kuitenkin meillä kotona hävettiin siivottomuutta, mutta siitäkään huolimatta ei siivottu.
Meillä oli se tapa, ettei mitään heitetty pois. Astiakaappi oli täynnä säröttyneitä lautasia ja korvattomia kuppeja. Vanhoja aikakauslehtiä lojui ympäriinsä ja vaatehuoneet ja varastot oli lattiaa myöten täynnä kaikkea kamaa.
Lapsena se tosiaan ahdisti, kun muissa kodeissa tuntui olevan viihtyisää ja kotoisaa ja meillä elettiin sotkun keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät osaa aloittaa mistään kun homma on riistäytynyt liian pitkälle. Tavaroiden pois heittäminen tuottaa myös suunnatonta tuskaa joillekin.
Miksi ei voisi aloittaa vaikkapa viemällä roskat ulkoroskikseen sen sijaan että kerää roskapusseja terassille? Tai vaikkapa tyhjentämällä tiskikoneen,jotta sinne voisi laittaa likaantuneet astiat heti käytön jälkeen? Olen kyllä monesti käynyt kaverin luona siivoamassa koko kämpän, jotta heidän olisi helpompi aloittaa "puhtaalta pöydältä ". Mutta ei auta, kämppä on taas seuraavalla visiitillä yhtä karmea.
Ja kaverille ei tuota tuskaa heittää tavaraa pois. Heittää roskiin myös ihan kierrätyskelpoista tavaraa. Lahjoitin heille lastenvaunut, jotka kuitenkin heitettiin roskiin, koska kissa pissi niihin. Kaveri ei edes yrittänyt puhdistaa niitä.
Onko tuo puhdasta laiskuutta vai mielenterveysongelma?
Ap
Useimmiten syy on liiallinen tavaranmäärä. Itse olen ns. laiska siivooja, koska olen ammatiltani siivooja ( :D ), eikä kotona millään enää jaksaisi tai haluaisi siivota. Minulla on kuitenkin vähän tavaraa kotona. Keittiössä ei ole esillä kuin kahvinkeitin. Makkarissa ei ole kuin parisänky ja yöpöydät. Kylppärissä ei ole esillä mitään puteleita. Ei mitään muuta kuin pyyhkeet, muuten ihan tyhjillään. Kaikki on kaapissa. Siiivoaminen on näin ollen tosi helppoa ja nopeaa, että jopa minä saan viikkosiivouksen hoidettua puolessa tunnissa - pölyjen pyyhintä, imurointi, moppaus nihkeällä. Avainsana: rojut kaappeihin. Tai ei ollenkaan rojua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, erittäin huono vertaus sulla. Sotkua ei tarvitse aktiivisesti tehdä. Sotku syntyy, kun kaikki, mitä käytät, jää siihen sijalle mihin se käsistä hervahtaa....
Siivoaminen sen sijaan vaatii fyysistä ponnistelua.
En ole itsekään mikään kova siivoaja. Kerran viikossa siivoan, mutta kun koti on pieni kerrotaloneliö, jossa olemme asuneet parikymmentä vuotta, niin tavaraa on paljon ja se tekee siivoamisesta raskasta. Juu, voisi vähentää roinaa, jos jaksaisi...
Mutta toisaalta, MEITÄ tämä ei liiemmälti haittaa, ja onneksi meidän ystäväpiirissämme ei ole yhtä tuomitsevia ja ylenkatsovia tyyppejä kuin sinä, ap. Joten puhdasta on, mutta sekaista, enimmän osan aikaa. Pidämme tärkeänä rentoutumista ja vaikkapa hyvän kirjan lukemista ennemmin kuin kovin tiheää puunaamista.
Kukin tyylillään, hienoahan se on jos joku on oikein siisti - en vaan tykkää tuosta suhtautumisesta, että kaikkien pitää olla samanlaisia, tai heissä on jotain perustavanlaatuista vikaa...
Vierailija kirjoitti:
Ap, erittäin huono vertaus sulla. Sotkua ei tarvitse aktiivisesti tehdä. Sotku syntyy, kun kaikki, mitä käytät, jää siihen sijalle mihin se käsistä hervahtaa....
Siivoaminen sen sijaan vaatii fyysistä ponnistelua.
En ole itsekään mikään kova siivoaja. Kerran viikossa siivoan, mutta kun koti on pieni kerrotaloneliö, jossa olemme asuneet parikymmentä vuotta, niin tavaraa on paljon ja se tekee siivoamisesta raskasta. Juu, voisi vähentää roinaa, jos jaksaisi...
Mutta toisaalta, MEITÄ tämä ei liiemmälti haittaa, ja onneksi meidän ystäväpiirissämme ei ole yhtä tuomitsevia ja ylenkatsovia tyyppejä kuin sinä, ap. Joten puhdasta on, mutta sekaista, enimmän osan aikaa. Pidämme tärkeänä rentoutumista ja vaikkapa hyvän kirjan lukemista ennemmin kuin kovin tiheää puunaamista.
Kukin tyylillään, hienoahan se on jos joku on oikein siisti - en vaan tykkää tuosta suhtautumisesta, että kaikkien pitää olla samanlaisia, tai heissä on jotain perustavanlaatuista vikaa...
Nyt kyllä tulkitset omiasi. Millähän perusteella olen tuomitseva ja ylenkatsova? Ja en ole väittänyt että ihmisessä on jotain perustavanlaatuista vikaa, jos ei koti ole siisti. Kunhan ihmettelin, miten on energiaa sotkea, mutta Ei kuitenkaan siivota. Ja siinä olet väärässä, että sotkua syntyy itsellään. No toki sitten jos vaikka maitopurkki kaatuu. Mutta ainakin kaverilla on se tapa, että esim. biojäte kaavitaan lautaselta ensin pesualtaaseen ja vasta myöhemmin sieltä roskiin. Likaiset vaatteet heitetään aina ensin lattialle ja vasta myöhemmin siirretään lattialta pyykkikoriin. Jos tavarat ja roskat veisi suoraan oikeaan paikkaan, ei kodissa olisi missään vaiheessa sotkua. Mutta ainakin mun kaveri sotkee ihan aktiivisesti. Sen huomaa siitäkin, kun joa hän tulee mulle kylään. Normaalisti mun koti on ihan siisti ilman että mun pitää erikseen siivota. Mä ja perheeni vaan ei tykätä sotkea. Sitten kun kaveri tulee vaikka yökylään on kämppä ihan sotkunen hänen lähdettyään ja hänen jäljiltään. Siksi en viitsi häntä enää kutsuakaan kylään kun olen kyllästynyt siivoamaan hänen jälkiään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämänhallintaongelmia, päihdeongelmia, mielenterveyden ongelmia. Kyse on psykologisista vaikeuksista, ei ajan puutteesta.
ai jos ei esim. ehdi puunata koko ajan on elämänhallintaongelmia :D tässä on sekin ongelma; mikä on siistiä? Se mikä minulle on siistiä, ei anopilleni ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänhallintaongelmia, päihdeongelmia, mielenterveyden ongelmia. Kyse on psykologisista vaikeuksista, ei ajan puutteesta.
ai jos ei esim. ehdi puunata koko ajan on elämänhallintaongelmia :D tässä on sekin ongelma; mikä on siistiä? Se mikä minulle on siistiä, ei anopilleni ole
Ei kukaan ole väittänyt että pitäisi koko ajan puunata. Kyse oli siitä että miksi ei jakseta siivota omia sotkuja. Kyllä se hieman haiskahtaa elämänhallintaongelmalta jos työtön pariskunta ei "ehdi" viedä roskia ulos.
Ap
Onko sulla ap koskaan ollu fyysisiä vaikeuksia nousta vuoteelta, kun koko keho painaa ja kaikkialta kolottaa? Päätä särkee, oksettaa ja hengitys on raskasta. Onko? Ehkä olis hyvä, että kaikki ihmiset kokisi masennuksen jossain vaiheessa elämää, niin sitten ymmärrettäisiin toisiamme paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, erittäin huono vertaus sulla. Sotkua ei tarvitse aktiivisesti tehdä. Sotku syntyy, kun kaikki, mitä käytät, jää siihen sijalle mihin se käsistä hervahtaa....
Siivoaminen sen sijaan vaatii fyysistä ponnistelua.
En ole itsekään mikään kova siivoaja. Kerran viikossa siivoan, mutta kun koti on pieni kerrotaloneliö, jossa olemme asuneet parikymmentä vuotta, niin tavaraa on paljon ja se tekee siivoamisesta raskasta. Juu, voisi vähentää roinaa, jos jaksaisi...
Mutta toisaalta, MEITÄ tämä ei liiemmälti haittaa, ja onneksi meidän ystäväpiirissämme ei ole yhtä tuomitsevia ja ylenkatsovia tyyppejä kuin sinä, ap. Joten puhdasta on, mutta sekaista, enimmän osan aikaa. Pidämme tärkeänä rentoutumista ja vaikkapa hyvän kirjan lukemista ennemmin kuin kovin tiheää puunaamista.
Kukin tyylillään, hienoahan se on jos joku on oikein siisti - en vaan tykkää tuosta suhtautumisesta, että kaikkien pitää olla samanlaisia, tai heissä on jotain perustavanlaatuista vikaa...Nyt kyllä tulkitset omiasi. Millähän perusteella olen tuomitseva ja ylenkatsova? Ja en ole väittänyt että ihmisessä on jotain perustavanlaatuista vikaa, jos ei koti ole siisti. Kunhan ihmettelin, miten on energiaa sotkea, mutta Ei kuitenkaan siivota. Ja siinä olet väärässä, että sotkua syntyy itsellään. No toki sitten jos vaikka maitopurkki kaatuu. Mutta ainakin kaverilla on se tapa, että esim. biojäte kaavitaan lautaselta ensin pesualtaaseen ja vasta myöhemmin sieltä roskiin. Likaiset vaatteet heitetään aina ensin lattialle ja vasta myöhemmin siirretään lattialta pyykkikoriin. Jos tavarat ja roskat veisi suoraan oikeaan paikkaan, ei kodissa olisi missään vaiheessa sotkua. Mutta ainakin mun kaveri sotkee ihan aktiivisesti. Sen huomaa siitäkin, kun joa hän tulee mulle kylään. Normaalisti mun koti on ihan siisti ilman että mun pitää erikseen siivota. Mä ja perheeni vaan ei tykätä sotkea. Sitten kun kaveri tulee vaikka yökylään on kämppä ihan sotkunen hänen lähdettyään ja hänen jäljiltään. Siksi en viitsi häntä enää kutsuakaan kylään kun olen kyllästynyt siivoamaan hänen jälkiään.
Ap
Voisiko olla, että hän ei ole oppinut koskaan muunlaista mallia toimia ja elää? Hän ei näe eikä ymmärrä omaa sotkuisaa tyyliään. Jos hänen vanhempansa (yleensä äiti) on sellainen, joka on siivonnut hänen jälkensä. Voi olla myös jokin patologinen ongelma, halu sotkea. Vähän kuin krooninen myöhästyminen, pakko tehdä niin, jotta hallitsee omaa elämäänsä. Pakko sotkea, jos vaikka lapsena on pakotettu liialliseen siisteyteen.
No on kyllä älytön kysymys tuo, miten jaksaa sotkea. Sotku ja lika ainakin meillä tulee ihan elämällä, ei varta vasten sotkemalla. Kyllähän sitä nyt kaikki kai syövät, käyvät vessassa ja vaihtavat päälleen puhtaat vaatteet. Pelkästään näistä tulee jo siivottavaa.
Elämänhallintaongelmia, päihdeongelmia, mielenterveyden ongelmia. Kyse on psykologisista vaikeuksista, ei ajan puutteesta.