Tavoitteellisesti urheilevan ala-asteikäisen (fysiikka-)kotitreeneistä...
10-vuotias poikani harrastaa tavoitteellisesti jalkapalloa, ja pelaa suht kovatasoisessa porukassa. Muilla pojilla on valtavan hyvä fysiikka, välillä oma kevyt poikani vaikuttaa pujottelukepiltä joka on helppo töytäistä sivuun. Eli fysiikkatreeniä tarvitaan, paljonkin. Hyviä ikätasoisia harjoitteita onkin saatu valmentajalta, mutta se voimaharjoittelu tökkii aika pahasti. Tietenkin 10-vuotias haluaisi tehdä vain niitä kivoja treenejä, eikä punnerrus tai vatsalihakset ole kovin hauskoja.. Eikä kuulemma muutkaan kotona treenaa, normaali arkiliikunta ja viidet harkat viikossa pitäisi pojan mielestä riittää. Kuitenkin poika on huomannut että ei ole yhtä kovakuntoinen kuin muut, joten ymmärtää että työtä tarvitsee tehdä. Ei vaan oikein saa motivoitua itseänsä siihen.. Ja joukkueessa pysyminen ja siinä pärjääminen on pojalle todella tärkeää..
Miten paljon muut n. 10-12 -vuotiaat treenaavat kotona? Kuinka monet ohjatut harkat viikossa? Millaisia treenejä tekevät omalla ajallaan?
Höntsäilyä en nyt laske tähän mukaan, tarkoitan ihan treeni-treeniä :)
Kommentit (32)
En kyllä ymmärrä minäkään miksi esimerkiksi ap:n kirjoitusta nro 12 alapeukutetaan.. En vaikkei omat lapset ole vielä kilpaurheiluiässä. Ei silti käy järkeen mikä tuossa kirjoituksessa saa alapeukuttamaan..
t. OHIS
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on riittävä treeni kunnon kohotukseen ja voiman hankkimiseen??
ap
10-vuotiaalle?! Entä lepo? Ruokavalio?
Lepoa sen mukaan mitä poika haluaa. treenit saa jättää aina välistä halutessaan. Vain kerran tällä kaudella (kohta puoli vuotta) on ilmoittanut ettei nyt oikein jaksa, silloin takana oli kaksipäiväinen turnaus. Lepoa saa siis niin paljon kuin haluaa. Fysiikkatreenit olisi kuitenkin tehtävä, siihen sitoutui siirtyessään nykyiseen joukkueeseen.
Ruokavalio on ihan tavallinen, ei rajoitteita. Jos nyt jotain pitää kaivaa, ei tykkää sitrushedelmistä eikä sienistä :D Kaikki muu menee. Herkkujen perään ei edes ole kovin perso. Syö mieluummin ruisleivän kuin pullan, oikeasti :D
Sille jonka poika harrasti korista ja jalista, ja treenejä oli yhdeksän viikossa: onhan se selvää, että tuossa ei enää jää sijaa kotiharjoitteille. Poikani harrastaa vähemmän, ja siksi kotitreeneihinkin löytyy aikaa.
Miksi te jotkut olette järkyttyneitä kirjoituksestani? Numeroita ei ole vielä tullut todistukseen, mutta kokeista on lähes poikkeuksetta tullut kiitettäviä. Koulu on kivaa, kavereita näkee useimmiten niinä päivinä kun ei ole treenejä (3 päivää viikossa) ja treeneissähän on myös kavereita. Mistä poika mielestäsi jää paitsi, jos harrastaa rakastamaansa lajia, ja parina päivänä viikossa tekee IKÄTASOISTA voimatreeniä (lankuttaminen, punnerrus, vatsat..)? Hän on päässyt nyt siihen joukkueeseen johon on halunnutkin, ja joutuu nyt opettelemaan työnteon, enää ei leikitä vaan joukkueelta tulee jo vaatimuksia. Pitäisikö minunalapeukuttajat mielestänne siirtää poika takaisin harrastetasolle, vaiko ehkä kuitenkin kannustaa tekemään sen työn millä saa pitää paikkansa joukkueessa johon pääsemisestä haaveili vuosia..
ap
Sinun pitää opettaa, että mikään ei tule ilmaiseksi. Jos ei sitoudu tekemään työtä niin paikka pitää antaa sellaiselle joka on siihenkin valmis. Sinun pitää opettaa, että aina ei ole kivaa vaan pitää poistua sieltä omalta mukavuus alueelta, jos meinaa jotain saavuttaa. Ehkä lapsesi on väärässä joukkueessa, jos ei ole valmis verta ja hikeä luovuttamaan tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Kymmenvuotias elää vielä päivä kerrallaan ja tarvitsee siksi positiivista motivointia eikä lyttäämistä.
Kun puhutaan tavoitteellisesta urheilusta niin pitää kestää postiviisisen motivoinnin lisäksi kritiikki ja tavoitteellisuuden tuomat vaatimukset. Treenit, yms yksin ei riitä vaan pitää olla valmis panostamaan myös itsenäiseen motivoituneeseen tekemiseen omalla ajalla.
Onko se auttamatta lyttäämistä, jos lapselle opettaa, että aina ei voi olla kivaa ja haaveiden eteen on tehtvä työtä?
Vierailija kirjoitti:
enää ei leikitä vaan joukkueelta tulee jo vaatimuksia.
Alapeukutin tämän vuoksi. Poika on vasta kymmenen ja hänen kuuluisi todellakin vielä leikkiä. Jos halu menestyä on kova, löytyy myös motivaatiota voimaharjoitteluun, mutta se on ihan pojan itsensä päätettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että pojan kuntokaan ei tunnu kestävän pitkiä turnauksia, tuntuu "hiipuvan" parin ekan pelin jälkeen. Tämä ongelma tuli eteen kun siirtyi harrastepuolelta kilpapuolelle. Kuitenkin treenaa ohjatusti neljänä päivänä viikossa, parhaampana päivänä kahdet treenit, höntsäilee kotona, koulussa ja kavereiden kanssa, sekä tekee parina päivänä viikossa kotitreenejä, tosin aika löysästi.
Mikä on riittävä treeni kunnon kohotukseen ja voiman hankkimiseen??
ap
Suosittelen intervallijuoksemista.
Mitä suosittelet, kun lapsi ole motivoitunut tekeemään omalla ajallaan edes valmentajan suosittelemaa ikätaso treeniä...
Ei kai ap tässä ollut kyse, että te ette tiedä mitä lapsen tulisi tehdä vaan siitä, että lasta ei kiinosta tehdä?
Minusta nyt pitäisi keskittyä siihen, että poika söisi terveellisesti ja paljon! Ilman kunnon aterioita ei jaksa treenata ja helposti väsyy turnauksissa kuten kuvailit. Myös uni on hyvin tärkeää, sillä lihakset kasvavat levossa ja muutenkin lepopäivien muistaminen on tärkeää. Ei ole järkeä harjoitella puolivaloilla vaan jos väsyttää niin sitten levätään. Poika on niin nuori vielä, että ehtii kyllä treenata ja kehittyä vaikka kuinka paljon, mutta nyt on tärkeintä pitää poika kunnossa ja hyvinvoivana. Luultavasti pienikokoisuus johtuu vain myöhäisemmästä kehityksestä kuin muilla, onko poikasi syntynyt loppuvuodesta? Sillä on nimittäin tutkittu olevan urheilumenestyksen kannalta merkittävä ero, onko syntynyt vuoden alussa vai lopussa.
Lihaskuntoa kuitenkin kannattaa treenata jos vain jaksaminen riittää. Voit toki luvata pojalle palkkioita hyvistä fysiikkatreeneistä, mutta jos sellainen ei toimi tai muuten tuntuu hölmöltä, niin kokeilkaa kehittää joku circuit tyylinen treeni. Eli otetaan vaikka 5 min aikaa ja sinä aikana tehdään esim. 10 vatsalihasta, 10 punnerrusta ja 10 selkälihasta (ja mitä ikinä valmentaja onkaan suositellut) ja niitä tehdään vuorotellen niin kauan kunnes 5 minuuttia loppuu. Erilaisia viiden minuutin circuitteja voi olla vaikka kaksi tai kolme erilaista (eri liikkeitä sisältäen siis) ja ne voidaan jokainen toistaa kahdesti tai miten nyt tykkääkään ja väleissä parin minuutin lepotauot. Sitten vain musat täysille pauhamaan ja tekemään! Aikaa vastaan on helpompi ja hauskempi treenata ja 5 minuuttia on niin lyhyt aika, että se menee kuin siivillä kun tekee useampia liikkeitä. Siinä lisäksi tulee sellainen tsemppausfiilis "kyllä ehdin vielä tehdä nämä vatsat!" Aina parempi jos äiti lähtee itse mukaan niin saa vielä vähän kilpailuelementtiä ja hyvä mieli pojalle kun voittaa :)
Pidä kuitenkin huoli, että homma säilyy pojalle hauskana ja jos häntä nyt ei vain yhtään kiinnosta tehdä niitä lihaskuntojuttuja niin sitten ei tee. Tietää kyllä varmaan itsekin, mitä hyvässä joukkueessa pelaaminen vaatii ja mitkä ovat omat heikkoudet ja samalla tiedostaa mitä tapahtuu jos ei niitä lihaskuntohommia tee. Ja ainiin, ehdottomasti vielä tuossa iässä vain oman kehon painolla liikkeet! Jos joku alkaa tuntua liian helpolta niin vaikeustasoa saa muokkaamalla liikettä tekniikaltaan haastavammaksi, mutta mielestäni painot ovat ihan turhia tuossa vaiheessa ja voivat haitata kehitystä.
Kiitos 26 hyvästä viestistä!
Poika on kyllä halukas treenaamaan, mutta ei oikein osaa. Hänen käsityksensä omaehtoisesta treenistä on sellainen sivumennen tehty pari punnerrusta, esim lankutus lopetetaan siihen kun alkaa vähän tuntua. Treeneissä painaa tukka hiessä ja naama punaisena, mutta sellaista tekemisen kulttuuria ei oikein osaa siirtää kotiin.
Kyse ei ole siis siitä että ei nappaisi, vaan ei ole tottunut. Muistakaa nyt lytätessänne, että tähän asti on vain käynyt treeneissä leikkimässä, ja ollut joukkueen tähti vain ilmestymällä paikalle. Nyt yhtäkkiä joutuukin tekemään töitä pysyäkseen remmissä, kannattaa muistaa että osa pojista on painanut tosissaan jo vuosia. Ei ole kohtuullista olettaa että 10-vuotias oppii tämän hetkessä.
On joo syntynyt joulukuussa. Muutenkin on vähän lapsellinen, siinä missä muut puhuu tytöistä ja laneista, poika leikkii vielä pikkuautoilla pikkuveljen kavereiden kanssa :) Toki osaa olla myös ikäistensä kanssa, mutta olen huomannut että luokkakavereista parhaiten viihtyy niiden "lapsellisten" kanssa. Tämä on mielestäni hyvä juttu, ehtii kyllä olla teiniä sitten yläasteellakin :)
Poika on näppärä pallon kanssa, peliäly hyvä, tekniikka hallussa ja rakastaa lajia. Nyt kovemmalla tasolla on esiin noussut puutteet fysiikassa, ja mietin vain että miten saisin pojan ymmärtämään oman treenin tarpeellisuuden ennen kuin hentoisuus muuttuu esteeksi kehitykselle, ja pahimmassa tapauksessa tippuu joukkueesta. Ei oikein ota tosissaan vanhempien puheita oman treenin tarpeellisuudestaan, sanoo vaan että joo ja tekee pari kertaa tosissaan, sitten aihe taas unohtuu ja palaa takaisin vanhaan "mukatekemiseen".
ap
Se on vain teidän tehtävä opettaa oikea tapa treenata.
Myös keskustelu valkun kanssa voisi motivoida.
Mitä jos alkaisitte yhdessä tehdä kotitreenejä? Käytte vaikka yhdessä juoksemassa vetoja ja rauhallisempia peruskestävyyslenkkejä ja te vanhemmat kiritätte vierellä. Vatsoja, lankkuja ja punnerruksia voitte myös tehdä yhdessä, jolloin myös teidän oma lihaskunto paranee siinä sivussa.
Treeneissä on helppo antaa kaikkensa, koska siinä on muut mukana, mutta kotona on joskus tylsää yksin tehdä niitä.
En tiedä, löytyiskö netistäkin jotain juttuja maailmanluokan futareiden treeneistä. Ei siis niistä pysty suoraan mallia ottamaan tuossa iässä, mutta jos niiden avulla näkisi, kuinka paljon esimerkiksi Messi tai Ronaldo tekevät työtä menestyksensä eteen. :)
Alapeukutusten suuri määrä kertoo vain siitä, että sohvaperunamammat paheksuvat sitä että joku voi viettää lapsuuttaan toisin kuin heidän oma peliaddiktimussukkansa.
Vierailija kirjoitti:
voisiko joku vielä selittää minulle, miksi minun aloitustani alapeukutetaan, kun taas esim koripalloilijapojan äidin teksti saa yläpeukkuja. Mun pojallani on kolme vapaapäivää viikossa, kun taas koripalloilija/futarilla vain yksi.
Kukaanhan ei ole pakottamassa poikaa mihinkään, poika pelaisi jalkapalloa vaikka seitsemänä päivänä viikossa jos saisi, mutta ei ole vielä oikein sisäistänyt niiden tylsien voimaharjoitteiden merkitystä. Eiköhän se ole ihan ymmärrettävää, eikä mielestäni mitenkään halveksittavaa kun kyseessä on lapsi, joka on ennen ollut joukkueensa tähti ilman mitään vaivannäköä, nyt joutuukin ihmettelemään muiden vauhtia. Valmentajat onneksi ymmärtävät, ja aikaa sopeutumiseen kuulemma annetaan. Takaisin alemmas poika ei kuulemma mistään hinnasta vaihtaisi, niin olenko silloin joidenkin mielestä orjapiiskuri äiti jos haluan kannustaa treenaamiseen?
En ymmärrä logiikkaa. Ammu ap, onko se palstan logiikka?
ap
Jospa korispojan äiti palaisi keskusteluun.. jos poikasi ei itse, omatoimisesti ymmärrä tuon fysiikka harjoittelun ja jengissä pysymisen yhteyttä, niin ei sitä kyllä tuon ikäisellekkään kukaan voi rautalangasta vääntää. Ja mitä tehdä, no niitä sanoja mitä siellä treeneissä tehdään, eiköhän se valkku sulle ne harjoitteet paperilla anna jos pyydät ja tehkää yhdessä, se jo voisi auttaa asiaan. Kakkoslaji voisi vaan tuoda tuohon treenamiseen uutta mielekkyyttä ja sitä kautta, ihan huomaamatta, kehittyisi se fysiikkakin.
10-vuotias on vielä lapsi, eiköhän tuo ehdi oppimaan treenaamisen. Jos ei pysy joukkueessa, ei ole sitten valmis sinne vielä. Etenkin kun on henkisestikin vielä lapsi, jotkut alkavat tossa iässä jo olemaan teinejä. Anna pojan leikkiä pikkuautoilla jos ei treenaaminen tosimielessä kiinnosta, ehtii se vielä myöhemminkin..
Pystyy vaikuttamaan, helposti, mutta kyseenalaisesti.