Vierailija

Jos vauvan antaa aina vaan huutaa, niin lopettaako jossain vaiheessa itkemisen? Lähinnä nyt mietin, että oppiiko vauva jossain vaiheessa, että turha itkeä, kun kukaan ei kuitenkaan tule.

  • ylös 8
  • alas 4

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Lopettaa. Ja lopulta masentuu eikä enää edes yritä itkeä. :( Alkaa myös vältellä katsekontaktia ja kehitys usein viivästyy.

  • ylös 40
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Joo oppii ja melkoisen varmasti kantaa sitten myös seurauksia mukanaan koko ikänsä erilaisten ongelmien muodossa. Uskoisin, että ihan googlettamallakin löytyy varteenotettavia tutkimustuloksia tai päteviä psykologin lausuntoja aiheesta.

  • ylös 24
  • alas 0
Vierailija

Missä iässä on sitten sopivaa antaa lapsen huutaa? Tai siis, jossain vaiheessahan se lapsi hoksaa, et hei jos huudan niin saan tahtoni läpi. Tottakai pikkuvauva on aivan eri asia, mutta tuli vaan mieleen.

  • ylös 7
  • alas 13
Vierailija

Joo oppiihan se olemaan vaatimatta mitään, jos lapseen ei reagoi. Katso vaikka dokumentteja Romanian tai Venäjän orpokotilapsista. Hiljaa ovat kuin vauvanuket, kun psyyke on nujerrettu välinpitämättömällä kohtelulla.

Anna lapsesi mieluummin vaikka pois, mutta älä jätä yksin itkemään.

  • ylös 26
  • alas 2
Vierailija

Oiva keino pilata kiintymyssuhde ja aiheuttaa lapselle ongelmia myöhempäänkin elämään.

  • ylös 22
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Missä iässä on sitten sopivaa antaa lapsen huutaa? Tai siis, jossain vaiheessahan se lapsi hoksaa, et hei jos huudan niin saan tahtoni läpi. Tottakai pikkuvauva on aivan eri asia, mutta tuli vaan mieleen.

Vauva itkee, koska hänellä ei ole muuta keinoa ilmaista tarpeitaan. Tahtoikäisen kiukuttelun kyllä tunnistaa, mutta kyllähän silloinkin lapsen tilanteen voi huomioida. Periksi ei tarvi eikä kannata antaa, mutta muuten auttaa. Vauvalle kyllä kannattaa "antaa periksi", jos kyse on esim. märästä vaipasta. Vaikee selittää, mutta toivottavasti sait jotain irti.

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Minä saatan antaa kaksivuotiaani rääkyä uhmaansa, mutta aina siten, että olen lähellä ja läsnä. Toki yritän rauhoitella, mutta kun tilanne on siten että hän ei satu saamaan duploa juuri siten kun haluaa ja saa itkupotkuraivarit, annan sen kiukun tulla. Koskaan en siis jätä siten yksin, että menisin muualle tai jättäisin kokonaan huomiotta, lapsi vaan mieluummin tuntuu raivoavan itsekseen ja aika nopeasti pyytää syliin/apua/haluaa lähelle - ja aina saa tulla.

Jos taas itkee esim. sitä, ettei kaupassa saa ottaa jotain tuotetta, sanon vain napakasti että voit itkeä mutta se ei muuksi muutu, sitä EI oteta. Siihen (onneksi) yleensä loppuu itku ja jos ei lopu, ei todellakaan huutamalla saa tahtoaan läpi.

Uskoisin siis (ainakin toivon) että näissä tilanteissa lapsi saa huutaa itsekseen ihan rauhassa kokematta kuitenkaan olevansa hylätty. Lapsi osaa myös puhua, joten yritän opettaa (myös sanoittaen) että hän tulee paremmin ymmärretyksi puhumalla, vaikkakin tunteita saa näyttää.

Menipä ot:ksi :D

  • ylös 17
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä iässä on sitten sopivaa antaa lapsen huutaa? Tai siis, jossain vaiheessahan se lapsi hoksaa, et hei jos huudan niin saan tahtoni läpi. Tottakai pikkuvauva on aivan eri asia, mutta tuli vaan mieleen.

Vauva itkee, koska hänellä ei ole muuta keinoa ilmaista tarpeitaan. Tahtoikäisen kiukuttelun kyllä tunnistaa, mutta kyllähän silloinkin lapsen tilanteen voi huomioida. Periksi ei tarvi eikä kannata antaa, mutta muuten auttaa. Vauvalle kyllä kannattaa "antaa periksi", jos kyse on esim. märästä vaipasta. Vaikee selittää, mutta toivottavasti sait jotain irti.

Siis joo, en nyt edes puhunut vauvaikäisistä, lähinnä taaperoista ja sitä vanhemmista, jotka itkee joskus ihan vaan, koska ei saa karkkia tai lelua. Jotenkin kuvittelisi, että silloin nimenomaan pitäisi ignoorata, että lapsi oppii, ettei känkkäränkkäitkulla saa tahtoansa läpi.

Vierailija

Lasta ei voi "karaista" toimimaan yli sen hetkisen kehityksen.

Vauvaa ei siis voi "pakottaa" tyyntymään itsekseen, jos hänen psyyke ei sitä vielä pysty tekemään.

Pienikin lapsi kyllä oppii, ettei hänen tarpeitaan täytä kukaan, mutta se ei tarkoita samaa, kuin että lapsi itse olisi saavuttanut suuremman itsenäisyyden asteen kehityksessään. Se tarkoittaa vain sitä, että lapsen tarpeisiin ei vastata, joten lapsi lakkaa ottamasta kontaktia. Seurauksena on autismiin rinnastettavissa olevia vakavia tunne-elämän häiriöitä.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Missä iässä on sitten sopivaa antaa lapsen huutaa? Tai siis, jossain vaiheessahan se lapsi hoksaa, et hei jos huudan niin saan tahtoni läpi. Tottakai pikkuvauva on aivan eri asia, mutta tuli vaan mieleen.

Riippuu huudon syystä. Eli jos lapsella (oli minkäikäinen vain) on hätä, kipua tms. ei mielestäni lapsen pidä antaa huutaa. 

Kiukuttelija saa kyllä minun puolestani huutaa. Varsinkin jos rauhoitellessa vaan rimpuillaan/potkitaan/huidotaan, mikään muu kuin se kielletty asia ei kelpaa eikä huomion suuntaaminen toisaallekaan auta. Meillä ainakin lapset rauhoittuvat hetken kuluttua ja sitten voidaan sylitellä/keskustella tms. lapsen iästä riippuen. 

Jos perheessä on useita lapsia, niin silloin tulee väkisinkin tilanteita, että jokainen joutuu odottamaan vuoroaa (se huutava vauvakin).

Vierailija

Kyllä se lopettaa ja samalla vauvan perusturvallisuus kärsii, koska vanhemman kuuluu vastata itkuun. Se on vauvalle trauma. On myös tutkittu, että itku näkyy vauvalla fyysisenä kipuna. Älkää jättäkö vauvojanne tahallaan itkemään. Sydäntä särkee ajatuskin.

Vierailija

Kysyjä on nyt vähän puurot ja vellit sekaisin.
Vauvan itku ja lapsen kiukuttelu ovat kaksi eri asiaa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsen itkua (olipa se sitten pienen vauva itkua tai isomman kiukkuitkua) ei pitäisi koskaan jättää huomiotta.

Jos pienen vauvan itkuun ei vastata pikaisesti, vauva hätään ja pelkää kuollakseen. Hänellä ei ole muita keinoja saada ruokaa/kuivaa vaippaa/syliä jne... joten jos kukaan ei kuuntele vauva kokee olevansa hwngenvaarassa. Ja hän itkee enemmän ja enemmän. Jos välinpitämättömyys jatkuu, niin lopulta vauva hiljenee. Kuten aiemmin kerrottiin, vauriot ovat tässä vaiheessa jo rajuja. Lapsia kuolee ja vaurioituu pysyvästi rakkauden puutteeseen. Vaikka ruokaa ja puhtautta olisi saatavilla.

Sitten taas tuo aloittajan kuvaama isomman lapsen manipulointi-itku. . Mielestäni ajatus on vanhanaikainen. Ei lapsen tarvitse olla näkymätön ja kuulumaton. Ei vanhemman huomiota pitäisi joutua hakemaan kiukkuitkulla. Lapsella on oikeus saada huomiota ja hoivaa.

Se on sitten toinen juttu kun mukula huutaa karkkia kaupan lattialla. Sitä karkkia se lapsi ei tarvitse vaikka huutaa, mutta vanhemman huomio ja asiasta keskustelu ei silti tee pahaa.

Nämä ajatukset ovat muotoutuneet vuosien aikana 9 lapsen kanssa kasvaessa äitiydessä

Vierailija

Itse yritän ajatella asiaa myös lapsen maailmasta käsin, kun kyse on uhmakiukusta.
Lapsi on vasta taipaleensa alussa, hänelle kaikki on uutta, suurta ja jännittävää. Hän on myös omaksunut sen, että hänellä on oma mieli, omat mielipiteet ja ns. "valta" joissain asioissa ("haluatko tämän vai tämän paidan", "haluatko mennä vaunuilla vai kävellen" jne) ja täten varmasti kokeilee omaa päätäntävaltaansa muuallakin.

Se, että äiti/isä käskee kävelemäänkin portaiden sijaan toiseen suuntaan ja lapsi suuttuu, ei mielestäni ole pelkkää kiukkua. Se on harmistusta, kun ei saa mennä niistä kivoista portaista, toki myös kiukkua siitä että lapsen valta ei ylläkään tähän. Mutta tuollaista lasta en kohtele huomioimatta vaan nimenomaan pyrin asettumaan hänen asemaansa ja selittämään, että nyt me emme mene siitä vaan tänne. En koe, että lapsi raivoamalla hakee huomiotani vaan hän käy läpi tunnetilaansa, joka sekin on uusi ja suuri, ehkä jopa tuntematon hänelle itselleen. En siis koe tekeväni hallaa sillä, että ymmärrän ja hyväksyn sen tunteen (antamatta periksi), annan huudon tulla mutta olen läsnä näyttäen, ettei se huuto (= tunne) ole väärin.

On eri asia, jos kahdeksanvuotias polkee jalkaansa "mutku mä haluuuunnnn!!!" joka myös osaa hillitä itseään, tunnistaa eri tavoin tunteitaan kuin 2-vuotias tai isompikin pikkulapsi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=apzXGEbZht0[/quote]
Hyvä video ja mielenkiintoinen koe! Itseäni rupesi ihan ahdistamaan kun vauva oli niin hädissään kun ei saanut reaktioita äidiltään. :'(

Olen muuten kuullut yhdestä pahoinpidellystä lapsesta (tyttö) jota tutkittiin aikoinaan paljon ja saatiin selville pajon mm. vuorovaikutuksen merkityksestä, kielen kehityksestä ym varhaislapsuudessa. Hänet oli kai sidottu pottatuoliin vuosiksi ja pidettiin yksin. Muistaako joku? Ei oikein liikkunut kunnolla kun ei ollut päässyt kehttymään ja aikuisena hamstrasi tavaraa. Ja oli huonosti kehittynyt, kai tosiaan ihan autistiin verrattava. Se oli aivan kauhea kohtalo.

Vierailija

Tahtoikä on jo ihan oma lukunsa ja sen kyllä erottaa sitten :) Tärkeintä siinäkin kohdassa on, että lapsi saa ilmaista itseään ja saa johdonmukaista ohjausta turvallisen ilmapiirin vallitessa. Eli voi antaa huutaa ja pitääkin pysyä tiukassa linjassa, ettei suotta anna periksi kun se lempparilelu on viisi astetta väärässä kulmassa hyllyllä jne. Pointti on, että lapsi ei koe tulevansa hylätyksi yksin harminsa kanssa, vaan saa työkaluja sen käsittelemiseen ja voi luottaa aikuisen toimintaan ja siihen, että aikuinen auttaa kiukusta yli. Pienellä lapsella kun ei ole vielä samanlaista kykyä käsitellä tunteitaan ja jos hänet laitetaan vaikka toiseen huoneeseen yksin huutamaan, saattaa hän kokea olevansa niin kamala ja huono ettei edes äiti pärjää hänen kanssaan. Tärkeää olisikin että lapselle sanoitetaan se, ettei hän ole huono vaan hänen tekonsa tms oli väärin/huono/ikävä. Pitää kuitenkin muistaa ettei kukaan jaksa kaikkea, eikä kukaan voi aina toimia siten mikä olisi parasta, joten jos nyt joskus lipsuu, niin ei se lapsi siitä lopullisesti pilalle mene.... Johdonmukaisuutta vaan ja maalaisjärkeä, niin ja pitkää pinnaa, niillä se uhmailukausi lopulta selättyy :D

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla