Sinkun ongelma...

Osaisitteko neuvoa, mitä minun pitäisi tehdä? Olen ollut vuosia sinkkuna, mutten tunnu löytävän ketään ja vaikka olen ujo, olen yrittänyt lähestyä ihmisiä ja flirttaillutkin. Ihmiset tosin pitävät sitä vain leikkimielisenä vitsailuna, ainakin luulisin niin. Myös netti deittipalstoilla liikkunut, mutta poistunut sieltä pian huomatessani viestien laadun ja vanhojen miesten isku yrityksien takia.

Omituista tässä nyt ei ole huonot flirttailu taitoni, vaan se, että minua pidetään varattuna. Jatkuvasti.
Puolitutut ja kaverit (ei kuitenkaan kovin läheisiä) kyselevät "ai, olitko poikaystäväsi kanssa siellä?" kun kerron kuulumisiani. Yhden henkilön kanssa juteltiin muutama kuukausi ja alkoi ihmetellä, kun baarissa saatoin vaikka katsella miehiä ja puhua "tuo on komea, uskaltaisiko mennä juttelemaan"... Ajatteli, että harkitsin pettämistä. Olemattoman, kuvitellun poikaystäväni pettämistä. Myös lause "ai sä olet sinkku, en olisi arvannut" jne. on kuultu. Ihan kuin olisi oletus, että seurustelisin, vaikka oikeasti olen niin yksin.

Tuleekohan minusta jotenkin olemuksellani "olen varattu, ei kiinnosta" vaikutelma? Pitääkö jatkossa flirttailuun heittää sekaan "hei, en ole varattu" varmuuden vuoksi? :/ Jos ihmiset eivät uskalla sen takia jutella ja tutustua? Miten tätä voisi muuttaa, uskon olevani rennon oloinen, hymyilen paljon ja olen ystävällinen. Olenko liian?

En ole kuitenkaan kovin kaunis, joten tässä ei ole kyse siitäkään, että ihmiset kuvittelisivat minun olevan parempi "tasoinen" ja "ei hän ikinä voisi pitää minusta" ja niin edelleen.

Pian hankin paidan, missä lukee sinkku ja liityn pubiruusujen sekaan kerjäämään edes vähän rakkautta siltä, joka sitä antaa edes säälistä.