Hoidattehan lapsenne kipua?

kuulostipa kauheelta, juu ei niitä suppoja varmaan säästellä tarvitse, jos vauva vaikuttaa poikkeuksellisen itkuisalta, tuskimpa niitä kukaan terveelle vauvalle antaa.

Toinen juttu onkin sitten se, että ainahan et voi tietää sattuuko vauvaa johonkin, kun vauva ei tosiaan osaa siitä kertoa.

Siinä oli myös tuosta että ennen kuviteltiin että lapset eivät tunne kipua ja leikkauksia ym tehtiin tosiaan ilman puudutuksia ja nukutuksia. Nyt kun asiaa on tutkittu niin ollaan tultu tulokseen että lapset kokevat kipua paljon vahvempana kuin aikuiset.



Mä en voi sanoa antavani kovin usein kipulääkettä lapsilleni. Annan jos vauva selvästi huutaa hampaitaan tai jos epäilen korvatulehdusta jne. Myös jos kuume nousee tosi korkeaksi. Esikoiselle annan kipulääkettä jos sanoo että pää om TOSI kipeä ja huomaan että selkeästi häiritsee muuta tekemistä. Tytöllä on kuitenkin vähän stressipohjainen pääkipu eli pää on todella usein kipeä mutta kuitenkin jaksaa juosta, leikkiä jne ja sillon en koe tarpeelliseksi antaa kipulääkettä.



Parasetamolissakin on vaan se että jos sitä antaa esim yli viikon säännöllisesti niin se on pahaksi maksalle. Siinä lukeekin että ei saisi käyttää niin kauaa ja esim vauvan hampaat saattaa vaivata viikkokaupalla.



Mutta on näitä " outoja" lääkäreitä, me kerran erehdyttiin sanomaan että oltiin annettu puolitoistavuotiaalle parasetamolia kun itki niin kovasti (tämä oli eka kerta kun poika ikinä sai särkylääkettä) niin lääkäri rupesi huutamaan että me ollaan hulluja vanhempia ja myrkytetään lapsemme maksa.... Tais olla vähän huono päivä silläkin.

niin nykysuositus on, että anna ennemmin varmuuden vuoksi kuin ole antamatta. Tämä tietysti koskee vain kertakipua, ei jatkuvaa. Ja tosiaan, käsikauppalääkkeitä vain se viikko kerralla, sitä ennen jo kannattaa käydä lääkärissä.

Näin lääkärinä, vaikkakaan ei millään tavalla lasten kivunhoitoon erikoistuneena, on nyt kyllä pakko puuttua kirjoitukseesi.



On totta, että lasten kipua ei ole lääketieteessä aina kunnolla tunnistettu eikä sitä ole osattu hoitaa riittävän tehokkaasti ja parhaalla mahdollisella tavalla. Nykyisin tilanne onkin jo paljon parempi kuin esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten.



Antamasi viitteet ja esimerkit kuitenkin kertovat vakavasti sairaiden lasten (esim. syöpä) kivunhoidosta sekä lääketieteellisten toimenpiteiden jälkeisestä kivunhoidosta, joka on tyystin eri asia kuin vanhempien kotona lääkitsemät todelliset tai vähemmän todelliset kivut. Itse asiassa viimeisin linkkisi Keskipohjanmaa-lehteen sisältää myös Hannu Kokin erinomaisia ohjeita lasten lääkitykseen - niissä hän nimenomaan kehottaa pidättyväisyyteen omatoimisessa lääkityksessä!



Oikeaa ja todellista kovaa kipua pitää lääkitä riittävästi niin lapsella kuin aikuisellakin. Sen sijaan ei ole mitään syytä tai tarvetta ryhtyä rutiininomaiseen kipulääkitykseen vaikkapa hampaiden puhkeamisen vuoksi, jos lapsi ei ole kipeä. Myös kipulääkkeillä on omat haitta- ja sivuvaikutuksensa, eikä niitä tule käyttää turhaan. Pidempiaikainen kipulääkitys etenkin lasten kohdalla tulisi aina toteuttaa lääkärin valvonnassa.



Oma rajoitettu kokemukseni lasten hampaiden puhkeamisesta on, että omilla kolmella muksullani yhdelläkään ei ole koskaan ollut sellaista hampaiden puhkeamiseen liittyvää kipua, jota olisi tarvinnut lääkitä kipulääkkeillä. Muutenkaan terveillä lapsilla ei ole juurikaan ollut tarvetta kipulääkitykseen, vaikka toki olisin lääkettä antanut, jos olisin sen tarpeelliseksi nähnyt.

toteaisin, että omasta mielestäni itkun lääkitsemisellä kipulääkityksellä ei ole järkeä, vaan pitäisi selvittää itkun syy!



Kipu on oire, eikä sairaus. Samoin itku lapsella on oire jostakin, eikä yksinään aihe kipulääkitykselle.



Ja jos vaikka vauva sattuisikin olemaan kipeä, niin on ensiarvoisen tärkeää selvittää, mistä kipu johtuu, voisiko asian hoitaa jotenkin ja onko ehkä joku asia pahemminkin pielessä.



Lääketieteessä on sellainen pieni perusprinsiippi, että ongelman syy pitäisi pyrkiä selvittämään ja hoitamaan, eikä vain lääkitä oireita. Vasta jos selvitysten perusteella vikaa ei ole tai löydy, siihen ei ole muuta hoitoa tarjolla tai kipulääkitystä tarvitaan muun hoidon ohella, niin kipulääkettä annetaan. Sokkona lääkitseminen voi pahimmillaan poistaa oireet, mutta kivun syy säilyy ja todellinen ongelma vain pahenee.

tosiaan, olen antanut kipulääkettä lapsilleni aika rajoitetusti ja tietysti kivun syy pyritään selvittämään niin pian kun mahdollista.



Meillä ei kaksi ekaa lasta reagoinut hampaisiin juuri mitenkään mutta sitten tämä kolmonen kiljui hampaitaan tuntikausia. Tai enhän ikinä voi olla varma että ne oli hampaat mutta ainakin allergiat, muut sairaudet ym oli poissuljettu, olin jättänyt maidon jne ja silti huudot jatkui. Ja sitten parin päivän päästä hampaita olikin rivissä joten uskon että huudot johtuivat hampaista. Tällön minusta kipulääke on ok.



Jos laskeskelen niin 6-v esikoinen on saanut parasetamolia ehkä 15 kertaa (useimmiten lääkärin määrämänä, hänellä oli pitkään angiinakierre), tuo parivuotias taapero on saanut sen ainoan kerran sillon kun " myrkytimme hänen maksansa" ja 10 kuinen vauva on saanut 2 kertaa.



Meillä on niin itkuinen vauva että jos joka pahaan itkuun olisin antanut lääkettä niin sitä olisi kyllä syöty joka päivä. Minulla on se periaate noiden isompien kanssa että niin kauan kun jaksavat edes vähän leikkiä normaaliin tapaan niin ei ole tarvetta lääkkeelle ja jos ovat esim kuumeessa niin vaan jos nousee sinne lähelle 40 astetta tai muuten itkevät koko ajan niin sitten kipulääkettä. Mutta en toki anna lasteni kärsiä ihan vaan periaatteesta etten antaisi kipulääkettä.

Ihan hieno aloitus. Olen samaa mieltä että lapsen kipua pitää hoitaa. Se onkin sitten eri asia mitä tuo hoito milloinkin on.



Itselleni ei ole todellakaan tullut edes mieleen että hampaiden tuloa pitäisi lääkitä jollakin lääkkeellä. Olen sitä mieltä että hampaiden tulo ei ainakaan omalla lapsellani ole aiheuttanut kipua. Eikös ne ikenet ennemminkin kutise? Ja kipulääke ei auta kutinaan.... Oma vauvani on tehnyt viimeisen 2 kk aikana 6 hammasta ja oireillut sitä vaihtelevasti tuon 2kk. Eipä olisi tullut mieleeni antaa lääkettä. Hoidan epämiellyttävää oloa läheisyydellä, paljon syliä, tarvittaessa tutti, annan sellaista ruokaa mikä pahina päivinä parhaiten maistuu, viileä purulelu. Ja ennen kaikkea puuhailen ja leikin ja olen lapseni kanssa, jolloin hampaiden tulo tuntuu unohtuvan vauvaltakin kokonaan kun mieli on muuten iloinen. Kkun taas alkaa keljuttaa vauva pääsee syliin.



Olen samaa mieltä että kivun kokeminen ei taatusti lasta karaise tai jalosta. Mutta jos aina joka vaivaan annetaan lääkettä, kehittyvätkö lapsen muut kivunhallintakeinot lainkaan? Ylipäätään epämiellyttävien tunteiden hallitseminen ja kestäminenkin kuuluu mielestäni asioihin jotka ihmisen on opittava selvitäkseen tässä maailmassa. Maailma kun ei ole " mulle kaikki heti nyt tänne" -maailma. Ja edelleen korostan etten nyt puhu mistään kovista kivuista tai korkeasta kuumeesta vaan siitä että ikeniä kutittaa, maha voi joskus vähän kiertää, flunssassa tulee vähän huono olo.



Aloitus on mielestäni hieno. Ehkä tämän ketjun lukijat pysähtyvät miettimään, hoidanko lapseni kipua tarpeeksi, vai liikaa. (no liikaa kukaan ei voi hoitaa varmaankaan, mutta siis tarkoitan lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä keinoja) Ja sittenhän asiat ovat yleensä hyvin kun vanhemmat ovat sen miettineet ja sitten toimivat oman lapsensa parhaaksi.

Allekirjoitan NOPAN lääketieteelliset näkökannat aivan täysin, oon peesissä mukana =)



TILHILINNULLA oli myös hyviä pointteja!



Ap:n aloitus on aiheesta ja asiaa, mutta huomatkaa että kipu ei aina ole sietämättömän kovaa, traumatisoivaa ja muistijälkiä jättävää. Tälläistä on esimerkiksi syöpä-, leikkaus- ja traumakipu. On myös kipua joka sillä hetkellä tuntuu ikävältä mutta unohtuu hyvin pian. Usein hampaiden tulemisen aiheuttama kipu on tälläistä, väsyneenä kärsitty stressipäänsärky jne. Hoito ei voi kummassakin tilanteessa olla samanlaista. Todellista kovaa kipua tietysti pitää hoitaa nopeasti ja hyvin, mutta ei nyt ihan oikein ole lääkitä jokaista pientä inahdusta kaikella mitä lääkekaapista löytyy. Kivunhoidoksi kelpaa lieviin tilanteisiin myös äidin syli, hellittely, silittely, pipikohtaan puhaltaminen jne. Isommilla lapsilla jopa pieni herkkuruoka saa vaivat unohtumaan ilman mitään lääkkeitä. Psyykelläkin on iso merkitys kivun kokemisessa ja siitä parantumisessa!! Siihen ei taas parasetamolit vaikuta. Kivunhallinta on pitkälti korvien välissä, ja soisin omalle lapselleni ettei hän opi kaatumaan kuolemansairaana petiin ja vetämään troppia suun täydeltä jos vähän jostain kolottaa. Kärjistetysti sanottuna.

tässä tulikin jo pari hyvää vastausta, esim. nimimerkit Noppa ja Tilhilintu. Haluaisin vielä lisätä oman mielipiteeni.



Tällä palstalla on hyvä herättää keskustelua kaikenlaisista aiheista, mutta toivoisin, ettei kukaan kehoita täällä lääkitsemään tai olemaan lääkitsemättä lapsia/vauvoja. Nämä asiat soisin kaikkien äitien tarkistavan neuvolasta/lääkäristä, tai luottamaan omaan äidinvaistoonsa.

Vaikka ap tuskin haluaa aiheuttaa mitään pahaa, ei tämä ole mielestäni oikea foorumi lääkeneuvontaan. Oli sitten kyse lievistä särkylääkkeistä tai mistä vaan.



Keskustellaan, hyvät äidit, mutta tarkistetaan nämä lääkejutut virallisemmilta tahoilta, jooko?



Helmikuuhun aurinkoisia päiviä ja terveitä lapsia toivottaa Kilkatus

itse olen antanut supon muutamana iltana lapselleni koska hampaita on tullut yhta aikaa flunssan kanssa. neuvolasta kysyin voinko antaa kun pikkuneiti on selvasti karttyinen ja hampaat kiusaavat. neuvolasta sanottiin, etta anna vaan. kipulaakkeen ansiosta ainakin muutamaksi tunniksi rauhoittui youni, joka tekee hyvaa niin aidille kuin lapsellekin.



Aion antaa jatkossakin sarkylaaketta jos hampaat vaivaa. Itsekin otan sarkylaakkeen jos on kipua ja annan kylla lapsellenikin jos parhaaksi naen.

kilkatus:

tässä tulikin jo pari hyvää vastausta, esim. nimimerkit Noppa ja Tilhilintu. Haluaisin vielä lisätä oman mielipiteeni.

Tällä palstalla on hyvä herättää keskustelua kaikenlaisista aiheista, mutta toivoisin, ettei kukaan kehoita täällä lääkitsemään tai olemaan lääkitsemättä lapsia/vauvoja. Nämä asiat soisin kaikkien äitien tarkistavan neuvolasta/lääkäristä, tai luottamaan omaan äidinvaistoonsa.

Vaikka ap tuskin haluaa aiheuttaa mitään pahaa, ei tämä ole mielestäni oikea foorumi lääkeneuvontaan. Oli sitten kyse lievistä särkylääkkeistä tai mistä vaan.

Keskustellaan, hyvät äidit, mutta tarkistetaan nämä lääkejutut virallisemmilta tahoilta, jooko?

Helmikuuhun aurinkoisia päiviä ja terveitä lapsia toivottaa Kilkatus

Ei tämä ketju ollut lääkeneuvontaa varten, ei tosiaankaan!

Ja toki aina lääkärin kanssa juteltava, jos useamman päivän kestää vaiva kuin vaiva vauvalla. Hyvä että aihe herättää keskustelua.

Muuten joku kirjoitti aiheesta: kivun kokeminen ja " kaikki-mulle-heti-nyt" -asenne. Ne eivät mitenkään liity yhteen. Huh. Vauvaa ei voi " karaista" kivulla...

Assam-tee