Yhdessä 20 vuotta, eipä tunnu missään

Sä elät vain kerran

Miksi se on yliarvostettu juttu? Olisitko mieluummin sinkku? Sulla on jotain mistä monet vaan haaveilee, monet petetyt ja jätetyt. Ellet oo vaan tavan vuoksi yhdessä, ilman rakkautta?

N23, sinkku opiskelija

Meillä tulee tänä vuonna 25v täyteen. Omasta mielestä pitkä parisuhde on upea juttu. Tai ainakin meidän parisuhteemme on. Rakastan miestäni vuosi vuodelta enemmän ja meillä on hyvä olla yhdessä. Lapset (3 kpl) asuvat vielä kotona, muutaman vuoden kuluttua kaksi vanhinta muuttaa pois. Odotan myös eläkevuosia ja sitä että saadaan kahdestaan viettää aikaa. Mutta on meilläkin ollut huonot vaiheemme, varsinkin suhteen alkuaikoina.

Oletko hiukkasen masennukseen taipuvainen? Varmaan olet tosi hilpeätä ja ihanaa seuraa miehellesi, hän varmaan nauttii suhteestanne myös ihan täysillä. Erotkaa hyvä ihminen! Jos kerran noin surkeata on, niin ehkä yksin olisi vähemmän masentavaa. Hohhoijaa..

Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 19 vuotta ja mukavaa on. Tottakai joskus rähinää on ja mykkäkouluakin, mutta 95% on oikein hauskaa. Jokainen on oman onnensa seppä, niin makaa kuin petaa, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja vieläkö muutama asiaan sopiva sanalasku tähän löytyisi?

Meillä oli kotona jatkuva "sota" käynnissä. Äiti nalkutti kaikille koko ajan. Kun hän jäi työttömäksi 90-luvun laman aikaan, hänellä ei muuta ollutkaan kuin aikaa nalkuttaa ja valittaa. Isä taas lakkasi puhumasta. Hän oli ihan mukava, kun oltiin kotona kahdestaan, mutta kun äiti oli paikalla, isä vetäytyi kuoreensa. Liitto päättyi 32 vuoden yhteiselon jälkeen isän kuolemaan. Itse olen päättänyt, etten ikinä pidä yllä kulissisuhdetta. Olen mieheni kanssa yhdessä juuri niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Jos ei tunnu enää hyvältä, eroan.

Ei kai 20 vuoden parisuhde kuulukaan tuntua miltään suurelta tunteiden vuoristoradalta? Tai ainakin minä toivon juurikin tuollaista kumppanuutta, rakkautta ja kaveruutta, hyvää ja tasaista arkea.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on yliarvostettu juttu? Olisitko mieluummin sinkku? Sulla on jotain mistä monet vaan haaveilee, monet petetyt ja jätetyt. Ellet oo vaan tavan vuoksi yhdessä, ilman rakkautta?

N23, sinkku opiskelija

Sinun ikäisenäsi varmaankin kuvittelin, että suuri rakkaus on vahva ja väkevä, kaikki ylä- ja alamäet koetaan yhdessä ja rakkaus vain kasvaa vuosi vuodelta. Ehkä se oli sellaista romanttista, vastarakastuneen nuoren naisen kuvitelmaa. Yhteiselämä on enimmäkseen kuitenkin arkista ja tasapaksua. En tiedä, millaista olisi olla sinkku, koska olen ollut viimeksi sinkkuna 17-vuotiaana 3 kuukautta ja 22-vuotiaana vajaan vuoden. En ole asunut yksin kuin tuolloin 22-vuotiaana.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee tänä vuonna 25v täyteen. Omasta mielestä pitkä parisuhde on upea juttu. Tai ainakin meidän parisuhteemme on. Rakastan miestäni vuosi vuodelta enemmän ja meillä on hyvä olla yhdessä. Lapset (3 kpl) asuvat vielä kotona, muutaman vuoden kuluttua kaksi vanhinta muuttaa pois. Odotan myös eläkevuosia ja sitä että saadaan kahdestaan viettää aikaa. Mutta on meilläkin ollut huonot vaiheemme, varsinkin suhteen alkuaikoina.

Noin mäkin koin, mutta mies lähti 18

v. jälkeen ja perusti uuden perheen. Eniten v*tutti se, että olin ollu kotiäitinä 6 vuotta, hoitanut meidän lapsia ja lykännyt oman uran luomista, kun miehellä oli vaativa työ. Sit se sika löysi työpaikalta nuoremman naisen.

Tänävuonna tulee täyteen avioliittoa 16v, yhdessäoloa 24v.

Seksi puuttuu täysin, viimeksi naksautettu muistaakseni marraskuussa, tai aiemmin, viimevuoden saldo taisi mahtua yhden käden sormiin. No, mies saanut mitä "halunnut", haluttoman vaimon. Tosin, haluaisin ja helpostikin jos mies vain haluaisi minua, tai sitten en kiitos psyykeeni joka suojelee minua jo asian suhteen. Kaikkea ei voi kai saada, 5v kuluttua kumpikin lapsi aikuinen ja 7v kuluttua asunto maksettu.

N40

31 vuotta tulee yhteisiä vuosia täyteen tänä vuonna. Olemme alle viiskymppisiä, mutta jotenkin niin himskatin saamattomia järjestämään mitään yhteistä mukavaa aikaa. Arki vaan vyöryy jotenkin päälle ja päivästä seuraavaan mennään, yhdessä vai erikseen jatkossa, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Tänävuonna tulee täyteen avioliittoa 16v, yhdessäoloa 24v.

Seksi puuttuu täysin, viimeksi naksautettu muistaakseni marraskuussa, tai aiemmin, viimevuoden saldo taisi mahtua yhden käden sormiin. No, mies saanut mitä "halunnut", haluttoman vaimon. Tosin, haluaisin ja helpostikin jos mies vain haluaisi minua, tai sitten en kiitos psyykeeni joka suojelee minua jo asian suhteen. Kaikkea ei voi kai saada, 5v kuluttua kumpikin lapsi aikuinen ja 7v kuluttua asunto maksettu.

N40

Tämä on niin surullisen totta monessa liitossa. Miksi se pitääkin mennä näin? Itsellä 30-v liitto päättyi. Nyt itkut itketty ja uusi kumppani löytyi. Ja on lämpöä hellyyttä ja intohimoa. Ja kaikkeni teen, että nyt pysyisikin näin. Oli paljon omaa vikaakin, että pitkässä liitossa emme osanneet olla toistemme kanssa läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee tänä vuonna 25v täyteen. Omasta mielestä pitkä parisuhde on upea juttu. Tai ainakin meidän parisuhteemme on. Rakastan miestäni vuosi vuodelta enemmän ja meillä on hyvä olla yhdessä. Lapset (3 kpl) asuvat vielä kotona, muutaman vuoden kuluttua kaksi vanhinta muuttaa pois. Odotan myös eläkevuosia ja sitä että saadaan kahdestaan viettää aikaa. Mutta on meilläkin ollut huonot vaiheemme, varsinkin suhteen alkuaikoina.

Noin mäkin koin, mutta mies lähti 18

v. jälkeen ja perusti uuden perheen. Eniten v*tutti se, että olin ollu kotiäitinä 6 vuotta, hoitanut meidän lapsia ja lykännyt oman uran luomista, kun miehellä oli vaativa työ. Sit se sika löysi työpaikalta nuoremman naisen.

Eniten taitaa vituttaa se, että se oli sun oma vika. Kukaan, joka oikeasti suunnittelee omaa uraa, ei jää kotiin noin pitkäksi aikaa. Valitsit vain siinä tilanteessa sen helpomman vaihtoehdon. Nyt kun sut on jätetty ja olet uraton, helpompi syyttää miestä. Jee.

Tänä vuonna olen ollut puolet elämästäni naimisissa (saman miehen kanssa), avioliitto kestänyt 18 vuotta.

Sama se sille juhlimiselle, tärkeintä on, että puolison kanssa on läheisyyttä. Ja tarkoitus on vielä jatkaa tästä eteenpäin yhdessä hamaan tulevaisuuteen.

Moni muu nuorena naimisiin menneistä tuttavistamme ovat valitettavasti eronneet :-(

Vierailija kirjoitti:

31 vuotta tulee yhteisiä vuosia täyteen tänä vuonna. Olemme alle viiskymppisiä, mutta jotenkin niin himskatin saamattomia järjestämään mitään yhteistä mukavaa aikaa. Arki vaan vyöryy jotenkin päälle ja päivästä seuraavaan mennään, yhdessä vai erikseen jatkossa, en tiedä.

Kannattaa oikeasti pysähtyä hetkeksi. Jos noin jatkatte miltä elämä näyttää 10 vuoden päästä. Niitä korjausliikkeitä on koko ajan hankalampi tehdä mitä kauemmaksi toisista liuutaan. Ja sitten jompi kumpi lakkaa kokoknaan yrittämästä. Surullista, jos kuitenkin olisi se mahdollisuus ja molemmilla halua parantaa yhteiseloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee tänä vuonna 25v täyteen. Omasta mielestä pitkä parisuhde on upea juttu. Tai ainakin meidän parisuhteemme on. Rakastan miestäni vuosi vuodelta enemmän ja meillä on hyvä olla yhdessä. Lapset (3 kpl) asuvat vielä kotona, muutaman vuoden kuluttua kaksi vanhinta muuttaa pois. Odotan myös eläkevuosia ja sitä että saadaan kahdestaan viettää aikaa. Mutta on meilläkin ollut huonot vaiheemme, varsinkin suhteen alkuaikoina.

Noin mäkin koin, mutta mies lähti 18

v. jälkeen ja perusti uuden perheen. Eniten v*tutti se, että olin ollu kotiäitinä 6 vuotta, hoitanut meidän lapsia ja lykännyt oman uran luomista, kun miehellä oli vaativa työ. Sit se sika löysi työpaikalta nuoremman naisen.

Eniten taitaa vituttaa se, että se oli sun oma vika. Kukaan, joka oikeasti suunnittelee omaa uraa, ei jää kotiin noin pitkäksi aikaa. Valitsit vain siinä tilanteessa sen helpomman vaihtoehdon. Nyt kun sut on jätetty ja olet uraton, helpompi syyttää miestä. Jee.

Kuusi vuotta kotona lasten takia - eli kirjoittaja syyttää myös lapsiaan miehen lisäksi. Mieshän on kuitenkin ollut hyvä mies kun on antanut vaimon olla kotona. Hän on ajatellut lasten parasta ja vaimo on varmasti iloisesti kotona ollut, mutta nyt hän on keksinyt alkaa syyttämään siitä kaikkia muita. Ja jos mies toisen löytää, niin olisi hön sen löytänyt varmasti muutenkin, vaikka kirjoittaja olisi ollut vain kuukauden kotona. Katkeruus on aika kamala tauti ja lääkettä siihen ei ole. Se saattaa periytyä myös lapsille.

Mulla on myös yli 20 vuotta yhdessäoloa takana miehen kanssa enkä mitään tästä vaihtaisi pois. Aina ei ole ollut onnea ja auvoa, mutta kaikki ongelmat ovat olleet helposti selvitettäviä kuitenkin. Ei mitään väkivalta-, pettämis- tai alkoholijuttuja. Olen seurannut kun saman ikäiset ystäväni ovat eroilleet, kuka mistäkin syystä, tuntuu välillä että aika pienestäkin, niin eipä kakkoskierroksen mies yleensä mikään prinssi uljas ole. Aika monella on itse asiassa mennyt huonompaan suuntaan asiat miesrintamalla. Kannattaa varautua olemaan yksin eron jälkeen tai ainakin tottua ajatukseen, ettei mitään uutta hurmosta välttämättä tulekaan uuden miehen myötä.

Meillä tulee kesällä 19v, naimisissaoloa 15v ja kyllä meillä on hyvä yhdessä. En näe syytä miksi emme viettäisi loppuelämäämme yhdessä. Yhtäkään päivää en vaihtaisi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee tänä vuonna 25v täyteen. Omasta mielestä pitkä parisuhde on upea juttu. Tai ainakin meidän parisuhteemme on. Rakastan miestäni vuosi vuodelta enemmän ja meillä on hyvä olla yhdessä. Lapset (3 kpl) asuvat vielä kotona, muutaman vuoden kuluttua kaksi vanhinta muuttaa pois. Odotan myös eläkevuosia ja sitä että saadaan kahdestaan viettää aikaa. Mutta on meilläkin ollut huonot vaiheemme, varsinkin suhteen alkuaikoina.

Noin mäkin koin, mutta mies lähti 18

v. jälkeen ja perusti uuden perheen. Eniten v*tutti se, että olin ollu kotiäitinä 6 vuotta, hoitanut meidän lapsia ja lykännyt oman uran luomista, kun miehellä oli vaativa työ. Sit se sika löysi työpaikalta nuoremman naisen.

Eniten taitaa vituttaa se, että se oli sun oma vika. Kukaan, joka oikeasti suunnittelee omaa uraa, ei jää kotiin noin pitkäksi aikaa. Valitsit vain siinä tilanteessa sen helpomman vaihtoehdon. Nyt kun sut on jätetty ja olet uraton, helpompi syyttää miestä. Jee.

Monikin meistä äideistä jää kotiin, vaikka haluaa uran. Se on rakkautta lapsiin. Minä luovun omasta uratoiveesta, koska haluan lasten saavan viettää varhaislapsuutensa kotona. Miehet nyt vaan harvemmin suostuvat luopumaan omasta työstään. En tahtoisi yleistää, mutta hoitovapaalla olevista yli 90% on naisia. Tutkimukset todistavat myös, että nainen edelleen kantaa yleisimmin päävastuun kotitöistä ja lastenhoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen taival miehen kanssa kestänyt 20 vuotta. Risteilyllä käytiin, mutta muuten on ihan sama. On monia päiviä, jotka olisin vaihtanut, mutta toki myös päiviä, joita en vaihtaisi. Pitkä parisuhde on vähän yliarvostettu juttu. Sovittiin nyt kuitenkin, että jos vielä toiset 20 vuotta jatketaan yhdessä. Sitten ollaan jo reilu kuuskymppisiä. Lainat maksettu ja lapset maailmalla, jos hyvin käy. Mietitään sitten, huvittaako olla yhdessä.

Meillä ihan sama juttu. Nyt yhteistä taivalta 22 vuotta, ikää 40. Parisuhde on yliarvostettua, onneksi elämä on tällä hetkellä ainakin tasaista. Ei riitoja, mutta ei mitään ilotulitustakaan. Päivä kerrallaan.