Huutaako joku mun olemuksessa että "kävelkää ylitseni"?
Esimerkkejä:
- Bussissa matkustaessani joudun aina toisten tuuppimaksi - jos istun, vieruskaveri ottaa leveästi ja tökkii kyynärpäällään selatessaan puhelintaan/käytävällä seisojat muksivat laukuillaan
- Kadulla ihmiset kävelevät päin, jollen itse väistä aivan tien sivuun
- Kassajonoissa eteeni kiilataan häikäilemättömästi/takana olevat ovat tulossa päälle, kun olen vielä maksamassa omia ostoksiani
Ja tätä tapahtuu aivan jatkuvasti. Olen normaalikokoinen ja ihan tavallisen näköinen, suht huoliteltu ja hieman alle 30-vuotias naisihminen. En hitaile, olen pikemminkin aika ripeä liikkeissäni, mutta silti pyrin huomioimaan kanssaihmiset eri tilanteissa.
Onkohan mun olemuksessa jotain niin anteeksipyytelevää, että joudun aina tuupituksi, vai onko kyse sittenkin jostain henkilökohtaisesta "kaikki on aina mua vastaan"-asennevammastani?
Kivittäkää ja alapeukuttakaa vapaasti.
Kommentit (23)
Tuo on tavanomaista nykyään.
En usko että liittyy mitenkään henkilökohtaisesti sinuun, ihmiset vaan on aika ajattelemattomia.
Monesti ulkonakin kuljetaan laput silmillä ja melkein jyrätään toisten päältä jos eivät väistä. Samoin busseissa, eiköhän kaikki tiedä tunteen kun jonkun laukku osuu melkein naamaan.
Kyllä ihmiset jonkun verran kävelee kohti ja tönii bussissa. On myös niitä kiireisiä kassajono kiilaajia. Hmm... Ei ole tullut koskaan mieleen, että se liittyisi minuun.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä:
- Bussissa matkustaessani joudun aina toisten tuuppimaksi - jos istun, vieruskaveri ottaa leveästi ja tökkii kyynärpäällään selatessaan puhelintaan/käytävällä seisojat muksivat laukuillaan
- Kadulla ihmiset kävelevät päin, jollen itse väistä aivan tien sivuun
- Kassajonoissa eteeni kiilataan häikäilemättömästi/takana olevat ovat tulossa päälle, kun olen vielä maksamassa omia ostoksiani
Ja tätä tapahtuu aivan jatkuvasti. Olen normaalikokoinen ja ihan tavallisen näköinen, suht huoliteltu ja hieman alle 30-vuotias naisihminen. En hitaile, olen pikemminkin aika ripeä liikkeissäni, mutta silti pyrin huomioimaan kanssaihmiset eri tilanteissa.
Onkohan mun olemuksessa jotain niin anteeksipyytelevää, että joudun aina tuupituksi, vai onko kyse sittenkin jostain henkilökohtaisesta "kaikki on aina mua vastaan"-asennevammastani?Kivittäkää ja alapeukuttakaa vapaasti.
Tämä menee aavistuksen asian sivuun mutta viime viikolla kaupungilla poikajoukko tuli vastaan koko jalkakäytävän leveydeltä. Normaalisti olisin väistänyt mutta nyt olin jostain syystä ärsyyntynyt ja otin jo kaukaatiukan katsekontaktin suurinpiirtein mua vastaan kävelevään ja päätin etten väistä. Kohensin vielä vähän ryhtiäni ja kävelin hyvin päättäväisesti. Poika väisti. aatteli varmaan että tuo hullu muija kävelee muuten päälle.
Nyt varmasti ylitulkitset tilanteita ja uhriudut niistä.
Eiköhän kaikki ole kohdanneet joskus samanlaisia päälle rynnijöitä tai bussissa tönijöitä.
Yritin miettiä, enkä ensin meinannut keksiä mitään syytä, mikä saisi minut käyttäytymään ketään kohti kuten olet kuvannut.
Sitten tajusin kuitenkin käyttäytyväni ainakin kadulla kävellessä vastaavast:
Asun keskustassa ja kävelen ruuhkaisilla kaduilla päivittäin. Liikenne sujuu, kun ihmiset kulkevat oikeassa reunassa. Jos joku tulee kuitenkin minua päin vasenta reunaa, niin oletan hänen väistävän minua ja tulen kohti melko pitkälle, ellei näytä selkeästi siltä, että vastaantulija ei jostain syystä huomaa minua.
Tiedän, että poikaystäväni on jopa röyhkeämpi tässä ja jos joku tulee vaikkapa ovista vasemmasta ovesta eli hänen oikeastaan sisään, poikaystäväni vain menee päin...
Me kummatkin osaamme kuitenkin sanoa myös ääneen, jos joku seisoo vaikkapa bussissa tiellä, mutta eivät kai kaikki suomalaiset siihen kykene.
Ainoa syy, mitä minä voisin keksiä on siis, että olet ollut tiellä. Mielestäni muussa tapauksessa kanssaihmisesi ovat vain sattumalta olleet idiootteja.
Kohtaan samoja juttuja itse kokoajan, samoin raamikas mieheni. Tuo vastaantulijoiden päin kävelemisestä vaan, että koitan itse aina että väistääkö se toinen, jos itse en ja kävelen vaan päin :D Varsinkin, tai ainoastaan jos itse kävelen oikealla puolella.
Ja tänään yritti joku mummo kiilata jonon ohi, en antanut XD Mummot on pahimpia kiilaajia.
Olen miettinyt samaa itseni kohdalla... Aluksi luulin, että kuvittelen vain, mutta sen verran törkeää ajattelemattomuutta on tullut vastaan, että luulen ihmisten olevan vain semmoisia nykyään. Millään muulla ei ole mitään väliä kuin omalla navalla.
Kansakuntamme on maalaisia. Ei olla totuttu ihmisiin.
Ota tiukka katse ja poraa suoraan silmiin. Saat varmasti tilaa.
Kuvitteellinen tilanne: Mitä tapahtuu, kun kohtaat äkkiseltään vastaantulijan. Kun olette aivan kohdalla, niin kumpi väistää?
Ota itse kyynärpäätaktiikka käyttöön, jos joku rynnii kassalla päälle, vedät kyynärpäällä taakse suoraan ikäänkuin voimistellen ja sanot et ai en huomannut jos joku sanoo jotain, bussissa survon itse suoraan päälle jos joku tökkii pyytämättä anteeksi. Kadulla nimenomaan kannattaa varmistaa kävekeekö itse oikeaa puolta tai pyöräilee ja eikun päin ja katsoo mitä tapahtuu, vaivautuuko toinen liikuttamaan luitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteellinen tilanne: Mitä tapahtuu, kun kohtaat äkkiseltään vastaantulijan. Kun olette aivan kohdalla, niin kumpi väistää?
En ole ap, se joka tajuaa tilanteen ensin on velvollinen väistämään. Itse väistän tosi monesti väärään suuntaan yhtä aikaa toisen kanssa ja sitten täytyy väistää uudelleen. Rauhallisemmin kävelevä väistää kiireisempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä:
- Bussissa matkustaessani joudun aina toisten tuuppimaksi - jos istun, vieruskaveri ottaa leveästi ja tökkii kyynärpäällään selatessaan puhelintaan/käytävällä seisojat muksivat laukuillaan
- Kadulla ihmiset kävelevät päin, jollen itse väistä aivan tien sivuun
- Kassajonoissa eteeni kiilataan häikäilemättömästi/takana olevat ovat tulossa päälle, kun olen vielä maksamassa omia ostoksiani
Ja tätä tapahtuu aivan jatkuvasti. Olen normaalikokoinen ja ihan tavallisen näköinen, suht huoliteltu ja hieman alle 30-vuotias naisihminen. En hitaile, olen pikemminkin aika ripeä liikkeissäni, mutta silti pyrin huomioimaan kanssaihmiset eri tilanteissa.
Onkohan mun olemuksessa jotain niin anteeksipyytelevää, että joudun aina tuupituksi, vai onko kyse sittenkin jostain henkilökohtaisesta "kaikki on aina mua vastaan"-asennevammastani?Kivittäkää ja alapeukuttakaa vapaasti.
Tämä menee aavistuksen asian sivuun mutta viime viikolla kaupungilla poikajoukko tuli vastaan koko jalkakäytävän leveydeltä. Normaalisti olisin väistänyt mutta nyt olin jostain syystä ärsyyntynyt ja otin jo kaukaatiukan katsekontaktin suurinpiirtein mua vastaan kävelevään ja päätin etten väistä. Kohensin vielä vähän ryhtiäni ja kävelin hyvin päättäväisesti. Poika väisti. aatteli varmaan että tuo hullu muija kävelee muuten päälle.
Niin ja pakko vielä lisätä että olen 165cm, vähän ehkä hiirulaisen näköinen keski-ikäinen nainen =)
Itse huomasin tälläistä päällekävelyä eniten helsingin asemalla.
Oletko muuttanut hiljattain Helsinkiin? Muualla Suomessa en ole tuota tavannut.
Kyynärpäät käyttöön! Joskus kadulla olen huomannut myös, että ihmiset toisinaan jotenkin magneettisina meinaavat kävellä päin. Vaikka olisi punaiseen pukeutunut. Vetääkö se punainen ihmisiä puoleensa? Vai onko joku hahmotushäiriö kyseessä? Minä ajattelen, että kävelkööt sitten päin, jos eivät osaa väistää. Ehkä sitten oppivat. :) Kerran ajoin pyörällä toista pyöräilijää päin, kun ei väistänyt, vaan tuli eteen. Tosin se oli vahinko. :)
Laittakaa nuo törpöt ojennukseen. Suomalaisille yleensä riittää, että huomauttaa huonosta käytöksestä. Olen muutamaan otteeseen joutunut ihmisiä paimentamaan, ja kyllä ne aika hyvin tottelee. Kokeilepa.
"Anteeksi, mutta minä olen vielä maksamassa ostoksiani. Odottaisitko omaa vuoroasi?"
"Voisitko olla tönimättä minua? Se ei ole kovin mukavaa."
Yleensä näinkin kevyt lähestyminen riittää. Joskus pitää esim. junaan sisään ryysiviä survoa kyynärpäillä ja tuuppia kauemmas että pääsisi ulos, mutta kyllä ne nopeasti näyttää oppivan... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteellinen tilanne: Mitä tapahtuu, kun kohtaat äkkiseltään vastaantulijan. Kun olette aivan kohdalla, niin kumpi väistää?
En ole ap, se joka tajuaa tilanteen ensin on velvollinen väistämään. Itse väistän tosi monesti väärään suuntaan yhtä aikaa toisen kanssa ja sitten täytyy väistää uudelleen. Rauhallisemmin kävelevä väistää kiireisempää.
Kiitos, hyvä kommetti!
Keväällä olin vuorovaikutuskoulutuksessa, jossa tehtiin tätä vastaava harjoitus. Tilanteessa osallistujat ottivat rooleja, joissa ulkoinen status vaihteli ja kohtaaville henkilöille "kuiskattiin" mitä statusta heidän piti esittää. Ajatuksena siis se, että olemukseltaan "ylempiarvoinen" tai "alempiarvoinen" kohtaa vastaantulijan.
Kokeilkaapa. Tässä siis otetaan käyttöön hienovaraisia eleitä, ei käydä voittamaan voimalla.
Jos kaksi ihmistä törmää kadulla, niin ei siinä kauhean hullusti voi käydä. Minä en ainakaan väistä, jos joku väkisin haluaa kävellä "yli".
Käyttäydyn yleensä asiallisesti, olen varmaan ylikilttikin, mutta viime viikolla meni kaupassa hermot.
Olin lasten kanssa ostoksilla, ja kärryissä oli paljon kaikkea. Olin latonut noin puolet ostoksista hihnalle, kun takana seisonut keski-ikäinen mies laittoi jo välipalikan ostosteni perään ja alkoi latomaan omia tavaroitaan hihnalle. Käännyin miestä kohden ja sanoin: "Mulla on vielä paljon tavaraa kärryissä". Mies ei vastannut mitään, vaan jatkoi omien tavaroidensa latomista. Sitten vaan pinna kärähti ja viskasin sen välipalikan voimalla hänen ostoksiensa joukkoon ja jatkoin omien tavaroiden latomista niin että osa meni äijän kamojen päälle. Oli ihan lähellä, etten heittänyt palikkaa päin äijän naamaa.... Onneksi en heitttänyt, kun lapsetkin oli mukana, mutta en ymmärrä mitä äijän mielessä liikkui.
Minä pukeudun lattiaksi ja sinä kävelet minun päältäni.