Onko lapsen vuoksi tarvittaessa tingittävä itsestään huolehtimisesta?

Ei ole tarvinnut "joustaa" lapsen takia. Pystyn käymään syömässä ja syömään silloin kun haluan. Voin jopa meikata ja kuntoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvinnut "joustaa" lapsen takia. Pystyn käymään syömässä ja syömään silloin kun haluan. Voin jopa meikata ja kuntoilla.

Korjaus: Pystyn käymään suihkussa. :D

Vierailija kirjoitti:

Sen verran kannattaa varautua että ekat kuukaudet voi mennä niin että joutuu tinkimään tosi paljosta. Kyllä minä ainakin aika räjähtäneessä tilassa olin ensimmäiset pari kuukautta, ennen kuin mitään rytmiä oli löytynyt. Saattoi esimerkiksi olla että vauva oli rinnalla niin että siinä vaan maattiin ja torkuttiin ja syötiin monta tuntia, ja itse havahtuu illalla siihen että on unohtanut syödä! Siinä on sellaisessa kuplassa ja mitään muuta ei ole olemassa kuin se vauva.

Se menee kumminkin ohi nopeasti ja ne säännölliset ateriat ja suihkut palaavat taas arkeen.

Nro 9

Tuo on varmasti ihan luonnollista ja hyvä, että saa olla kotona ihan rauhassa vauvan kanssa. Vietänhän yksinäisenäkin ihmisenä joskus sellaisia päiviä väsyneenä, joten tosiaankin ymmärrän että alkuaika pikkuisen kanssa voi mennä juurikin niin :)

ap

Usein tuossa on kysymys jaksamisesta. Kun sitten ilalla on se hetki että saa hetken istahtaa niin ettei kukaan vaadi mitään, ei välttämättä jaksa mennä joka päivä suihkuun. Ihan varmasti jokainen haluaisi jaksaa syödä hyvin, monipuolisesti ja säännölisesti mutta käytännössä jaksaminen ja aika riittävät johonkin voileipään.

Lapsia on myös tosi erilaisia. Jotkut nukkuvat useamman tunnin päikkärit, toinen puoli tuntia kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei suihkussa ehdi käymään moneen päivään niin ihmettelen kyllä mitä se ukko (oletan nyt, että se lasten isä asuu saman katon alla) oikein puuhaa illat kun ei suo vaimolleen edes sen verran hengähdyshetkeä että pääsee suihkuun.

Mikä tämä vaimohomma on? Miksi aina vaimo? En käsitä.

Vierailija kirjoitti:

Meikkaavatko kotiäidit niinäkin päivinä, kun eivät lähde kotoaan minnekään? 

Joo meikkaan. Minne mun pitäis sitten lähteä?

Kyllä se arki niin hektistä pienten kanssa usein on, että omistaan sitä joutuu tinkimään. Itseltäni meikkaus ja isompi hiustenlaitto jäi kokonaan oikeastaan pois enkä kyllä enää kaipaakaan. Hiukset tottakai harjaan ja suihkussa käyn melkein joka päivä.

Mä ehdin ihan loisteliaasti suorittaa tollaset asiat. Ihan aluksi tein ne silloin kun vauva nukkui (vastsyntynyt nukkuu suurimman osan vuorokautta) ja myöhemmin totutin lapsen odottamaan (vauva sitterissä, juttelin sille samalla kun söin / olin suihkussa).Ei mitään ongelmaa. Ymmärrän kuitenkin että lapset on erilaisia, tilanne vois olla ihan erilainen esim. koliikkivauvan kanssa.

Luulisin, että aika paatunut saa olla, jos kykenee vetämään käsi vakaana eyelineria ja imemään lattea, vaikka vauva huutaa pakahtuakseen. Isompien lasten kanssa onnistuukin, kun voi hoitaa kasvatustehtävät verbaalisti.

Ei koliikkivauvakaan vuorokauden ympäri huuda, mutta onhan se niin, että jos esikoisvauvan kanssa on vaikka ne yöt tosi huonoja, niin ei siinä välttämättä ole prioriteettina "polkaista päivää käyntiin" suorittamalla tavalliset aamurutiinit. Vaan ennemminkin vuorokausirytmi häviää itseltäkin joksikin aikaa ja sitä vaan pesitään vauvan kanssa. Jos on useampia lapsia niin ei enää ole mahdollista nukkua pitkin päivää, ja toisaalta on yhä se sama univaje mutta tosi paljon enemmän asioita hoidettavana pitkin päivää isompien lasten hoidon vuoksi, jolloin taaskin se puolikin tuntia aamupuuhia itselle voi tuntua turhalta vaivannäöltä.

Olen kyllä sitä mieltä, että silti ehtii käydä suihkussa ja syödä. Varsinkin syöminen on tärkeää jos imettää. Vauva nukkuu tosi paljon, ja hereilläkin olevaa voi kuljettaa mukana  tai pitää vaikka sylissä syödessä tai käyttää itkuhälytintä sisällä tai antaa vauvan jopa kitistä hetken, mutta sen verran täytyy havahtua että huolehtii omista välttämättömistä tarpeistaan jotta pysyy hengissä. Jos joku sitä ikään kuin käänteisesti hehkuttaa, miten ei vauvan takia pysty syömään tai mitään, niin on minusta jokin pahasti pielessä ja tarvitsee kunnollista apua.

Olen käynyt suihkussa, kuivanut ja laittanut hiukset, syönyt, tehnyt ruokaa, pessyt ja ripustanut pyykkiä ja tehnyt monia muitakin asioita vuosien varrella vaikka minulla on ollut pieni vauva. Vauvoja ja lapsia pitää tietysti hoitaa hyvin, mutta pieni lapsi, äiti ja perhe tarvitsee monta asiaa voidakseen hyvin. Vauvoja ja lapsia on erilaisia ja tarpeet vaihtelevat kausittain, mutta pienikään lapsi ei vaurioidu jos joutuu aina välillä vähän odottamaan. Äiti voi hyvin käydä vessassa ja suihkussa, vaiva pärjää hetken yksinkin jos on turvallisessa paikassa, pieni leikki-ikäinen on hieman hankalampi yksin jätettävä. On tärkeää että perheen arki toimii ja äiti voi hyvin niin että jaksaa jatkaa vielä vuosia. Vauva tarvitsee läheisyyttä ja seuraa, mutta odottaminen ja hetken yksinolo ei ole vaarallista ihmiselle, ei edes vauvalle.

Äiti jolla 5 lasta 8-25v

Tietyissä asioissa toki joutuu tinkimään, mutta sehän kuuluu asiaan, ei voi olettaa ettei lapsi muuta mitään. Kyllä silti ihan normaaliin elämään on pystynyt, hygieniasta huolehtimaan päivittäin, vessassa käymään kun tarvitsee, syömään rauhassa ja nukkumaan suht koht riittämiin. Toki lapsentahtinen imetys aiheutti sen että heräilemään joutui, mutta nukahdin heti uudestaan kun lapsi oli syönyt, alussa joutui joskus imettämään samalla kun itse söi ruokaa, mutta mikäpä siinä, kävi se niinkin. Kun mies oli iltavuorossa, kävin suihkussa vauva sitterissä, tai että vauva makoili tyhjässä ammeessaan viltin päällä ja kun olin pessyt, suihkuttelin vauvan. Toki olisi varmaan ollut rankempaa, jos olisi ollut tosi itkuinen vauva tms. Toisen vauvan kohdalla aion jatkaa rentoa linjaa, mutta huolehtia edelleen omistakin tarpeistani.

Suihkuun ehtii ja syömään ehtii ja lenkillekin ehtii, jos hyväksyy sen, että aikataulu ei välttämättä aina ole oma. Minä olen kolmen lapsen äitinä ehtinyt juomaan kahvini rauhassa ja lukemaan lehden keskeyksettä, kunhan olen tajunnut, että lasten kannalta paras hetki tälle on aamulla klo 5.00. Silloin yksikään ei ole viemässä huomiota tai itkemässä suihkuhuoneen oven takana.

Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palkkaat lapsenhoitajan, voit jatkaa elämääsi melkein kuin ennenkin.

Ehostus ei minusta Ole välttämättömyys. En ymmärrä, miksi nykyään naisetkin luulevat, että meikkus ja kampaajalla käyminen onbitsestään huolehtimista. Kun olin nuori, vain miehet käyttivät tuota sanaa siinä tarkoituksessa ("haluan, että nainen pitää itsestään huolta"). Tähänkö on tultu.

Ei tietty mikään välttämättömyys, mutta minun arkirutiineihin nyt vaan kuuluu mm. suihku, päivävaatteisiin pukeutuminen, tukan harjaus ja arkimeikin sutaisu ennen kuin tunnen kunnolla heränneeni ja päivän alkaneen. Näihin toimiin menee max puoli tuntia. Kurjaa jos elämä on vain välttämättömyyksiä.

ap

Jepu. Nämä ovat paitsi valintakysymyksiä myös jaksamiskysymyksiä. Eli katsotaan asiaa uudestaan sitten, kun olet joskus saanut esikoisesi pysyvätkö arkirutiinisi ennallaan. 

Itse olin esikoisen syntymän jälkeen pelkästään synnytyksen yhteydessä valvotuista öistä ja kaikesta siitä rumbasta niin totaalisen "kaasussa", että oma tukan harjaus ja meikkaus olivat viimeisenä mielessä. Saman joutui  toteamaan myöhemmin lapsia ollessa enemmän, että hivenen tärkeämpää oli vaikka se ruokailu kuin meikkaus, kun sai juosta kirjaimellisesti koko ajan jonkun perässä ja yrittää siinä sivussa saada arjen pyörimään. 

Varmasti jollain toisella nämä meikkaus- ym. asiat näyttelevät niin merkittävää asiaa elämässä, että heille on katastrofi, jos antaa maailman lipua hetken ohitse ja meikkien levätä laatikossa.