Heittäkääs veikkauksia kuinka monta lasta mahtuu kahden aikuisen lisäksi asumaan 88 neliöön!

Mulla on 5 lasta ja asutaan 84m2:ssä 4h+k+s

Pojat jakavat pienimmän makkarin, minulla on toiseksi pienin makkari omassa käytössä ja kolme tyttöä jakavat isoimman makkarin.

Yhdessä kohtaa suostuin menemään olkkariin jotta vanhin tytöistä sai oman huoneen sillä kaksi pienempää ovat paljon nuorempia kun hän. Se ei kuitenkaan kannattanut. Vanhin ei ollut koskaan huoneessaan, päivisin menoissaan ja olkkarissa ja iltaisin änkesi veljien kans katseleen netflixiä tai katseli sitä siellä yksin kun veljet pelasi tai puuhaili omiaan. Kavereita ei tuonut ja koki et on mukavampi olla siskojen kanssa samassa huoneessa (kaikki sisarukset ovat hyvin läheisiä toisilleen, joten erillään oleminen ei tuntunutkaan luontevalta).

Nyt sitten mulla on taas oma makkari ja pienet tulevat toisinaan vuorotellen viereeni nukkumaan ja varsinkin jos näkevät pahoja unia. Olkkarissa tämä ei onnistunut kun en levittänyt sohvasänkyä useinkaan kun se oli ihan turhaa sillä mahduin oikein hyvin nukkumaan sohvan ollessa kapeana eikä keskellä yötä jaksanut eikä voinut ruveta koluamaan sohvaa auki. Pahoja unia nähdessään ja kun nukuin olkkarissa niin kyllä se oli aika ahdasta olla lapsen kanssa kahdestaan 80cm leveässä tilassa.

Pian vanhin muuttaa pois ja toinen pojista saa pitää pienimmän huoneen itsellään sillä vanhin tyttö ei halua jakaa huonetta veljensä kanssa, vaikka siellä niin paljon viihtyykin.

Kuitenkin meitä mahtuisi tänne vielä lisääkin oikein hyvin. Se olisi vaan järjestelykysymys. :)

lessubussisoi kirjoitti:

Yhdeksän lasta - molempiin makkareihin kaksi kerrossänkyä, jolloin makuuhuoneet vetää 8 lasta. Pienin eli yhdeksäs nukkuu vanhempien kanssa olohuoneessa :) 

Ja Ikeasta kalusteet, joissa on säilytystilaa tmv. Ovat muuten aivan nerokkaasti keksineet kaikenlaisia huonekaluja tmv. pieniin tiloihin. Hyvin mahtuu tavarat ja ihmiset. Siis ainakin 4 lasta ja aikuiset eli en nyt tässä tuon kahdeksan puolesta liputa kuitenkaan. Mutta siinähän irvailette vaativat materialistit, te nyt ette mahtuisi sataan neliöön kahdenkaan lapsen kanssa...oi aikoja oi tapoja...

PS Ihminen ei vaurioidu jos jakaa huoneen/tavarat, voi käydä jopa päinvastoin...ja sitä kaikkea romua ja säilytystilaa sille _ei tarvita_hyvään elämään...vink vink

Ei tarvi tulla yhtäkään lasta että asunto käy pieneksi, riittää että lapset kasvavat. Koululainen tarvitsee jo eri tavalla omaa tilaa kuin taapero tai päiväkoti-ikäinen. Teineistä puhumattakaan. Kun lapsien iät ovatkin 11,13,15 ja 17, ei kaksi makkaria riitä mihinkään.

2 lasta mahtuu.

Olen havainnut tällä palstalla, että tiivistä asumista yleisesti ihannoidaan, ja väljää asumista pidetään wt:nä. On niin idyllistä, ekologista ja ihanan urbaania, kun asutaan minimaalisesti. Tuonkin kokoiseen kämppään mahtuu lapsia vaikka kuinka, varsinkin, jos käytössä on kerrossänkyjä. Minusta on kuitenkin eri asia, kuinka monta lasta asuntoon mahtuu elämänlaadun kärsimättä. Minun mielestäni tuon kokoisessa asunnossa kaksikin kouluikäistä olisi jo niillä rajoilla, onko asuminen enää miellyttävää.

Yli kouluikäisen lapsen sosiaalinen elämä alkaa kärsiä ahtaasta asunnosta. Koululainen alkaa jo kaivata yksityisyyttä: varsinkin tytöt tykkäävät jo pienestä lähtien juoruilla pojista ja kikatella keskenään ilman, että vanhemmat tai sisarukset ovat kuulolla. Lapsesta ei ole kivaa, jos ei koskaan tunnu hyvältä kutsua kavereita vastavierailulle omaan kotiin, kun kaikkien muiden luona on enemmän yksityisyyttä ja tilaa leikkiä, ja täten muualla on viihtyisämpää. Ja veikkaan, ettei ole kaikista vanhemmistakaan mukavaa, jos oma lapsi luuhaa kaiken päivää kavereilla ja näyttäytyy korkeintaan ruokapöydässä. Monet lapset tykkäävät järjestää myös pieniä pyjamakemuja kavereille, mutta tottakai tunnelma kärsii, jos samassa huoneessa nukkuu pienempiä sisaruksia, eikä ole mahdollisuutta jutella iltamyöhään. Ystävyyssuhteita saa pidettyä yllä osallistumalla aktiivisesti kaveriporukan tapaamisiin muualla, mutta tottakai se alkaa vaikuttaa itsetuntoon, jos on aina se loinen, joka luuhaa muiden nurkissa ilman mahdollisuutta tarjota vastavuoroista, kivaa kokemusta.

Oma huone ja asunnon riittävä tilavuus parantavat lapsen myös elämänlaatua sitä kautta, että on enemmän tilaa äänekkäillekin harrastuksille, ja toisaalta paremmat mahdollisuudet hiljaiseen ja rauhalliseen työskentelyyn. Esim. lapsi pystyy keskittymään koulutehtäviinsä, vaikka sisarus harjoittelisi samaan aikaan soittoläksyjään. Kovin ahtaassa asunnossa voi häiritä jo sekin, jos joku katsoo televisiota lähistöllä normaalilla äänenvoimakkuudella. Toki näitäkin intressejä voidaan sovitella, ja järjestää koko asuntoon yhtä aikaa hiljaista aikaa, mutta selväähän se on, että sellainen joustavuuden ja mahdollisuuksien puute vaikuttaa lapsen elämänlaatuun ja pahimmassa tapauksessa harrastusinnokkuuteen. Ja moni kouluikäinen lapsi saattaa yksinkertaisesti kokea sen todella raskaaksi, jos ei saa olla tarpeeksi yksin omassa rauhassaan. Moni lapsi kaipaa yksinoloa suuressa laumassa vietetyn koulupäivän jälkeen samalla tavalla, kuin moni aikuinenkin haluaa rauhassa ladata akkujaan voidakseen hyvin.

Teinien kotona viihtymiseen vaikuttaa yksityisyyden määrä vieläkin voimakkaammin - on mukavaa, jos saa kuunnella kovalla musiikkia ja kehtaa pyytää kavereita / tyttö- tai poikaystäviäkin vierailulle. Toki monet ajautuvat sitten norkoilemaan kaikiksi arki-illoiksi ostoskeskuksiin ja puistoihin, mutta itse uskon, että riittävä kotonaolo varmistaa teinin rauhoittumisen, lepäämisen ja sen, että jaksaa keskittyä läksyihinkin. Toki kaikki teinit ovat välillä menossa, mutta totta kai se laskee elämänlaatua, jos kotona ei viihdy. Teineillä on usein kaikenlaisia tunne-elämän kuohuja ja kriisejä, joten riittävä yksinolo ja rauhassa mietiskely voivat olla senkin takia teinille tärkeitä.

Huomioon kannattaa ottaa myös tavarapaljous. Vaikka elettäisiinkin ihanteellisen ekologisesti eikä hamstrattaisi mitään turhaa, tarvitsee jokainen lapsi joka tapauksessa jonkinlaisen määrän vaatteita, kenkiä ja harrastusvälineitä. Jos lapsia on paljon, niin ne vievät silti tilaa, vaikka kuinka pyrittäisiin koruttomuuteen ja yksinkertaisuuteen. Pienessä asunnossa tulee vastaan äkkiä myös vessojen lukumäärä, jos perhettä on paljon. Pieni juttu, mutta vaikuttaa jokaiseen päivään. Käsitin aloitusviestistä, että tuossa asunnossa on vain pesutilat, joissa oletettavasti sitten wc-istuin. Olisiko sitten teini-ikäisen tytön kiva vaihtaa aamulla kiireessä tamponia, kun äiti kyykkyvatkaa vieressä suihkuverhon takana, ja ovella on jono sisaruksia?

Me ajateltiin mahtua 3:n kanssa 115 neliöön, neljää lasta tänne ei menisi millään.

Minä vihasin teininä jo sitä, kun jouduin isän luona olemaan samassa huoneessa siskon kanssa, eli viikon kerrallaan. Oli kivaa, kun äidin luona oli meille molemmille omat huoneet. Pystyi puhumaan rauhassa kaverien kanssa puhelimessa ja muutenkin olla yksin välillä. Kyllä teinit useimmiten kaipaavat omaa rauhaa.

Up

Yksi lapsi, näin lapselle oma huone. Yhtään enempää en tuon kokoiseen asuntoon ottaisi (neliöitä tärkeämpää on huoneluku, jos olisi yksi makuuhuone lisää, niin silloin kaksi lasta jne).

Itse asun tyttäreni kanssa n 80m2 kolmiossa, ja yhtään enempää lapsia ei tähän mahtuisi, koska ei tarpeeksi huoneita.

Vierailija kirjoitti:

Jos lasketaan asunnon tilavuus ja ja jaetaan se yhden lapsen tilavuudella (tarkkoja lapsen mittoja en tiedä, heitin jotain sinnepäin), niin saadaan tulos, josta näkee, kuinka monta samankokoista lasta mahtuu asuntoonne. Tulos on ~1580 lasta. Eli ei huolta!

Jossain oli määritelty muistaakseni inhimillinen neliömäärä ja se taisi olla parin neliön tasoa. Eli jos ei keskitysleiriä tiiviimmin halua elää, ilman survomista tuohon asuntoon taitaa mennä noin 44 lasta.

Kun todellisuudessa makuutila vie sen noin 1,2 neliötä (0,6x2 m), jää keittiölle, oleskelulle ja peseytymistiloille ruhtinaalliset 30 neliötä.

En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta siitä, että yhteen makuuhuoneeseen mahtuu enemmän kuin kaksi lasta, ellei kyse ole 30 neliön makuuhuoneesta. Koen, että ihminen (kouluikäisestä alkaen) tarvitsee noin 8-10 neliön tilan ihan riippumatta siitä, kuinka paljon hän omistaa tavaraa. Tuohon sisältyy omat henkilökohtaiset tavarat, vaatteet, koulukirjat ja tila työskennellä/leikkiä keskeytymättä ilman, että sisarus tai vanhempi on jatkuvasti patistamassa pois ja tavarat pitää kerätä jonnekin sängynaluslaatikkkoon odottamaan taas seuraavan päivän vuoroa, jolloin on oikeus hetken olla oma itsensä eikä osa laumaa.

Minä jaoin huoneeni siskoni kanssa koko lapsuuteni. En kärsinyt siitä, koska meillä oli yhteinen kaveripiiri ja ikäeroa vain 10 kk. Myös veljeni jakoivat huoneen, ja vaikka heillä oli yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ei homma toiminut aivan niin hyvin. Toinen veljistä alkoi viettää aikaa paljon poissa kotoa jo heti kouluiästä lähtien ja on nyt aikuisena ottanut asian puheeksi vähän katkeranakin. Hän koki, ettei hänen tarpeillaan ollut väliä ja on nyt kertonut, että vietti usein aikaa kirjastossa sulkemisaikaan asti saadakseen omaa rauhaa.

Aika usein lapset eivät osaa itse tunnistaa tarpeitaan yksityisyyteen kun eivät ole koskaan sellaisen tottuneet. Esim. minä aikuisena nautin suunnattomasti omasta rauhasta ja tilavista neliöistä, vaikka lapsena en osannut sellaista kaivata kuin satunnaisesti kavereiden koteja ihaillessa. En viihdy ollenkaan isoissa porukoissa enkä itse hankkinut isoa perhettä.

Kyllä aikuiseksi kasvaa täyspäisiä ihmisiä vaikka minkälaisista neliöistä mutta lapsen parasta ei siinä kyllä ajatella. Iso lapsilauma ahtaisiin neliöihin on osoitus vanhempien itsekeskeisyydestä. Omat tarpeet (iso perhe) pitää saada tyydytettyä mutta viis siitä, mitkä voivat olla sen lapsen tarpeet (oma rauha, tarve yksityisyyteen). Missä lapsi säilyttää harrastusvälineitään vai onko automaattisesti niin, että kun niitä lapsia tehtaillaan ahtaisiin neliöihin, ei lapsiin panosteta missään muussakaan vaiheessa eikä heillä ole mahdollisuutta harrastuksiin tai omiin liikuntavälineisiin? Saako ahtaiden neliöiden lapsi vain piirtää keittiön pöydän ääressä koko perheen yhteisillä värikynillä, kun luokkakaverit käyvät soittotunneilla ja urheiluharrastuksissa?

Omien lasteni harrastusvälineet vievät paljon tilaa. Lisäksi on vielä kiinnostuksenkohteita, joita ei ahtaissa neliöissä voisi olla (esim. upeat legorakennelmat, joita varten on omassa huoneessa erilliset hyllyt seinillä ja oma legonrakennuspöytä). Ei tulisi mieleenkään estää lapsiani toteuttamasta itseään siksi, kun olen päättänyt tehdä enemmän lapsia kuin minulla on varaa.

Kouluikäisellä pitää olla oma huone tai ainakin huone pitää pystyä järjestelemään niin, että saadaan selkeästi oma tila. Apn tapauksessa siis 1-2 lasta. Jonkun aikaa mukana menee vielä vanhempien huoneessa asuva vauva.

Meillä oli kaksi makuuhuonetta kolmelle lapselle ja 14-16-vuotiaana jaoin huoneen pikkusiskoni kanssa ennen kuin sain taas oman huoneen ennen kotoa pois muuttamista. Ei se nyt mikään iso trauma ollut, mutta muistan kyllä niin omalta kuin ystävien kohdalta, että olisimme kaovanneet enemmän omaa rauhaa.

Muutin pois kotoa 18-vuotiaana osittain tilanpuutteen vuoksi. Jos tilaa ja rauhaa olisi ollut enemmän, olisin oikeastaan halunnut jäädä kotiin pidemmäksi aikaa.

Up

Meillä on myös 88 neliötä, mutta kolme makkaria. Kahdelle lapselle omat huoneet eli hyvin on tilaa nyt. En tekisi lisää lapsia tähän asuntoon.

tirrilii kirjoitti:

Realistisesti ajatellen: kuinka monta lasta mahtuu vanhempiensa kanssa asumaan asunnossa, jossa on 88 nelilötä kahdessa kerroksessa eli 2 makkaria, tupakeittiö ja pesutilat. Makkareita on yksi yläkerrassa ja yksi alakerrassa. Mitä veikkaatte, kuinka monennen lapsen jälkeen tulee lähtö suurempaan? Lapsia nyt neljä (iät: 0, 2, 4, ja 6v).

Khyllä niitä matuilla mahtuu vaikka kakskymmentä!! Ja ehkäisystä ei ole kuultukaan.

Asutaan miehen ja yhden lapsen kanssa 85m2, en voisi kuvitella pienempää. Ihan mukavaa kun on omat makkarit meillä ja lapsella. :)

No, me muutettiin tuollaisesta pois kun esikoinen oli 2v ja aloitimme suunnitelmat kuopuksen teosta. Eli meillä tuollaiseen asuntoon mahtui 1 lapsi.

Kumpaankin makkariin mahtuu 4 lasta ja olkkariin vanemmat ja pari lasta ainakin. Ja keittiöön pöydän alle pari?

Miten tuollaista pitäisi veikata? Meinaan se on ihan teidän oma ratkaisu. Pankaa sinne vaikka kymmenen lasta lisää, kyllä ne siskonpedissä mahtuu... tai sitten muutatte jo lapsettomina hemmettiin, kun "on niin vähän neliöitä". Itse olisin muuttanut jo toisen lapsen synnyttyä, koska haluan, että lapsilla on omat huoneet.

Teidän neliöt on aika huonosti käytetty jos makkareita on vain kaksi. Voiko huoneita jakaa, niin riittää paremmin?

Jos vinttejä saa avattua niin yläkertaan mahtuu enemmän porukkaa.

Kyse ei taida olla neliöistä vaan että teidän talo ei ole ihan sieltä käytännöllisimmästä päästä.