Katkeroidun omaa lastani kohtaan

Tottakai lapsi vaistoaa, mistä on kyse, vaikka ei ehkä itsekään ostaa pukea intuitiivista kokemustaan sanoiksi. Olisiko hän mustasukkainen sinusta? Huolissaan, että tämä mies uhkaa rakkaan isän paikkaa? Parempi kertoa tytölle totuus ja jutella asiasta suoraan. Kissa pöydälle! 

Eli teit juuri niin kuin ei pitäisi. Yhtäkkiä kotiin tupsahtaa vieras mies, josta ei ole kuullut sanallakaan aikaisemmin. Etkä vielä sen jälkeenkään ole tajunnut kertoa, mikä on homman nimi. Klassisesti haluat työntää entisen lapsen pois kuhertelujen tieltä ja pahin on vasta edessä, se jos hankitte uusia ipanoita uuden miehen kanssa, niin silloin edellisen suhteen lapsi vasta tiellä onkin. Tietenkin on myös erittäin loogista katkeroitua omalle lapselleen siitä, että oli suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa, josta täytyi erota.

Anna se huostaan tai ala kiduttamaan uuden äijäsi kanssa, näinhän nämä uusperhekuviot yleensä menee. lapsista tulee "hanakalia, rasittavia, mielisairaita" tai haluat muuten vain päästä eroon kun saat munaa säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsi vaistoaa, mistä on kyse, vaikka ei ehkä itsekään ostaa pukea intuitiivista kokemustaan sanoiksi. Olisiko hän mustasukkainen sinusta? Huolissaan, että tämä mies uhkaa rakkaan isän paikkaa? Parempi kertoa tytölle totuus ja jutella asiasta suoraan. Kissa pöydälle! 

Olet varmaan oikeassa.. Mustasukkainen minusta: varmasti. Muttei miehen kanssa viettämäni aika ole mitenkään lapselta pois, mies on tullut meille illalla, olen hoitanut lapsen nukkumaanmenorutiinit kuten ennenkin. Ystäviä on usein luonani just näin, eli ei ole lapselle vieras käytäntö. Isällään on uusi nainen jo, eikä lapsi elättele toiveita siitä että palaisimme yhteen.

AP

Lapsi aistii muutoksen, se tekee hänestä epävarman ja epävarmuus purkautuu käytöksenä, jonka avulla hän testaa sitä että missä mennään. Ihan normaalia. Maailma on täynnä ihania lapsia joista kuoriutuu pikkuperkeleitä juuri sinä hetkenä kun vanhempi sitä vähiten kaipaisi, koska lapsi reagoi hyvin herkästi sanattomaan viestintään, vanhempiensa tunneviestintään ja vireystilaan. Todennäköisesti olet melko herkkä persoona, stressaat ristiriioista ja jännität näitä vierailuja. Ja mitä enemmän jännität ja haluat että kaikilla tässä olisi hyvä mieli, sitä hämmentyneempi lapsi on.

Mitäpä, jos luottaisit siihen että aikuinen mies ymmärtää kyllä millaisia lapset ovat, ja että jos ei ymmärrä niin vastuu siitä ei ole 7-vuotiaalla lapsella vaan tällä miehellä. Ja että on oikein hyvä että tämä asia tulee tässä testattua heti kättelyssä, että näet millaiset hermot miehellä on. Se ei ole vaihtoehto, että lapsestasi tulee miehen mieliksi tietynlainen, että mies tykkäisi sinusta ja lapsesta eikä ikinä vain ärtyisi. Se ei ylipäänsä ole hyvä alku normaalille parisuhteelle. Itselle tulee mieleen, että onko sut peloteltu siinä aiemmassa suhteessa niin araksi miellyttäjäksi, että yrität tehdä liikaa asioiden eteen, olla uuden miehen ja lapsen välissä, miellyttää sinne ja miellyttää tänne ja koet että sulla on näissä tilanteissa vastuu siitä miten lapsi käyttäytyy. Et luota yhtään siihen, että ristiriitoja voidaan ratkaista myös rakentavasti, ajan kanssa, ja että asiat sittenkin järjestyy.

Lapset on ihmisiä ja vieläpä erittäin fiksuja. Sen sijaan että keskustelisit lapsen kanssa tilanteesta, esität että mies on vain kaveri ja syytät lasta kaikesta yrittämättä ymmärtää oikeaa syytä. Kiellät vaan. Nyt kissa pöydälle ja sitten kyselet mitä mieltä lapsi on siitä kaikesta. Ja huom. Keskustelu on kahdenkesken, ei miestä mukaan ensin. Sitten keskustelu niin että mies on myös mukana. Lapsella selvästi on jotain mitä purkaa, mutta ei osaa tai ei koe saavansa mahdollisuutta jakaa sitä rakentavasti. Hän saattaa olla tilanteesta epävarma. Tähän ei nyt auta pelkät kiellot, ymmärrystä ja keskustelua mukaan. Mieti myös omaa käytöstäsi ja miten puhut. Ethän vain itse ole erilainen miehen ollessa paikalla?

Laita isälleen asumaan niin oppii käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi aistii muutoksen, se tekee hänestä epävarman ja epävarmuus purkautuu käytöksenä, jonka avulla hän testaa sitä että missä mennään. Ihan normaalia. Maailma on täynnä ihania lapsia joista kuoriutuu pikkuperkeleitä juuri sinä hetkenä kun vanhempi sitä vähiten kaipaisi, koska lapsi reagoi hyvin herkästi sanattomaan viestintään, vanhempiensa tunneviestintään ja vireystilaan. Todennäköisesti olet melko herkkä persoona, stressaat ristiriioista ja jännität näitä vierailuja. Ja mitä enemmän jännität ja haluat että kaikilla tässä olisi hyvä mieli, sitä hämmentyneempi lapsi on.

Mitäpä, jos luottaisit siihen että aikuinen mies ymmärtää kyllä millaisia lapset ovat, ja että jos ei ymmärrä niin vastuu siitä ei ole 7-vuotiaalla lapsella vaan tällä miehellä. Ja että on oikein hyvä että tämä asia tulee tässä testattua heti kättelyssä, että näet millaiset hermot miehellä on. Se ei ole vaihtoehto, että lapsestasi tulee miehen mieliksi tietynlainen, että mies tykkäisi sinusta ja lapsesta eikä ikinä vain ärtyisi. Se ei ylipäänsä ole hyvä alku normaalille parisuhteelle. Itselle tulee mieleen, että onko sut peloteltu siinä aiemmassa suhteessa niin araksi miellyttäjäksi, että yrität tehdä liikaa asioiden eteen, olla uuden miehen ja lapsen välissä, miellyttää sinne ja miellyttää tänne ja koet että sulla on näissä tilanteissa vastuu siitä miten lapsi käyttäytyy. Et luota yhtään siihen, että ristiriitoja voidaan ratkaista myös rakentavasti, ajan kanssa, ja että asiat sittenkin järjestyy.

Oih. Luulen että tilanne on juuri näin. Olen ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa oikeasti rakastunut ja täysin pyörryksissä koska mies on niin erilainen kun väkivaltainen ja sadistinen exäni joka NIMENOMAAN edellytti arkuutta ja aina hyvää käytöstä minulta.

Uusi mies ei siis ole koskaan sanallakaan sanonut että lapsen käytös häiritsisi häntä. Minua se häiritsee, koska lapsi on oikeasti niin erilainen. Ja olen ehkä niin pikkumainen että lapsen ulkonäkööni kohdistuva avoin kritisointi (varsinkin kun olen kasvattanut lasta niin ettei kenenkään ulkonäköä koskaan kritisoida negatiivisesti) loukkaa. Tietysti lapsi on vetänyt kaikki typerät"pierut ruokapöydässä"- setit, jota siis ei IKINÄ koskaan tekisi normaalisti.

Kai olen oikeasti vaan niin järjettömän onnellinen ensimmäistä kertzaaa vuosiin että pekään hysteerisesti että kaikki loppuu.

AP

Tämä vastaus naiselta, jolla ei ole vielä omia lapsia, saati tiedä juurikaan lapsen kasvatuksesta, mutta muistaa hyvin kun omaa äitiä kaltoin kohdeltiin varhaisessa lapsuudessa. Alla eräs näkökulma asiaan:

Oletko varma, ettei lapsi nähnyt/tiennyt miten huonosti ensimmäinen miehesi kohteli sinua? Ehkäpä lapsi testaa, kuinka paljon otetta sinusta voi saada, jos aikanaan olit alistetussa asemassa. Siten se tekee sen tietoisesti tilanteessa, missä olet haavoittuvimmillasi eli uuden miehen edessä. Eivätkö lapset juuri vanhempiensa kautta (erityisesti vanhempien heikkouksien kautta) pyri ymmärtämään ihmisyyttä ja omia tunteitaan ja olemassa oloaan? Älä anna edes pienen lapsesi kohdella sinua huonosti, pidä tiukat rajat kerro lapselle, ettei sinua saa loukata kukaan. Muuten lapsi saattaa oppia mallin, että sinua (häntä) saa kohdella huonosti ja ottaa mallia sinusta. Tai sitten hän tulee koko elämänsä kohtelemaan sinua huonosti.

Lapsi hakee vain huomiota ja on sinusta mustasukkainen. Tehkää yhdessä jotakin kivaa, jossa lapsi tunteen turvallisuutta.

Luulen, että lapsesi on saanut olla sinun huomiosi keskipisteenä ja nyt sitä on tullut jakamaan tytölle vieras mies. Kannattaa nostaa kissa pöydälle ja jutella rehellisesti.

Toisaalta on hienoa, että lapsi voi näyttää myös kielteiset tunteensa, eikä pidä sisällään, sillä se voi traumatisoida myöhemmin.

Ja ehkä tyttö ajattelee saavansa enemmän huomiota mieheltä, kun puhuu vähän tuhmia sinusta.

Tytön käytös vaikuttaa huomionhakuisuudelta ja on ihan normaalia käytöstä tuon ikäiseltä. Ja samaa tapahtuu myös ydinperheissä.

Ensinkin, lapset purkavat pahaa mieltään sille, jolle sen tekeminen on turvallista. Eli sinulle. Jos isä koetaan liian etäiseksi tai turvattomaksi, ei hänelle negatiivisia tunteita näytetä. Tiedän useammankin tapauksen, missä toinen vanhempi on antanut kaiken aikansa, rahansa ja energiansa lapsen hyvään lapsuuteen. Suunnitellut ihmisushteensa ja kaiken lapsen hyvän lapsuuden ympärille. Se toinen vanhempi on sitten käynyt tyylin kerran kuussa - jos silloinkaan- staran elein poimimassa rusinat pullasta ja keräämässä pisteet lapselta. Pahaltahan se tuntuu. Lapsi puhuu tästä stara-vanhemmasta ylistävästi ja purkaa kaiken pahan olonsa siihen vanhempaan, joka tekee kaiken tärkeän arkityön ja kasvatuksen. Mutta, muista se että sille kiukutellaan kenelle se on turvallista.

Toinen asia on sitten se, että sinulla on täysi oikeus muuhunkin elämään. Et tee mitään väärin jos alat seurustella tai vaikka saat uusia lapsiakin. Mutta olen kommentoijan numero 1 kanssa ihan samaa mieltä siitä, että tällaisten asioiden kanssa on tultava heti out and open. Niin asia saadaan käsiteltyä. Usein lapset reagoivat aluksi jyrkästi, mutta hyvin pian sopeutuvat. 

Tsemppiä!

Minusta käyttäydyt pikkumaisesti. Elämäsi on nyt paljon rikkaampaa kuin ennen. Lapsen rakkaus on paras asia maailmassa, aivan huikea tunnekokemus, josta me lapsettomat voimme vain haaveilla.