Synnytyksen jälkeen huono omatunto kun ei energia riitä vanhemmille lapsille

Milloin mies pitää isyysvapaansa? Monet pitävät juuri tuossa vaiheessa, kun kotona äiti vielä toipuu.

Vierailija kirjoitti:

Milloin mies pitää isyysvapaansa? Monet pitävät juuri tuossa vaiheessa, kun kotona äiti vielä toipuu.

Mies on yrittäjä eli oli ensimmäisen viikon kotona, sen enempää ei voinut antaa töiden kasaantua, kukaan muu kun ei voi niitä tehdä.

ap

Miten sun 6v. on jo koulussa? Ja 4v. on jo niin iso ettei pitäisi noin oireilla vauvasta, miksi isä ei pidä isyyslomaansa, vauva vasta 2 viikkoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin mies pitää isyysvapaansa? Monet pitävät juuri tuossa vaiheessa, kun kotona äiti vielä toipuu.

Mies on yrittäjä eli oli ensimmäisen viikon kotona, sen enempää ei voinut antaa töiden kasaantua, kukaan muu kun ei voi niitä tehdä.

ap

No sit sun on pakko hommata jotain muuta apua. Onko sulla ketään sukulaista tms. joka voisi auttaa?

Itse tein samoin ja pidin 4v.:n kotona alkuun, ajattelin että homma helpottuisi kun toivun synnytyksestä. Tyttö on kuitenkin niin sosiaalinen ja energinen että kaipasi enemmän tekemistä kun mitä kotona jaksoin järjestää ja tarvitsin itse enemmän unta ja tytön 3-5 kertaa viikossa päiväkotiin laittaminen mahdollisti sen. Kaikki olivat terveempiä ja tyytyväisempiä ja sen takia koko arki rullasi paremmin. En jaksanut syyllistyä asiasta, tämä valinta paransi perheemme elämänlaatua niin paljon.

Ota tytär mukaan vauvanhoitoon, leiki ja lue muutama kerta päivässä, mutta muista myös oma jaksamisesi, et ole perheellesi hyväksi jos uuvut. Jos tyttö ei vaikuta prin kuukauden päästä tyytyväiseltä, laita hoitoon ainakin 3 kertaa viikossa.

Hormoonit on nyt tainneet tehdä sulle tepposen kun olet noin herkillä. Teillä on ollut tämä tilanne 14 PÄIVÄÄ.  Sitten, jos tuollainen tilanne alkaisi jatkua kuukausia, niin kannattaisi huolestua, mutta haloo, nyt on ihan päivistä kysymys. Totta kai te olette kaikki siellä kriisissä, isompi sisarus häthätää tajunnut että vauva on syntynyt, sulla vielä kroppa keskellä hormonimyrskyä. Se on normaali tila ja asiat on kuten niiden kuuluukin olla.

Ei teillä ole siellä mitään vialla. Mitään ei tarvitse tehdä. Ihan ensisijaisesti ei tarvitse sitä nelivuotiasta ulkoistaa mihinkään siitä syystä, että neljä vuotta vanha ei ole kyennyt kypsästi sopeutumaan radikaaliin elämäntilanteen muutokseen prosessoimalla asiaa rauhassa itsekseen näinä kahtena viikkona. Lapsen hoitoon laittaminen olisi tässä tilanteessa rangaistus. Anna lapsiraukalle aikaa, ota vastaan se lapsen kriisi. Sehän sun duuni on, olla paskasankona kun veit kuopukselta kuopuksen aseman. Kyllä sinä sen kestät, aikuinen ihminen.

Otatte nyt iisisti, lepäilet, menet nelivuotiaan kanssa siitä mistä aita on matalin. Hyväksyt sen että kaikkea et voi kontrolloida. Kun kesä tulee, niin asiat on jo paljon paremmin.:)

Juuri näin, mene mistä aita on matalin kunnes paranet, muuta ei voi kukaan sinulta vaatia. 4v. ei mene rikki jos pari viikkoa katselee vaikka tuntikaupalla lastenohjelmia tai pelaa tabletilla.

Sun on pakko levätä että paranet, älä yritäkään viedä vauvaa ja 4-vuotiasta mihinkään vielä, sektio on iso leikkaus ja jos sisäiset tikit aukeavat liian ponnistelun vuoksi se on takasin sairaalaan sitten ja sitten teillä vasta ongelmia onkin.

Nyt lopetat sen suorittamisen ja superäiti tittelin tavoittelun jo otat rennommin. Kun paranet on asiat taas toisin ja voit antaa sitä huomioita ja uskon että mustasukkaisuus laatuu.

Tsemppiä!

Sinällään samaa mieltä edellisten kanssa, että tuollaista se taitaa usein tuossa vaiheessa olla. Mutta samalla myös niin, että tuossa vaiheessa tarvitset apua, jotta ei esimerkiksi pyörähdä sellainen vaihde päälle, että alat kokea negatiivisia ajatuksia sitä keskimmäistä kohtaan. Niin käy helposti, ja siitä voi olla vaikea päästä eroon. Ja lisäksi sun täytyy päästä lepäämään ja toipumaan kunnolla. Mitäpä jos kysyisit neuvolasta mahdollisuutta kotipalveluun? Se on tarkoitettu juuri tuollaisia tilanteita varten, vaikka kuntien välillä on kai edelleen aika suuria eroja saatavuudessa.

Katso miten tilanne edistyy, itsekään en olisi mitenkään voinut pitää rasavilliä 4v.:tä enää kotona kokoaikaisesti ilman että oma pää olisi hajonnut ja meillä ei edes ollut vauvaa. Keskity vauvan hoitoon ja paranemiseen ja ajattele pidemmän päälle kokonaisuutta ja mikä on koko perheelle parhaaksi, ei vain 4v:lle. Se että tyytymätön ja turhautunut lapsi riehuu kotona eikä anna sulle nukkumarauhaa ei auta ketään. Anna toki ensin tilanteelle mahdollisuus rauhoittua, se että 4v. reagoi muutosta alkuun on ihan odotettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sinällään samaa mieltä edellisten kanssa, että tuollaista se taitaa usein tuossa vaiheessa olla. Mutta samalla myös niin, että tuossa vaiheessa tarvitset apua, jotta ei esimerkiksi pyörähdä sellainen vaihde päälle, että alat kokea negatiivisia ajatuksia sitä keskimmäistä kohtaan. Niin käy helposti, ja siitä voi olla vaikea päästä eroon. Ja lisäksi sun täytyy päästä lepäämään ja toipumaan kunnolla. Mitäpä jos kysyisit neuvolasta mahdollisuutta kotipalveluun? Se on tarkoitettu juuri tuollaisia tilanteita varten, vaikka kuntien välillä on kai edelleen aika suuria eroja saatavuudessa.

Komppaan. Meillä kävi kaupungin työntekijöitä viemässä 1 ja 3v. lapset puistoon kun toivuin leikkauksesta silloin kun äitini tai mieheni ei voinut olla paikalla. Pelkäsin olla heidän kanssaan yksin kun esim. kiipeilivät pöydälle enkä saanut nostaa heitä sieltä alas.

Ei mulla muuta kuin, että ihana kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Hormoonit on nyt tainneet tehdä sulle tepposen kun olet noin herkillä. Teillä on ollut tämä tilanne 14 PÄIVÄÄ.  Sitten, jos tuollainen tilanne alkaisi jatkua kuukausia, niin kannattaisi huolestua, mutta haloo, nyt on ihan päivistä kysymys. Totta kai te olette kaikki siellä kriisissä, isompi sisarus häthätää tajunnut että vauva on syntynyt, sulla vielä kroppa keskellä hormonimyrskyä. Se on normaali tila ja asiat on kuten niiden kuuluukin olla.

Ei teillä ole siellä mitään vialla. Mitään ei tarvitse tehdä. Ihan ensisijaisesti ei tarvitse sitä nelivuotiasta ulkoistaa mihinkään siitä syystä, että neljä vuotta vanha ei ole kyennyt kypsästi sopeutumaan radikaaliin elämäntilanteen muutokseen prosessoimalla asiaa rauhassa itsekseen näinä kahtena viikkona. Lapsen hoitoon laittaminen olisi tässä tilanteessa rangaistus. Anna lapsiraukalle aikaa, ota vastaan se lapsen kriisi. Sehän sun duuni on, olla paskasankona kun veit kuopukselta kuopuksen aseman. Kyllä sinä sen kestät, aikuinen ihminen.

Otatte nyt iisisti, lepäilet, menet nelivuotiaan kanssa siitä mistä aita on matalin. Hyväksyt sen että kaikkea et voi kontrolloida. Kun kesä tulee, niin asiat on jo paljon paremmin.:)

Vierailija kirjoitti:

Sinällään samaa mieltä edellisten kanssa, että tuollaista se taitaa usein tuossa vaiheessa olla. Mutta samalla myös niin, että tuossa vaiheessa tarvitset apua, jotta ei esimerkiksi pyörähdä sellainen vaihde päälle, että alat kokea negatiivisia ajatuksia sitä keskimmäistä kohtaan. Niin käy helposti, ja siitä voi olla vaikea päästä eroon. Ja lisäksi sun täytyy päästä lepäämään ja toipumaan kunnolla. Mitäpä jos kysyisit neuvolasta mahdollisuutta kotipalveluun? Se on tarkoitettu juuri tuollaisia tilanteita varten, vaikka kuntien välillä on kai edelleen aika suuria eroja saatavuudessa.

Sinänsä hyvä neuvo, mutta itse olen aina ollut kovin armollinen äiti itseäni kohtaan. Olen ajatellut, että kukaan äiti ei voi olla tuntematta ärtymystä tai jopa vihaa välillä omaa lastaan kohtaan. Ei siinä tarvitse apua ellei nyt ihan mene överiksi vaan, että se on normaalia äitiyden vuoristorataa. Itselläni on kolme lasta ja jokaisen lapsen kohdalla on ollut aikoja, jolloin tämä on ärsyttänyt tooooodella paljon ja välillä taas juuri se lapsi on antanut voimaa ja energiaa jaksaa. Tärkeintä on ymmärtää omat tunteensa ja sen, ettei lapsi ole niihin millään tavoilla syyllinen. 

Vinkkinä sanoisin, että raahaa patja olkkarin lattialle ja viettäkää siellä aikaa. Lue lapsille paljon kirjoja, viettäkää eväsretkiä olkkarissa, rakentakaa majaa, leikkikää ja hoitakaa vauvaa yhdessä. Yritä kääntää vauvan syntymä positiiviseksi asiaksi, josta on iloa keskimmäisellekin. Ota lasta niin paljon vauvanhoitoon kuin vain voi olla. Vauvakin voi olla jo "leikkikaverina". Ja tosiaan, luovu kaikista harhakuvitelmista, millaista idylliä vauvaperheessä nyt tulisi olla. Kuten joku jo yllä mainitsi, kesällä viimeistään helpottaa kun voi olla toivottavasti paljon pihalla ja uimassa. 

Anna itsellesi lupa olla vähän huonompi äiti kunnes paranet. Ajattele että se on sijoitus koko perheen hyvinvointiin pidemmän päälle että paranet ja käytät energiasi itsesi hoitoon. Kun olet pari kirjaa lukenut selität sille lapselle että äiti on nyt lukenut minkä jaksoi ja pitää nyt levätä että paranee ja jaksaa sitten leikkiä enemmän parin viikon päästä. Sitten ohjaat johnkin muuhun kivaan yksin tekemiseen, laitat vaikka muovailuvahat ja askarteluvälineet päydälle ja "tilaat" lapselta hienon kakun jonka tekemiseen äiti ei voi osallistua koska se on yllätys. Sitten pari lastenohjelmaa pyörimään ja valmislaatikkouuniin. 

Kuten joku jo sanoikin, teillä ei tarvitse vallita mikään perheidylli tällä hetkellä kun kaikki reagoivat ja sopeutuvat uuteen tilanteeseen ja kukaan ei varmaan nuku hyvin. Sitten kun paranet mietit rutiinit uudelleen ja mikä teille tulee parhaiten toimimaan tällä uudella kokoonpanolla.

Saisitko perhetyöntekijää? Mun mielestä hätäsektiosta toipuminen on sille ihan käypä syy. Muuten, tuolle, joka sanoi, ettei 4-v:n "pitäisi" oirehtia vauvasta - mä just tänään ajattelin, että jos meille tulis nyt vauva, kun esikoinen on neljän, olisi varmasti hankalampaa kuin vuosi sitten esikoisen ollessa kolmen. Kolmevuotiaan kanssa meni tosi hyvin, mutta tämä nelivuotias on jo paljon hankalampi.

Mitä ihmeen toipumista sektion jälkeen on? Av-mammoille sektio on helpompi kuin reissu hammaslääkärille!

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen toipumista sektion jälkeen on? Av-mammoille sektio on helpompi kuin reissu hammaslääkärille!

Sektio on perkeleestä, samoin hammaslääkäri. Jos mun pitäis valita, sektio, alatiesynnytys tai hammaslääkäri, niin valitsen synnytyksen, sekin oli pelottavaa, ja kesti toipua, mutta siitä sai edes vauvan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen toipumista sektion jälkeen on? Av-mammoille sektio on helpompi kuin reissu hammaslääkärille!

Joo, av-mammat pyöräilevät kotiin hätäsektiostä ja heidän 4v:t eivät koskaan kiukuttele. :D

Mulla kesti 6 viikkoa että toivuin sektiosta ja mulla oli vain vauva hoidettavana ja mies kotona koko ajan auttamassa. 

Otatte vain ihan rennosti, kuten tuolla joku neuvoikin, patja olkkarin lattialle ja siinä köllöttelette. Samalla kun imetät lueskelette kirjoja, rakentelette legoja.. En edes kehtaa myöntää miten paljon meillä katseltiin piirrettyjä kun toinen lapsi syntyi.