Miehen kans vähän näkemyseroja vähän.

Mun lapsuudessa isä hankki perheen toimeentulon ja äiti sai käyttää lapsilisät ja kotihoidontuet yms.meihin lapsiin ja itseensä. Koskaan ei tarvinu viimes pennejä laskia mutta ei oltu mitään rikkaitakaan. Isä on työmaa päällikkönä ollut iänpäivän. No minä onneton menin ja rakastuin duunariin. Nyt sen tärkein tehtävä on liiton ansiosidonnaisten haku lappu. Sitä täytellään kieli keskellä suuta. Ite olen vanhempainrahalla. Joka ainut sentti mikä tulee pitää tarkasti laskea ja aina viedään viimeistä. Viime hädässä minun kotiväki auttaa jos oikeen tiukille menee. Mies on mallin oppinut omassa kotona missä oma isänsä on niin mukavuuden haluinen että oottaa vaan että vaimonsa käy siivoileen muitten nurkat ja kantaa pennoset appiukolle ja miehen veli kantaa kans kortensa kekoon. Nyt oon yrittänyt miehelle että menee nyt kun omalla työpaikalla on lomautuksia niin tekemään sivuhommia mitä hälle on tarjottu niin ei. Mielummin lasketaan niitä raadin pennosia. Alkaa kiehuamaan. Toki voisin ite lähteä parempiin hommiin mutta se onkin jo sitten toinen juttu. (kaikki kotihommat on jo nyt mun vastuulla ym ym.) on yritetty mutta minä väsähdin. Mulla on nyt parempi päiväraha kun miehen palkka. Mutta kun toinen on niin mukaavuden haluinen että hermo menee.