Täällä lestadiolainen. Onko kysyttävää ?

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät saa olla pappeja tai puhujia, naiset eivät saa meikata, naiset ovat lapsikoneita, naiset ovat kotona.. Miten lestadiolaisuus vaikuttaa miesten elämään, ne käy seuroissa niinkuin myös naiset, ne ei meikkaa joten niihin toi meikkaus ei mitenkään liity, miehet eivät voi saada lapsia ja miehet ovat töissä. Mitä opimme?

Ei se nykypäivänä automaattisesti ole noin. Naiset saavat kyllä olla pappeja, ei sitä kukaan voi kieltää. Puhujina naisia ei kyllä pahemmin taida olla. Jotkut meikkaavat, jotkut ehkäisevät, joissain perheissä molemmat käyvät töissä tai mies on kotona. Perheiden ja paikkakuntien välillä on paljon vaihtelua.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että oppi on (muun muassa) naista alistavaa ja se on väärin. Mutta ihmiset eivät ole pahoja vaan enimmäkseen aivan tavallisia ihmisiä. Yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät saa olla pappeja tai puhujia, naiset eivät saa meikata, naiset ovat lapsikoneita, naiset ovat kotona.. Miten lestadiolaisuus vaikuttaa miesten elämään, ne käy seuroissa niinkuin myös naiset, ne ei meikkaa joten niihin toi meikkaus ei mitenkään liity, miehet eivät voi saada lapsia ja miehet ovat töissä. Mitä opimme?

Minä ainakin opin nuorena, että tuollaisia kyselevä tyttö saa hyvin nopeasti kuulla kyselevänsä tyhmiä. Naisillahan on oma tärkeä paikkansa. :) Kun sittten kysyin, että mitäs kun se paikka ei ole mitä haluan ja pidän sitä epäreiluna ja suorastaan kauheana, vika oli minussa. 

Ihme, että minusta tuli ihan normaali-ihminen enkä tunne mitään kaunaa liikkeeseen jääneitä vanhempiani kohtaan. Säälin kyllä vähän. 

Olen miettinyt, että olisin varmaan tehnyt samoin. Mulla liike tapahtui eri suuntaan, sain parannuksen aikuisena. Mutta jos olisin ollut teini uskovaisessa perheessä, olisin kyllä helposti lähtenyt. Toki siihenhän on pakko uskoa, että Taivaan Isä varjelee, mutta paljon olisi sitä varjelusta tarvinnut. Oli helppo sitten siirtyä uskomaan, kun tiesi tasan tarkkaan, mistä luopuu. 

Vierailija kirjoitti:

Uskotteko oikeasti, että me vl-syntyiset liikkeestä nuorena lähteneet haikailemme takaisin, ja/tai että elämämme on paheellista ja synkeää, eikä meillä ole oikeita aitoja ihmissuhteita? Siis ihan vakavissanne?

En ole ollut juuri mistään elämässäni niin onnellinen kuin siitä, että sain sanottua, että en ole vl enkä ole halunnut kuulua siihen porukkaan sitten hyvin nuoren iän. Rakkautta, kumppaniin ja lapsiin ja ystäviin ja perheeseen on paljon. Mutta osa sukulaisista on sitä mieltä, että turmiolla ollaan. 

Lisäksi, mitä olet mieltä siitä havainnostani, että välkyimmät lähtevät yleensä pois, sellaiset joilla on kyky laaja-alaiseen kriittiseen ajatteluun. Eivät aina, ja se toki hämmentää. :) Mutta sellaiset ei-niin-ajattelevat pullantuoksuiset mammat tuntuvat jäävän herkemmin kuin akateemiseksi päätyneet. 

T.25 vuotta sitten lähtenyt 40v.

Hyvin pitkälti samoilla linjoilla ollaan täällä. Autuaita ovat puupäät, kaiketi;)

Siitä ahdistuksen ilmapiiristä poistuminen kuuluu ehdottomasti elämäni tähänastisiin kohokohtiin. Hetken se tietysti riipaisi, kun lapsuudenaikaiset ystävät lakkasivat pitämästä yhteyttä ja välit jopa verisukulaiisiinkin viilenivät. Kaikki tämä toki heidän toimestaan, koska MUSTA LAMMAS jne.

Mutta rakas vaimo, lapset ja uudet ystävät ovat toki saaneet ikävät muistikuvat hälvenemään.

Yhteisöllisyys on mielestäni sekä kyseisen lahkon/kultin siunaus että kirous.

Siis miten niin televisiosta ei pysty itse valitsemaan mitä katsoo? Onhan siinä napit mistä kanavaa voi vaihtaa ja virtanappi mistä se sammuu. Monella lestadiolaisella tuntuu olevan käsitys, että telkkaria pidetään koko ajan auki ja sieltä töllötetään silmät lautasina kaikki mahdollinen mitä sattuu tulemaan. Äly hoi... Ja telkkarista tulee myös yleissivistävää ohjelmaa, eikä pelkkää roskaa.