Tekisitkö abortin, jos tietäisit, että lapsella on Downin syndrooma?
Kommentit (12)
En haluaisi olla loppuikääni vastuussa lapsesta.
Koska tämän hetkisessä elämäntilanteessani minulla ei olisi tarpeeksi voimavaroja hänen oikeanlaiseen huomioimiseen ja hoitamiseen.
en muista niitä viikko määriä, mutta muistan kuulleeni näin.
toisaalta enpä tiedä miten kauhean raskasta oliskaan tulla jo kenties isoillekin viikoille ja vasta sitten abortoida. Voi olla että tunteet eivät sallisi aborttia!
MUTTA kun itselläni on jo vammainen lapsi, niin kyllä se vähän rankalta tuntuisi, että olisi kaksi. Vaikka siis onhan se arkipäivää joillekin. Kovasti silti toivoisin, että jos toisen saisin, hän olisi sillä lailla normaali, että hänestä tulisi itsenäinen ihminen isona.
Jokaisella on oikeus elää, eikä koskaan tiedä mitä esim. synnytyksen aikana tapahtuu. Lisäksi moni näistä ennustuksista, joita tutkimuksiksi sanotaan, on ollut väärä ja onkin syntynyt terveitä vauvoja.
Mutta muutama vuosi sitten oli perheessä tutkimukset perinnöllisyystekijöiden takia. Sisko on arvioitu olevan 8 vuotiaan tasolla. On siis jo yli 40v.
4
pitäisin lapsen, koska kaikille kuuluu ihmisarvo, vammaisellekin. Miksi sinä sait syntyä ja vammainen ei? Siksikö että sinä pystyt elää täyttä elämää ja hän ei? En usko siihen, vammainen voi olla onnellinen. Tiedän kyllä, että vaikeaa on hoitaa lasta 24 h/vrk jos itse saisi sellaisen vaikean vammaisen lapsen. Ottaisin silti lapsen vastaan Jumalan lahjana. En vetoisi kärsimyksen, sairauden tai kuolleisuuden vähentämiseen,kuten moni muu.
Olin ainakin silloin taipuvainen pitämään lapsen joka tapauksessa. Nyt olisi hirveän helppo sanoa ties mitä ehdottoman varmasti, mutta siinä tilanteessa voisi mieli muuttua toiseen suuntaan kuin on aina kuvitellut.
toivotut lapset laitetaan keskoskaappiin kamppailemaan hengestään. Vammaiset viskataan roskikseen. Ja abortoidaan niitä terveitäkin vammaisina (tarkoitan siis väärää diagnoosia) noilla viikoilla.
Eettinen kysymys, eikä ollenkaan helppo sellainen!
Ai niin, kyllähän alle 18v saa abortin myös noilla isoilla viikoilla. Tuttuni synnytti (= siinä vaiheessa abortti on synnytys) viimeisenä mahdollisena päivänä, koska ei ollut uskaltanut kertoa raskaudesta kenellekään. Meni sitten aborttiin, kun uskalsi viimein avata kitansa. Missään vaiheessa ei ollut ajatellut pitää lasta, mutta kun se vain oli niin vaikeaa kertoa raskaudesta. AARGH!
Ja anteeksi. En ole häntä koskaan syyllistänyt, vaikka mieli olisi tehnyt.
Mutta pakko ajatella jaksamista ja perheen kokonaisetua. Ikääkin minulla jo melkein 40 v.
No, koko asia on hypoteettinen, en aio lapsia enää yrittää.
etten todellakaan tekisi.