Miltä teistä tuntui kuulla exänne löytäneen uuden?
Itselleni ajankohtainen tilanne, kun exä päätti sitten elvistellä löytäneensä viikonloppuna nuoren 18 vuotiaan hoidon baarista. Kuulemma oli tytön eka kertakin. En todellakaan olisi halunnut kuulla ja olen asiasta ihan murskana nyt. Erosta on vajaa pari kuukautta ja ihan hyvissä kahvitteluväleissä olemme exän kanssa.
Kuvottaa, miten ex vieläkin katselee jotain pikkuritsoja. Minäkin olin tuon 18, kun aloimme seurustelemaan. Mies on kymmenen vuotta vanhempi. Nyt muutaman vuoden jälkeen kiinnostaa näköjään yhä tuollaiset "pennut".
Ja myönnän itsekin, olen ihan hullun katkera. Minulla meni parhaat nuoruusvuodet tämän henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisen miehen kanssa ja jostain syystä hän jatkaa vallankäyttöä ja satuttamista vielä eron jälkeenkin. Suhteessa sain kuulla miten lapsellinen kakara olen ja kaikkea muutakin herjaa, silti näköjään haluaa vielä nuoremman tilalleni.
Muuten en ymmärrä, miksi hänen olisi pitänyt päästä asiasta minulle ilmoittelemaan, taisi siis haluta vaan satuttaa.
Kommentit (39)
Paskaltahan se tuntui. Vuoden päästä löysin itse uuden rakkauden, ja vituttaa että olen koskaan tuhlannut aikaani niin hirveään ja manipuloivaan mieheen kuin exäni. Nyt minua ainakin arvostetaan suhteessa ja rakastan herätä uuden mieheni viereltä :)
Vähän vastaavankaltaisessa tilanteessa olen tuntenut aitoa myötätuntoa uutta tyttöystävää kohtaan.
No älä nyt turhaan katkeroidu, jännämies on jännämies!
#hästäkjännämies#
Tuntui tosi hyvältä, koska exäni on upea ihminen ja ansaitsee parasta. En vain pärjännyt hänen perheensä kanssa, ja toivon että tämän uuden kanssa asiat menee paremmin.
Ohis, mutta huvittaa nämä, jotka huutelevat, että löydät vielä sen oikean ja välittävän rakkauden. Ei kaikki ihmiset koskaan sellaista löydä, todennäköisesti hyvin pieni osa sellaisen kohtaa. Mutta parempi kuitenkin ap:n olla yksin kuin mt-ongelmaisen vatipään kanssa.
Henkilökohtaisesti en näe yhtäkään hyvää syytä kahvitella tai muutenkaan viettää aikaa henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisen ihmisen kanssa. Jos ystävät ovat tällaisia, mihin vihollisia enää tarvitaan?
Että nyt se narttu on lopullisesti jonkun muun ongelma. Sitä rauhan ja hyvän olon tunnetta on vaikea kuvailla.
Ympäristörikollinen kirjoitti:
Oliko teillä yhteisiä lapsia? Toivottavasti ei ollut.
Älä huoli kyllä aika parantaa haavat ja löydät vielä elämäsi miehen jonka kanssa löydät onnen ja kenties perustatte perheen ja vietätte ihanaa vauvaperheen arkea onnellista sellaista.
Historiaa et voi muuttaa mutta omaan tulevaisuuteesi ja onneesi pystyt myös itse vaikuttamaan.
Uskalla rakastaa, älä katkeroidu joku odottaa sinua jossain SE OIKEA
Ei ole onneksi. On siis mahdollisuus päästä miehestä kokonaan eroon. En ymmärrä miksi hänen piti minua taas satuttaa. Tuo nuoren tytön sänkyyn narraaminen oli kuulemma niin hauska juttu ja mies ei arvannut muka minun ottavani sitä niin itseeni. No todellakin sattui. :(
Tietenkin tiesin, että joskus mies löytää uutta seuraa, mutta noin pian ja noin nuoren. Jos tuota mitään syntyy, niin hirvittää tuonkin tytön puolesta jo etukäteen. En kyllä ajatellut häntä varoitella. Mieskin kerran pisti vannomaan, etten kertoisi väkivaltaisuudestaan kenellekkään.
Kai se on itsekin nostettava pää pystyyn ja silmät auki sen oikean varalle. Ärsyttää, kun fiilis on ollut nyt todella hyvä ja sitten tultiin noiden uutisten saattamalla takaisin rytinällä alas.
Ap
Hetken meinasi tuntua pahalta, mutta sitten muistin, miksi se ei koskaan olisi voinut toimia ja itsehän jätin.
Haluaisitko muka tuhlata sen luuserin kanssa vielä enemmän aikaasi? Vaikea uskoa tuota miehen sepitystä immestä baarihoidosta, josta tuli uusi nyrkkeilysäkki.
Move on.
mullapa ei ole exää. yksi murhe vähemmän, kai.
Miksi sä kahvittelet tommosen hyypiön kanssa? Voit melkein syyttää itseäsi, että jatkat ihmisen tapaamista, jos tosiaan on niin hirveä kuin kerrot (ellei lapsia tms).
Itse olen suhtautunut ihan positiivisesti exän uusiin. Riippuu varmasti siitä, jos minut on jätetty niin silloin satuttais noin nopea uusi tietysti, mutta parempi vaan keskittyä omiin kuvioihin ja keskittyä kaikkeen muuhun kuin exään.
Ex on mukava selvinpäin. Tuntuu, että hänessä on kuin kaksi puolta. Vasta suuttuessaan hän on se kauhea kuvailemani hirviö. Tätä puolta en eron jälkeen ole nähnyt enää. Epäilen jotain persoonallisuushäiriötä/vihanhallintaongelmaa.
Juu pitää varmaan lopettaa yhteydenpito, jos kerran exällä on tarvetta piikitellä hoidoillaan. Suhteen aikanakin joutui vastaavaa ihme moskaa kuuntelemaan vähän väliä. Vaikka suhde oli vaikea, on niitä tunteitakin kuitenkin vielä ainakin itselläni jäljellä ja varmaan siksi satuttaa kuulla.
Tiedän kyllä, että ero oli oikea päätös ja ei ole kaduttanut yhtään, mutta silti satutti kuulla. Milloin se oikein loppuu? Ei edellisen suhteen päättyminen ja edellisen exän uusi nainen herättänyt minkäänlaista tunnetta.
Ap
Aivan vitun pahalta, vanha mies olen. Ja muuta en lukenut kuin otsikon.
Kahvittelet väkivaltaisen idiootin kanssa....?
En osaa kuvailla sitä tunnetta, kun kuulin että ex on mennyt naimisiin. Toki olen iloinen hänen puolestaan, samalla kuitenkin tuntuu kuin olisi lyöty ilmat pihalle. Haikeutta. Mun sydämessä on aina paikka hänelle, vaikka en ole vuosiin rakastanut tai edes ollut yhteydessä. Se kappale mun elämästä sulkeutui lopullisesti, välillä mietin muistaako edes meitä. Mutta kuten sanoin, olen iloinen hänen puolestaan ja täydestä sydämestäni onnittelisin, jos törmättäisiin :)
Pahalta. Hän oli minun elämäni rakkaus, minä vaan en ollut hänen.
Hyvältä tuntui. En halunnut jatkaa suhdetta koska en ollut enää rakastunut, ja pelkäsin että eksä ei pääse yli koska ei olisi halunnut erota. Kuitenkin sitten yllättäen löysi uuden kumppanin ~kuukauden sisään erosta; aluksi olin vähän epäluuloinen, mutta he ovat vieläkin yhdessä ja ex on kuulemma onnellinen.
Ainut asia mikä ehkä hitusen häiritsee on että olen itse vielä sinkku ja en usko löytäväni ketään lähitulevaisuudessa, mutta olen silti onnellinen hänen puolestaan.
Toinen (aiempi) eksä on ilmeisesti myös löytänyt uuden ja samat fiilikset on siitäkin. En ollut vissiin oikeasti rakastunut kumpaankaan vaikka paljon välitinkin.
Että kylläpä kesti ja hyvä, että löysi jonkun joka hänen juttujaan jaksaa.
Ensimmäinen reaktio oli, että nauroin :D Onnea heille!
Oliko teillä yhteisiä lapsia? Toivottavasti ei ollut.
Älä huoli kyllä aika parantaa haavat ja löydät vielä elämäsi miehen jonka kanssa löydät onnen ja kenties perustatte perheen ja vietätte ihanaa vauvaperheen arkea onnellista sellaista.
Historiaa et voi muuttaa mutta omaan tulevaisuuteesi ja onneesi pystyt myös itse vaikuttamaan.
Uskalla rakastaa, älä katkeroidu joku odottaa sinua jossain SE OIKEA