Lue keskustelun säännöt.
Mikä mun pojalla on auttakaa
14.02.2016 |
Mikä mun pojalla voisi olla?
Se on kokoajan tosi alakulonen ja masemtunut, ei ruoka maistu ja on surullinen.
On ollut pitkään työtön ( on siis 20v) ja ei usko että työllistyisi enää ja on tosi ahdistunut maailmantilanteesta ja varsinkin suomen tilasta. Sitä alkaa ahdistaa jo pelkästään radiouutisten tunnari kun pelkää huonoja uutisia lisää..miten saada uskomaan että saa töitä ja että suomenkin tilanne helpottuu?
Miten auttaa häntä?
Kommentit (30)
Pojalla on liikaa aikaa, asiat alkaa pyöriä mielessä. Koeta paimentaa opiskelemaan, valmistumiseen menee vuosiakin, maailma on silloin varmasti jo muuttunut. Lääkäri antaa varmaan mömmöjä ja sitten alkaa vielä enemmän elämä keinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojalla on liikaa aikaa, asiat alkaa pyöriä mielessä. Koeta paimentaa opiskelemaan, valmistumiseen menee vuosiakin, maailma on silloin varmasti jo muuttunut. Lääkäri antaa varmaan mömmöjä ja sitten alkaa vielä enemmän elämä keinua.
Maailma kerkii muuttumaan myös huononpaan suuntaan :(
Ja ap, nyt poika lääkäriin !
Yritä saada poika tajuamaan, että elämässä on muutakin kuin työ. Itse valehtelen itselleni noin, niin jaksan. Olen nuori nainen ja vaikka ennen olisin tällä koulutuksella saanut takuuvarman työn, niin nykyisin on mahdollisuus jäädä työttömäksi.
Kuulostaa että poikasi on ATM. Ei valitettavasti ole mitään lääkettä. Naistakaan ei tule saamaan ikinä ja haaveet lapsenlapsista voit myös unohtaa.
Medialukutaito on varsinkin näinä aikoina hyvä taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä masennus. Tekemistä päiviin pojalle, niin saa ajatukset muualle
Nyt jotain muuta ajateltavaa, opiskelu, harrastus tms. Varmasti toimeliaan armeija-ajan jälkeen tuntuu tyhjältä ja liikaa aikaa miettiä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niihin, jotka on jo valmiiks huonona (masennus, vanhoja traumoja jne) kaikki tällaset uutiset kolahtiaa koviten, eikä niitä pysty asettamaan oikeisiin mittasuhteisiin. Normaali hyvinvoiva ihminen suree hetken, mutta yrittää kääntää asiat positiiviseksi ja hyvä niin, koska muuten me oltais jo kuoltu sukupuuttoon. Paskempiakin aikoja on ollut ja ihmisillä kurjemmat olosuhteet. Silti on jaksettu yrittää ja lisääntyä
Ite huomaan yhden tuttuni masennuksen asteen suoraan siitä, kuinka syvästi hän jaksaa kaikenmaailman juttuja murehtia ja lamaantuu välillä niistä täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan viemässä häntä lääkäriin ensikuun alussa. Poika pelkää, että ei löydä työtä ( ei usko että suomen työllisyys paranee) ja on muutenkin huolissaan kaikesta mm.vähävaraisuus, siitä että suomi myydään? (Metsät,vedet) ym. Mitä sanon hänelle?
Valitettavasti poikasi on realisti. Ymmärrän hyvin, että realisti, joka ymmärtää tämän kaiken, masentuu.
Työllisyys ei parane, ennusteiden mukaan 50% maailman ihmisitä tulee olemaan työttömiä robotisaation seurauksena.
Suomi on jo myyty, kiitos Kokoomus. Vetemme myyntikin lähenee.
En osaa auttaa sinua, enkä poikaasi, ahdistun itse aivan samoista asioista.
Olen 18 v poika ja minuakin ahdistaa kovasti tämä asia :( Olen yrittänyt miettiä muuta kun tulee mieleen mutta ei auta :( Itkettää oikein.. miksi enää uskoa tulevaisuuteen jos kaikki myydään ?
Hauaisin teitä nuoria lohduttaa, kun elävästi muistan oman pojan nuoruusangstin. Oli juuri tuollaista tuo olo ja suri, ettei ole tyttöystävääkään. Sanoin silloin hänelle, että anna muutaman kuukauden kulua ja katso, mitä tapahtuu ja muutenkin keskusteltiin lähes päivittäin.
Etsimme yhdessä opiskelupaikan, jonne haki ja parikin niistä sitten tärppäsi.
Opiskeli ja sai niitä tyytöjäkin ja sai sitten työtäkin ja on nyt normaali perheen isä ja muistaa aina huonoina hetkinä, että annetaan ajan kulua ja katsotaan, mitä on tulossa.
On erittäin hyvä isä lapsilleen ja hyvä puoliso.
Välillä kertoo että koko yö menee nukkumatta kun stressaa näitä asioita. Olen yrittänyt lohduttaa ja pistää kaverin luo kylään