Olen aika monta kertaa ajatellut tänään, että haluaisin kuolla tai että olisi helmpompaa vain kuolla kuin jatkaa elämää.

Näin ajatteli eräs omaiseni myös, kunnes jostain tuli ihminen hänen elämäänsä. Rakasti ja rakastaa edelleen, kuuntelee ja lohduttaa ja pikkuhiljaa eheyttää särkyneen/sairaan mielen ja kehon. Jokaiselle on omat enkelinsä, myös sinulle. Näe elämän hyvät puolet, älä varjopuolia. Positiivisuus tuo positiivisuutta ja päinvastoin. Kokeile, tulet huomaamaan eron hyvinkin nopeasti <3

Ei kannata kuolla, koska henkeä ei saa enää koskaan takaisin, kun sen kerran menettää.

Jos on väsynyt, täytyy levätä. Sairauteesi on hyvin todennäköisesti saatavissa hoitoa tai ainakin oireiden ja kipujen lievitystä. Ystäviä voit saada esimerkiksi SPR:n ystäväpalvelun kautta. Aina on jotain tehtävissä.

Täysin arvoton ihmisenä. kirjoitti:

Olen äärimmäisen kiitollinen jokaisesta vastauksesta, jossa mainitaan edes yksi syy, miksi ei kannata kuolla. Tiedän, että on säälittävää hakea apua ventovierailta tällaiselta palstalta tällaiseen asiaan, mutta tällä hetkellä tuntuu, että edes jostain olisi saatava apua, että edes jossain olisi joku, joka neuvoa, että miksi ei kannata kuolla, vaikka haluaisin niin tehdä väsyneenä, sairaana ja yksin....

Elämä on saatu elettäväksi.

Hei nyt sit loppuu toi kuolemisen fanitus. Jos olet siinä pisteessä, että tänään henki lähtee niin osastolle mars. Unohdat nyt ihan kaiken muun kun henkes. Laskut, vuokrat, kaupassa käynnit ne ei ole pskankaan arvoisia ihmisen henkeen verrattuna. Jos olet yksin jossain ja on mielessä, että aika lähteä täältä ikuisuuteen niin nyt vittu sinne osastolle ihan oikeasti.

Olen ollut hiukan samoissa tunnelmissa tänään. Syynä oli uuden parisuhteen syvä ristiriitatilanne, jossa en koe, että minulla on oikeutta olla ja tahtoa asioita. Loukkaantumisen tunteitteni yli yritetään hiihtää ja pakottaa minut esittämään pirteää, jolloin loukkaus on kaksinkertainen ja tilanne törkeä.

Oli hämmästyttävää havaita, että kuolemankaipuu muuttui lähes hyväntuuliseksi toimeliaisuudeksi, kun tajusin, että toinenkaan ei ole välttämättä hullu vaan vain torjumassa omaa häpeäänsä sälyttämällä sen minun niskaani. Kirjoitin ongelman auki ja se vaikuttaa itselleni käsitettävältä. Nyt lähden tekemään kotihommia ja hyvä etten vihellellen.

Olotiloja ei kannata ottaa viimeisenä totuutena sitten kuitenkaan. Ne ovat tiivistymiä ongelmista. Masentunut lamaannus tuntuu kauhealta, mutta sen tehtävä on suojella sinua tekemästä päättömiä vaikeassa tilanteessa. Et mene tappamaan ketään muuta tai itseäsi ihan kohta. Ongelma tulee siitä, että alkaa pitää kuolemaa ulospääsynä. Sitähän se ei ole, koska silloin ei enää ole ulospääsijääkään.

Ei ole säälittävää kirjoittaa tuntemattomille. Tuolle itsehalveksunnallesi pitäisi tehdä jotain.

Ei sinne osastolle niin vain pääse.Olen siellä kerran ollut vakavan masennuksen vuoksi 6 kuukautta.Nyt on taas mieli niin maassa kun olla ja voi.Mies on jatkuvasti töissä ei ketään juttukaveria.