Lue keskustelun säännöt.
Ryhtyisitkö perhepäivähoitajaksi?
12.02.2016 |
Minä en. Onneksi minulla onkin hankittuna toisenlainen ammatti. Pidän kyllä pikkumuksuista, mutta en jaksaisi heitä työkseni hoitaa päivittäin; EI kiitos! Tylsä homma ruoanlaittoineen ja kersojen ulkoiluttamisenineen, vaikka kaupungin/kunnan perhepäivähoitureilla on näitä yhteisiä säännöllisiä kokouksia ja meetingejä, niin silti itse työ on pääasiassa vain lasten kanssa touhuamista päivästä toiseen.
Toisekseen olen omat lapseni hoitanut itse aikoinani ja melkoisen pitkiä jaksoja hoidin heidät itse, kun he olivat pieniä, koska olin siihen aikaan töissä määräaikaisissa työtehtävissä.
Enkä vaan ymmärrä, miksi perhepäivähoitajia koulutetaan nykyisin, vaikka itse perhepäivähoitaja olisi hoitanut omiakin lapsiaan päätoimisesti siihen aikaan, kun he olivat pieniä. Mikä siinä hommassa voi olla niin vaikeaa, että pitää oikein koulutus moiseen hommaan käydä????
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Mulle oman kodin siisteys on niin tärkeää etten ikinä ottaisin lapsia kotiini pyyhkimään räkää sohvaani.
:D:) Veit sanat suustani, olen samaa mieltä!!!!!
Muutenkin perhepäivähoitajan hommaan kuuluu jatkuva siivoaminen. Leluja pitää olla mättämässä laatikkoihin päivän päätteeksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oman kodin siisteys on niin tärkeää etten ikinä ottaisin lapsia kotiini pyyhkimään räkää sohvaani.
:D:) Veit sanat suustani, olen samaa mieltä!!!!!
Muutenkin perhepäivähoitajan hommaan kuuluu jatkuva siivoaminen. Leluja pitää olla mättämässä laatikkoihin päivän päätteeksi jne.
Lapset keräävät lelut itse, sekin kuuluu kasvatukseen että levitetään leluja vain sen verran kuin arvelee jaksavansa kerätä. Minä en ainakaan anna pyyhkiä räkää huonekaluihin, lähmiä ikkunoita tai sotkea muuten paikkoja. Koti pysyy kuosissa kun lapset ovat hanskassa, tapaan sanoa. Silti meillä ollaan erittäin rennosti, kun lapsille on itsestään selvää mikä ei kuulu hyvään käytökseen. Hoitolapset aiheuttavat aika vähän lisäsiivousta normaaliin verrattuna, wc pitää pestä vähän useammin ja muuten siivoan tiheästi mutta niin siivoaisin muutenkin. Lapsille sopiva ympäristö auttaa paljon: koristeita ei erityisemmin ole, mattoja on vain pari, materiaalit ovat helppohoitoisia ja huonekalut eivät ole miljoonakalliita. Ja leluja on esillä kerrallaan sellainen määrä, että niiden keräämisestä selviää vaikka kaikki olisi kaadettu lattialle, vaihtelen niitä viikoittain.
Perhepäivähoitajan työ ei sovi ihan kaikille. Pitää sietää meteliä, kaaosta, aikataulupaniikkia, suunnitelmien muuttumista sata kertaa päivässä, taukojen puutetta, inhottavaa keliä, tilaa vieviä hoitoreppuja ja varahaalareita, vanhempien valittamista, työpäivän epämääräistä pituutta, eritteitä ja ties mitä hymy huulilla ja silmää räpäyttämättä. Pitää myös pystyä hallitsemaan päivän rakenne niin, että ruokailut, ulkoilut, nukkumiset ja ohjaus tulee tehtyä suunnitellusti. Työ sopii sellaiselle, joka on joustava, positiivinen, sosiaalinen, ei liian materialistinen ja tietenkin täytyy tykätä jokaisesta lapsesta joka hoitoon tulee, jotta suhde lapsen kehittyy hyväksi. Ja tiedonhalua täytyy olla: pitää opiskella ravitsemus, terveys, turvallisuus, kasvatus, kehitys, siivous, leikki, erityistilanteet, ensiapu, askartelu, liikunta, musiikki, taide, ympäristö ym ym. Itsestään selviä asioita, jotka eivät olekaan itsestään selviä kun niihin perehtyy.
Kaikki eivät uskalla halata tai pitää sylissä, koska heidät on peloteltu kuoliaaksi pedarileiman saannilla.