Lue keskustelun säännöt.
Millainen oli oma lapsuutesi lapsesi ikäisenä?
15.02.2016 |
Mietitkö koskaan millainen oli oma lapsuutesi silloin kun olit samanikäinen mitä lapsesi on nyt? Oma lapseni on viettänyt suojatumpaa elämää kuin mitä itse vietin hänen ikäisenään. Itse muistan ahdistuksen ja asioista murehtimisen omasta lapsuudestani. Oma lapseni myös kertoo joka ilta rakastavansa äitiä ja isää. Meillä lapsuudenkodissa ei todellakaan sellaista koskaan sanottu.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Mulla lapset vähän eri-ikäisiä, mutta jos ottaa noi keskimmäiset teinit 13-15v, niin silloin juuri elämäni oli suht surkeata. Ankara isä (huoltaja), perseestä oleva äitipuoli, joka kohteli mua ja veljeä kakkosluokan kansalaisina ja uusioveljet, joiden ei tarvinnut tehdä mitään.
No mutta äitipuoli kohtas karmansa myöhemmin.
Niin ja siis omat lapseni asuvat ydinperheessä, jossa isä ja äiti rakastaa toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli selvästi vähemmän leluja, mutta muuten lapsuuteni oli suojatumpi, kodin ilmapiiri parempi ja rauhallisempi, vanhempieni työt olivat säännöllisempiä. Sain terveellisempää ruokaa. Toisaalta jouduin olemaan paljon yksin kotona, koska vanhemmilla tosiaan oli aina töitä. Kotona ei ollut ketään, kun tulin koulusta. Jouduin olemaan itsenäisempi alakoululainen kuin olisin halunnut.
Mulla tosi vapaa, huoleton ja onnellinen. Paljon vietettiin aikaa ulkona ja metsissä. Kotona käytiin melkein vain syömässä ja nukkumassa. Tosin oli meillä usein kavereitakin kylässä. Vietin lapsuuteni 80- luvulla. Lapseni elämä on paljon suojellumpaa ja kontrolloidumpaa, mutta luulen että on ihan onnellinen.
Varmaan aika samanlainen muuten, paitsi että äitini oli kotiäitinä, minä käy töissä. Ja minä jouduin lapsena muuttamaan paljon, seitsemänvuotiaana olin jo muuttanut viidesti ja aina menettänyt entiset kaverit. Omien lasteni kanssa haluan asua samassa kaupungissa, samalla alueella, ettei lasten tarvitse aina jännätä yksinäisenä, kenestä saisi kavereita.
Ai niin, meinasinkin unohtaa muutot, niitä oli lapsuudessa minullakin viisi, ja aina toiselle paikkakunnalle, töiden perässä. Omat muuttaneet kerran kaupunginosasta toiseen. -3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat lapsesi (7v ) ikäisenä olin jo nähnyt äitini itsemurha yrityksen (jouluna) , käynyt läpi vanhempien eron ja muutamisen äitini uuden miehen luo. Vielä vuosi niin seisoin isäni arkun vieressä. Minun lapsien ei ole koskaan tarvinnut kuulla yöllisiä riitoja, alkolihin käyttöä, nähdä vanhempia itkemässä kertomatta syytä, ei ole tarvinnut. Toivoin pääseväni tarhaan, ja vasta 6v pääsin osapäiväseksi. Tiesin myös rahahuolista ja työttömyydestä. Omat lapseni ovat eläneet ydinperheessä jossa vanhemmilla on aina ollut töitä, koulutus ja elämänhallintaa. Lapseni 7v mennessä on matkustanut 9 maassa, itse kävin kerran ennen aikuisuutta 1 yön ruotsinmatkalla.
Oma lapsuuteni oli alkoholismin ja mt-ongelmien varjostama. Vanhemmat riitelivät paljon, sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Olin yksinäinen, rikkinäinen tyttö joka urhoollisesti piti kulissit kasassa ja näytti ulospäin hymyilevää naamaa. Omilla lapsillani elämä on tasapainoista ja normaalia. Elävät perheessä jossa toisista välitetään, tunteita uskaltaa näyttää ja asioista puhutaan.
Mulla lapset vähän eri-ikäisiä, mutta jos ottaa noi keskimmäiset teinit 13-15v, niin silloin juuri elämäni oli suht surkeata. Ankara isä (huoltaja), perseestä oleva äitipuoli, joka kohteli mua ja veljeä kakkosluokan kansalaisina ja uusioveljet, joiden ei tarvinnut tehdä mitään.
No mutta äitipuoli kohtas karmansa myöhemmin.