Vanhukset heitteillä

Miksi tuokin tyyppi sysää vastuun vanhemmistaan viranomaisille??!!! Hän on heidän poikansa, hänen kuuluu huolehtia vanhemmistaan.

Nykyisin on aivan älyttömän vaikea päästä vanhainkotiin, vaikka sinne tahtoisi. Kunnat ovat laskeneet, että halvemmaksi tulee jättää vanhukset kotiin ja kotihoito käy 15 min katsastuksilla, posti tuo ruoan paketissa pöydälle.

Vaikeaa etenkin silloin, kun lapset asuvat töiden perässä muuttaneena satojen kilometrien päässä.

Tilanne avautuu koko laameudessaan vasta silloin kun omat tai puolison vanhemmat ovat siinä tilassa eteivät pärjää ja kunta il,oittaa, että ihan hyvin pärjäävät.😳

Lapset unohtavat vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuokin tyyppi sysää vastuun vanhemmistaan viranomaisille??!!! Hän on heidän poikansa, hänen kuuluu huolehtia vanhemmistaan.

Hän kävi heidän luonaan päivittäin artikkelin mukaan, mutta vaikka vanhuksia hoitaneetkin pitivät hoitolaitosta ehdottomana, niin heitä ei siirretty pysyvästi hoitolaitokseen. Kunta halusi "kunnioittaa" muistisairaiden ihmisten itsemääräämisoikeutta.

Mun äitini ei halunnut vanhainkotiin, vaikka hänellä on monien kroonisten sairauksien ( kuten diabetes, korkea verenpaine) lisäksi lievä aivovamma ( auto- onnettomuudesta) ja aivojen verenkiertohäiriö. Sai sekavuuskohtauksia, jossa puhe ei toimnut eikä tajunnut ympäristöään.

Viimeisessä sekavuuskohtauksessa oli istunut liki vuorokauden nojatuolissa, eikä tajunnut hälyttää tietystikään apua turvaranneellaan. Ei pystynyt liikkumaan. Sairaalassa onneksi kohtauks en ohimentyä oli napakka lääkäri, joka oli sanonut selvästi äidilleni, ettei hän pärjää enää yksin. Ja oli selvittänyt että läheisessä vanhainkodissa olisi huone vapaana. Äiti uskoi lääkäriä, ja kolme päivää myöhemmin sairaalaan joutumisesta äiti oli hoitolaitoksessa. Oma huone ja kylppäri, ja vietiin sinne omat huonekalut, muistoesineey, kirjoja yms. Äiti piristyi silmsää, kunto parani, seuraa oli muista ja äiti kuntoutui tekemään asioita, joita ei enää ollut jaksanut yksinasuessaan. Alkoi tehdä käsitöitä, lukea, kirjoitella kirjeitä. Äiti viihtyikin oikein hyvin vanhainkodissa, eikä viikonloput jonkun lapsista kanssa vanhassa kodissa enää kiinostaneet. Äidin viimeiset vuodet oli hyviä.

Lapset unohtaa vanhempansa. Olen nähnyt tämän vanhustyössä.

Mua ihmetyttää, että joissain asioissa yhteiskuntamme on hyvin holhoava, vaikka ei edes tarvitsisi olla. Sitten juurikin vanhuksia tai alkoholisteja tai mielenterveyspotilaita tai muita, jotka eivät kykene itsestään lainkaan huolehtimaan, ei holhota lainkaan ja vedotaan itsemääräämisoikeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Lapset unohtaa vanhempansa. Olen nähnyt tämän vanhustyössä.

Paitsi perinnönjakohetkellä muisti hetkellisesti virkistyy.....

Haluaisin oikeasti kuullla vastauksen siihen, että kunnioitetaanko vanhuksen tahtoa jos tämä ehdottomasti haluaa hoitolaitokseen? Vai kunnioitetaanko tahtoa vain silloin kun se päättäjälle sopii.

Kunnioitetaanko ihmisen tahtoa muutoinkaan? Jos ihminen vaikka haluaisi jäädä palavaan taloon, niin kysyykö palomies että lähdettekö vai haluatteko jäädä kotiinne?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuokin tyyppi sysää vastuun vanhemmistaan viranomaisille??!!! Hän on heidän poikansa, hänen kuuluu huolehtia vanhemmistaan.

Ei kai kukaan voi huolehtia ympärivuorokautisesti, niin kuin muistisairaista pitäisi? 24/7 hoitoa tai vahtimista tarvitsevat kuuluvat laitokseen.

Sitä paitsi lasten ei kuulu huolehtia vanhemmistaan. Vanhempien pitää huolehtia lapsista, koska ovat syyllisiä näiden olemassaoloon, mutta ei toisin päin, koska lapset eivät ole voineet päättää syntymästään. Vai päteekö tähän palstatotuus "Tätä olisi pitänyt miettiä jo ennen kuin hankki vanhemmat. Jollei ole varaa tai halua huolehtia vanhemmista, ne pitää jättää hankkimatta". Niinkö?

-Olemme jo mieheni kanssa ryhtyneet miettimään keinoja päättää päivät ennen kuin joutuu toisten huolehdittavaksi.

Hoitolaitokseen ei välttämättä pääse, vaikka haluaisi. Kuntien päättävien tahojen mielestä harva on niin huonossa kunnossa, että pääsee vanhainkotiin vaikka itsekin kokisi ettei yksin kotona pärjää. Ei tässä kunnioiteta vanhuksen omaa tahtoa lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset unohtaa vanhempansa. Olen nähnyt tämän vanhustyössä.

Paitsi perinnönjakohetkellä muisti hetkellisesti virkistyy.....

Kuinka töissä käyvä ihminen pystyy huolehtimaan jatkuvasti huolenpitoa vaativista ihmisistä? Varsinkin jos asuu kauempana?

Ei tuohon kysymykseen kukaan voi vastata. Olivatko onnellisempia kun saivat olla kodissaan loppuun saakka, vai vanhainkodissa vaikka se olisi tuonutkin ehkä muutamia lisävuosia. Ja mielestäni on pojalta erittäin paljon, jos on käynyt joka päivä vanhemmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin oikeasti kuullla vastauksen siihen, että kunnioitetaanko vanhuksen tahtoa jos tämä ehdottomasti haluaa hoitolaitokseen? Vai kunnioitetaanko tahtoa vain silloin kun se päättäjälle sopii.

Kunnioitetaanko ihmisen tahtoa muutoinkaan? Jos ihminen vaikka haluaisi jäädä palavaan taloon, niin kysyykö palomies että lähdettekö vai haluatteko jäädä kotiinne?

Hoitolaitokseen pääsee milloin vain, jos on varaa maksaa yksityisen hoitolaitoksen maksut. Osa vanhuksista toimiikin juuri näin. Esim. oma tätini, joka oli itse hyvin varakas ja meni vielä rikkaisiin naimisiin, ei kunnallisen vanhustenhuollon kriteerien mukaan saisi laitoshoitopaikkaa tai paikkaa palvelutalosta. Hän itse kuitenkin kokee, ettei uskalla enää asua yksin mm. tasapainohäiriöiden vuoksi, joten hän haki ja sai paikan yksityisestä palvelutalosta. Kustannukset ovat noin 2600€ kuukaudessa ja hän maksaa sen itse omista säästöistään.

Omat vanhempani taas ovat aina olleet pienituloisia, eläkkeet ovat pienet eikä heillä ole säästöjä nimeksikään. Asunto on toki oma, mutta seuraava ongelma on putkiremontin vuoksi kohoava vastike ja ylipäätään putkiremontin aiheuttama lainaosuus, asuntoa ei kukaan osta eikä vuokraa, kun kyseessä on pieni muuttotappiokaupunki, jossa kaikki palvelut ontuvat jo muutenkin. Asunnon muuttaminen käteiseksi rahaksi on sekin jo kokeiltu ja tilanne nähty, ei onnistu.

No, vanhempani ovat huonokuntoisia, monia sairauksia molemmilla muistihäiriöistä alkaen ja asuminen omillaan alkaa olla jossain määrin jopa vaarallista. Kunnalliseen hoitolaitokseen on pitkät jonot, edellä on kymmeniä vuodekunnossa olevia vanhuksia, jotka täyttävät jokaisen kriteerin, kun taas vanhempani ovat heihin verrattuna hyväkuntoisia. Yksityiseen palvelutaloon heillä ei ole varaa muuttaa. Niinpä he ja me sukulaiset koitamme vain selviytyä.

Ne, jotka huutelevat, että miksette hoida vanhempianne, eivät näköjään ymmärrä maailman muuttumista. Ennen vanhuksista oli helppo huolehtia, kun monta sukupolvea asuin samassa pihapiirissä/asunnossa ja siellä tehtiin useimmiten myös työ eli toimeentulo tuli omasta pihapiiristä. Kaupungistuminen ja teollistuminen eli kaikki ne, jotka nostivat elintasomme Suomessa, muuttivat tilanteen. Esimerkiksi minä ja sisarukseni asumme 300-800 kilometrin päässä vanhemmistamme. Meillä ei ole mitään realistista mahdollisuutta hylätä omaa työtämme tai perhe-elämää siksi, että voisimme huolehtia vanhemmistamme. Se onnistuu tilapäisesti muutama viikko kerrallaan, mutta kestäväksi ratkaisuksi siitä ei ole. Sama toimii sen kanssa, että mummu ja paappa otettaisiin omaan kotiin asumaan. Ei riitä tila, kun omakin porukka asuu ahtaasti. Ei tässä auta, vaikka kuinka välittäisimme vanhemmistamme.

Yksi mahdollisuus olisi tietysti osallistua yksityisen hoitopaikan kustannuksiin, mutta lyönpä vetoa, että monella on esteenä sama kuin meillä: käteen ei jää euroakaan ylimääräistä, kun tulot ovat epäsäännöllisiä pätkätöiden vuoksi ja omatkin elinkustannukset ovat ihan tapissaan. Samasta syystä hoitajan palkkaaminen vanhuksille kotiin on ihan mission impossible. Voi onnistua kuukaudeksi, mutta rahat eivät riitä pitemmäksi ajaksi. Meillä tätä on ihan aidosti mietitty ja laskettu, veikkaan että moni muu on miettinyt samaa.

Tätä varten Suomessa on sosiaalitoimi ja vanhustenhuolto jne., mutta vaikka siellä on alan ammattilaisia töissä, he eivät tunnu ymmärtävän, miten karmeassa jamassa osa vanhuksista on. He elävät kodissaan kusessa ja paskassa siksi, että joku valopää päätti lopettaa Suomesta vanhusten laitoshoidon epäinhimillisenä ja siirtyä siihen hienoon ideaan, että vanhukset "saavat" elää loppuelämänsä tutussa rakkaassa kodissaan. Itsemääräämisoikeuteen on maailman helpoin vedota,  kun ei ole a) kykyä eikä b) halua järjestää tilannetta. Tämä on niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset unohtaa vanhempansa. Olen nähnyt tämän vanhustyössä.

Paitsi perinnönjakohetkellä muisti hetkellisesti virkistyy.....

Kuinka töissä käyvä ihminen pystyy huolehtimaan jatkuvasti huolenpitoa vaativista ihmisistä? Varsinkin jos asuu kauempana?

Muuttaa lähemmäksi, ottaa omaan  kotiinsa tai palkkaa hoitajan heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset unohtaa vanhempansa. Olen nähnyt tämän vanhustyössä.

Paitsi perinnönjakohetkellä muisti hetkellisesti virkistyy.....

Kuinka töissä käyvä ihminen pystyy huolehtimaan jatkuvasti huolenpitoa vaativista ihmisistä? Varsinkin jos asuu kauempana?

Muuttaa lähemmäksi, ottaa omaan  kotiinsa tai palkkaa hoitajan heille.

Meillä on tuöpaikat pk- seudulla, vastaava työtä ei juuti muualla ole. 80 neliön kotiimme ei mahdu nejän ihmisen lisäksi enää vanhuksia, eikä meillä ole varaa palkata yksityistä hoitajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset unohtaa vanhempansa. Olen nähnyt tämän vanhustyössä.

Paitsi perinnönjakohetkellä muisti hetkellisesti virkistyy.....

Kuinka töissä käyvä ihminen pystyy huolehtimaan jatkuvasti huolenpitoa vaativista ihmisistä? Varsinkin jos asuu kauempana?

Muuttaa lähemmäksi, ottaa omaan  kotiinsa tai palkkaa hoitajan heille.

Harhainen vanhus kodissa, jossa on myös lapsia on pelottava yhtälö. Siinä ei hoitajan palkkaaminen auta, harvalla on edes varaa 24 h hoitajan palkkaamiseen. Jos valvot yöt harhaisen vanhuksen kanssa et käy enää päivällä töissä. Yksityinen vanhainkoti min. 4000-5000 €, sijoitusyhtiöt tahkoavat rahaa.

Yksi hyvä syy "kunnioittaa omaa tahtoa" on se, että laitospaikkoja on liian vähän. On myös "palveluasuntopaikkoja", vaikka ne käytännössä ovat täysin laitospaikkoja, vaikka erikseen maksetaan vuokra, ruoka, hoito, lääkkeet ym.

Laitoksiin otetaan vain ne, jotka joku omainen sinne väkisin työntää. Tämä on oma havainto aiheesta, josta voisin vaikka kirjan kirjoittaa.

Ihan kaikilla meistä ei todellakaan ole mahdollisuutta palkata kokoaikaista ( huom, 24/7!) hoitajaa vanhuksille, ei myöskään jäädä itse hoitamaan eikä edes voi ottaa asumaan omaan kotiinsa. Tosin minun kotini ei olisi ollut minun äitini koti, joten ihan sama vaikka olisi ollut laitoksessa.

Te, jotka ehdotatte muistisairaan omaishoitoa, kokeilkaa sitä jossakin vaikka edes yksi kokonainen vuorokausi! Tulkaa sen jälkeen vänkyttämään omaishoidosta. Meillä oli suvussa yksi, joka jyrkästi vastusti laitoshoitoa. Kerran tämä vanhus päätyi hänen hoitoon, hänen kotiinsa joksikin aikaa. Jo seuraavana päivänä tuli viesti "laitospaikka heti hakuun!" eikä vanhus ollut siihen mennessä vielä muuta tehnyt kuin käynyt pissalla sängyssä, kun ei ollut vessaa löytänyt. Itsekseni nauroin, kun tämä oli niin varautunut siihen, että yöllä kastelee sänkynsä, mutta ei kun aamulla vasta, ja vielä eri sängyn.

On turha syyttää niitä, jotka jakavat hoitopaikat. Jos jaettavana 10 paikkaa ja hakemuksia 50, niin ei siinä työntekijä voi asialle mitään. Nää lähtee ihan tuolta eduskunnasta, että miten paljon kunnat pystyy hoitopaikkoja tarjoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin oikeasti kuullla vastauksen siihen, että kunnioitetaanko vanhuksen tahtoa jos tämä ehdottomasti haluaa hoitolaitokseen? Vai kunnioitetaanko tahtoa vain silloin kun se päättäjälle sopii.

Kunnioitetaanko ihmisen tahtoa muutoinkaan? Jos ihminen vaikka haluaisi jäädä palavaan taloon, niin kysyykö palomies että lähdettekö vai haluatteko jäädä kotiinne?

Hoitolaitokseen pääsee milloin vain, jos on varaa maksaa yksityisen hoitolaitoksen maksut. Osa vanhuksista toimiikin juuri näin. Esim. oma tätini, joka oli itse hyvin varakas ja meni vielä rikkaisiin naimisiin, ei kunnallisen vanhustenhuollon kriteerien mukaan saisi laitoshoitopaikkaa tai paikkaa palvelutalosta. Hän itse kuitenkin kokee, ettei uskalla enää asua yksin mm. tasapainohäiriöiden vuoksi, joten hän haki ja sai paikan yksityisestä palvelutalosta. Kustannukset ovat noin 2600€ kuukaudessa ja hän maksaa sen itse omista säästöistään.

Omat vanhempani taas ovat aina olleet pienituloisia, eläkkeet ovat pienet eikä heillä ole säästöjä nimeksikään. Asunto on toki oma, mutta seuraava ongelma on putkiremontin vuoksi kohoava vastike ja ylipäätään putkiremontin aiheuttama lainaosuus, asuntoa ei kukaan osta eikä vuokraa, kun kyseessä on pieni muuttotappiokaupunki, jossa kaikki palvelut ontuvat jo muutenkin. Asunnon muuttaminen käteiseksi rahaksi on sekin jo kokeiltu ja tilanne nähty, ei onnistu.

No, vanhempani ovat huonokuntoisia, monia sairauksia molemmilla muistihäiriöistä alkaen ja asuminen omillaan alkaa olla jossain määrin jopa vaarallista. Kunnalliseen hoitolaitokseen on pitkät jonot, edellä on kymmeniä vuodekunnossa olevia vanhuksia, jotka täyttävät jokaisen kriteerin, kun taas vanhempani ovat heihin verrattuna hyväkuntoisia. Yksityiseen palvelutaloon heillä ei ole varaa muuttaa. Niinpä he ja me sukulaiset koitamme vain selviytyä.

Ne, jotka huutelevat, että miksette hoida vanhempianne, eivät näköjään ymmärrä maailman muuttumista. Ennen vanhuksista oli helppo huolehtia, kun monta sukupolvea asuin samassa pihapiirissä/asunnossa ja siellä tehtiin useimmiten myös työ eli toimeentulo tuli omasta pihapiiristä. Kaupungistuminen ja teollistuminen eli kaikki ne, jotka nostivat elintasomme Suomessa, muuttivat tilanteen. Esimerkiksi minä ja sisarukseni asumme 300-800 kilometrin päässä vanhemmistamme. Meillä ei ole mitään realistista mahdollisuutta hylätä omaa työtämme tai perhe-elämää siksi, että voisimme huolehtia vanhemmistamme. Se onnistuu tilapäisesti muutama viikko kerrallaan, mutta kestäväksi ratkaisuksi siitä ei ole. Sama toimii sen kanssa, että mummu ja paappa otettaisiin omaan kotiin asumaan. Ei riitä tila, kun omakin porukka asuu ahtaasti. Ei tässä auta, vaikka kuinka välittäisimme vanhemmistamme.

Yksi mahdollisuus olisi tietysti osallistua yksityisen hoitopaikan kustannuksiin, mutta lyönpä vetoa, että monella on esteenä sama kuin meillä: käteen ei jää euroakaan ylimääräistä, kun tulot ovat epäsäännöllisiä pätkätöiden vuoksi ja omatkin elinkustannukset ovat ihan tapissaan. Samasta syystä hoitajan palkkaaminen vanhuksille kotiin on ihan mission impossible. Voi onnistua kuukaudeksi, mutta rahat eivät riitä pitemmäksi ajaksi. Meillä tätä on ihan aidosti mietitty ja laskettu, veikkaan että moni muu on miettinyt samaa.

Tätä varten Suomessa on sosiaalitoimi ja vanhustenhuolto jne., mutta vaikka siellä on alan ammattilaisia töissä, he eivät tunnu ymmärtävän, miten karmeassa jamassa osa vanhuksista on. He elävät kodissaan kusessa ja paskassa siksi, että joku valopää päätti lopettaa Suomesta vanhusten laitoshoidon epäinhimillisenä ja siirtyä siihen hienoon ideaan, että vanhukset "saavat" elää loppuelämänsä tutussa rakkaassa kodissaan. Itsemääräämisoikeuteen on maailman helpoin vedota,  kun ei ole a) kykyä eikä b) halua järjestää tilannetta. Tämä on niin nähty.

Ei kyse ole siitä, etteikö sosiaalitoimi ymmärtäis, että vanhukset tarvitsisivat laitospaikan oman kodin sijaan. Kyse on vain rahasta ja politiikasta.  Varsinkin Kokoomus ajaa koko ajan asianaan "ihmisen vastuuta omasta itsestään". Tämän sanahelinän takana on julkisten , verorahoilla kustannettujen palvelujen alasajo.

Huomattavasti halvemmaksi tulee vanhusten "kotihoito", eli ruuan ja lääkkeiden pikainen jakelu kotona kuin ympärivuorokautinen laitospaikka. Tällä hetkellä tilanne on se, että laitospaikan saa vain siinä viimeisessä vaiheessa, ellei todella ole varaa sitä itse kustantaa. Tämä on valittua politikkaa, ei mitään muuta. .