70 ja 80-luvuilla syntyneillä on todella monella hammaslääkäri-kammo!

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 80-luvun alussa ja sain kyllä aina puudutuksen, mutta sitä puudutetta laitettiin liian vähän tai sen vaikuttamista ei odotettu, koska paikkaaminen sattui silti aina.

Minulla on samat kokemukset puudutusaineesta, sitä oli aina liian vähän ja se alkoi vaikuttaa vasta kotiin kävellessä. Juttelin tästä kerran naapurin hammaslääkärin kanssa ja hän sanoi, että siihen aikaa puudutusainetta ei osattu annostella lapsille. Jostain syystä aine vaikutti aikuisiin nopeammin kuin lapsiin ja tätä ei tiedostettu. Tuloksena on hammaslääkäriä pelkäävä sukupolvi, joista osa väittää ettei edes puudutettu vaikka ainetta olisi laitettu, koska se ei yksinkertaisesti vaikuttanut ajoissa.

Muistan kun aikuisena rohkaistuin ekan kerran hammaslääkäriin, niin olikin yllätys melkoinen, kun puudutus oikeasti vaikutti.

Sukupolvitraumaan olisi voinut auttaa toimivan puudutuksen ohella sekin jos hammaslääkärit olisivat olleet empaattisia ja ystävällisiä eivätkä kunnon sadisteja.

Te olette vain pikkulapsia jotka pelkäätte. Mä en pelkää! Ja mulla porattiin useita reikiä ilman puudutusta lapsena, joka oli ihan hirveää, mutta ei suinkaan elämäni siihen astisista kokemuksista hirveintä! Teillä oli vain liian hyvät äidit ja isät, jos poraaminen oli niiiin pelottavaa, että oikein traumat jäi. Mulla pahempaa kuin hammaslääkärin tekemän toimenpiteen aiheuttama kipu oli äitini aiheuttama henkinen kipu, siitä en ole toipunut vieläkään.

Hammaslääkärillä oli sentään SYY aiheuttaa kipua, äideillä ei.

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvitraumaan olisi voinut auttaa toimivan puudutuksen ohella sekin jos hammaslääkärit olisivat olleet empaattisia ja ystävällisiä eivätkä kunnon sadisteja.

Kun oma äiti on kunnon sadisti, niin hammaslääkäriä ei pidä sadistina,,vaan ymmärtää oikein omilla pikku aivoillaan, miksi mitäkin pitää tehdä, eikä sitä tehdä sen mukaan, mitä sä haluat! Vaan lääketieteen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja täällä myös vuosimallia -74.

Nykyään hammaslääkärissä sujuu marssijärjestys näin:

suuhun menee ensin ne pehmusteet, sitten peili, sitten puudutuspiikki ja sitten on aivan sama mitä instrumentteineen runkkailee ja ronklaa.

Siis jos hampaassa on selvästi reikä.

Se lekuri ei todellakaan ronki sitä reikää millään piikillä tai muullakaan vittumaisella lelullaan ennenkuin puudutus on tanakka.

Jos tuo mainittu järjestys ei käy (ilmoitan sen heti kun istun tuoliin) niin läöhden samantien.

On se vittu, että sitä inhasti vihlovaa reikää pitää "tutkia" ja sorkkia, vaikka varmasti on todettu, että paikkausta tarvitaan. Mikä vitun idea sitä on ennen puudutusta sohia? Joku lekurin fetissi vai?

Ja kaikki tämä ala-aste ajan mulkun mieshammaslääkärin peruja, joka tunki megakokoiset sormensa pikkupennun suuhun, niin että suupielet vinkui tuskasta.

Saatana sentään.

Voi lällynlää, kun et lääketiedettä ymmärrä, tarttet ton hallinnan tunteen kestääksesi vauvamaosen pelkosi. Ja haluat määräillä. Sellainen fetissi sulla.

Syntynyt 1971 ja onneksi on niin hyvät hampaat ettei pysyviä hampaita ole tarvinnut ikinä paikata. En tiedä miksi mulla maitohampaissa (niissä jotka lähtee viimeisenä) oli kaksi tai kolme reikää jotka paikattiin. Niistä ei ole kyllä jäänyt traumoja, oli niin pieniä reikiä tai reiän alkuja ettei kovasti tarvinnut porata.

MUTTA, olin oikomishoidossa ja hampaita jouduttiin poistamaan paljon. Noita maitohampaita poistettiin koulun hammashoitolassa, jossa toimenpide meni niin, että hammaslääkäri sohi sillä piikillä mihin sattuu ja hampaan poisto aloitettiin suoraan siitä. Välillä sattui niin että teki mieli kirkua. Sitten kun toimenpide oli ohi, alkoi suu puutua.

Pysyvät hampaat poistettiin onneksi muualla ja siellä osattiin puuduttaa. Ensin suihketta ikeniin ja annettiin vaikuttaa hetki. Sitten piikit ja odotettiin että puudutus vaikuttaa ja vasta sitten poisto.

Aikuisena viisaudenhampaiden poisto ei tuntunut missään, vaikka pelkäsin sitä ihan hysteerisesti. Mutta kun oli puudutettu kunnolla, niin eihän se sattunut yhtään. Ja mulla oli YTHS:n hammaskirurgin mukaan yksi melkoisen hankala, eli puhkeamaton ja se jouduttiin paloittelemaan ennen poistoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja täällä myös vuosimallia -74.

Nykyään hammaslääkärissä sujuu marssijärjestys näin:

suuhun menee ensin ne pehmusteet, sitten peili, sitten puudutuspiikki ja sitten on aivan sama mitä instrumentteineen runkkailee ja ronklaa.

Siis jos hampaassa on selvästi reikä.

Se lekuri ei todellakaan ronki sitä reikää millään piikillä tai muullakaan vittumaisella lelullaan ennenkuin puudutus on tanakka.

Jos tuo mainittu järjestys ei käy (ilmoitan sen heti kun istun tuoliin) niin läöhden samantien.

On se vittu, että sitä inhasti vihlovaa reikää pitää "tutkia" ja sorkkia, vaikka varmasti on todettu, että paikkausta tarvitaan. Mikä vitun idea sitä on ennen puudutusta sohia? Joku lekurin fetissi vai?

Ja kaikki tämä ala-aste ajan mulkun mieshammaslääkärin peruja, joka tunki megakokoiset sormensa pikkupennun suuhun, niin että suupielet vinkui tuskasta.

Saatana sentään.

Voi lällynlää, kun et lääketiedettä ymmärrä, tarttet ton hallinnan tunteen kestääksesi vauvamaosen pelkosi. Ja haluat määräillä. Sellainen fetissi sulla.

No sieltähän varsinainen psykologi heräs jo yheksältä.

Huomenta vaan.

Aivan vastaavasti monella 1990-luvulla ja 2000-luvulla syntyneellä on parsakaali ja maksalaatikko kammo. Itse syytän siitä lasten ohjelmia, joiden kautta mielikuva vaikutus on tullut.

Joo, itellä kans joskus 80 luvulla joku p*****n akka lekuri repi hampaita

ilman puudutusta, olikohan h''''''''''o , se tarviis sellasen pohjan maan tyylisen lopetuksen

itelleen eli hitaasti siis tosi hitaasti jotta tuntisi kun kuolema lähestyy eikä pois

pääse , tuo perkele teki useille sen ajan lapsille hyvin syvän hampilekuripelon...

Piste

Kouluajoilta minunkin fobiani juontaa juurensa. Olen syntynyt -85 ja käynyt koulut 90-luvulla. Hammaslääkäristä on kamalat muistot. Minulla porattiin kerran 12-vuotiaana ja tietysti ilman puudutusta. Muistan sen tuskan vieläkin ja miten sellainen akka narisi, että näin käy, kun syö karkkia. Nykyisin en käy hammaslääkärissä ollenkaan. 

Osasyyksi ikäisteni pelkoon arvelen myös sen, kun noihin aikoihin hammaslääkäriin lähdettiin ryhmänä koulusta. Voitte varmaan kuvitella hammaslääkärin aulaan ryhmän viitosluokkalaisia ilman valvojaa. Muistan vieläkin, miten muut pelottelivat toisia ja minkälaisia kauhujuttuja kiduttavista hammaslääkäreistä kerrottiin.  Useilla ala-astekavereillani on edelleen kamala hammaslääkäripelko.

Nykyään en käy hammaslääkärissä ollenkaan. Kerran jouduin 10 vuoden tauon jälkeen hammaskivun takia menemään ja oli sellaiset tainnutukset, etten muista siitä mitään. Sen jälkeen en ole taaskaan pystynyt menemään. Se on maailman kamalin paikka.  

Muistakaa että kaikkia hampaita ei tarvitse pestä, vain ne jotka haluatte pitää.

Vierailija wrote:

Kyllä hammaslääkärit olivat silloin hirveitä. Omalle lapsellekin uhkaili, että äiti jättää sinut tänne (siis lääkäriin), jos et ole kunnolla.

silloin lähdettiin suorin vartaloin pois, mutta onneksi myöhemmin sai hammastarkastukset kuntoon.

Olen 1996 syntynyt. Kun olin 5-6 v niin boomer naishammaslääkäri uhkaili minua tällä samalla.

Olen 1996 syntynyt. Kun olin 5-6 v niin boomer naishammaslääkäri uhkaili minua tällä samalla.

Huonot kokemukset on minullakin lapsuuden hammaslääkäreistä. Hampaita porattiin ilman puudutteita. Välillä karkasinkin hammaslääkäristä tai pidin väkisin suuta kiinni. Onneksi ei jäänyt mitään traumaa, kun tietää että nykyisin sattuu vain puudutteen laitto.

Synnyin -65 ja todellakin hammaslääkäripelko. Ala-asteella porattiin puuduttamatta. Pusersin käsinojia rystyset valkoisena, vesi valui silmistä ja lääkäri hoki;pidä silmät auki,  silmät auki, älä pyörry. Puudutusta ei vaan saanut.

Aikuisena kävin hammaslääkärillä joka piikitti ja piikitti, hammas ei vaan puutunut. Hammas ei ollut tulehtunut vaan lääkäri itse sörkki paikatun hampaan rikki ja korjasi sen samantien. Puoli naamaa ja korva ihan puuduksissa. Ikinä en enää sille lääkärille mene.

Suomi on protestanttinen mikä tarkoittaa että työn pitää olla raskasta, elämän raskasta, kivunlievitys on syntiä jne. Lääketieteessä kuten kivunlievityksessä on Suomi ollut takapajula vielä vuoteen 2010 asti... onneksi alkanut ajat muutttumaan lääkärien vanhetessa ja uusien tullessa tilalle. 

Vanhat hammashygienistitkin ovat kovakouraisia verrattuna nuoriin. Viiimeksi oli +60v nainen joka jynssäsi niin että veri vuosi jälkikäteen mutta kaikki muut olleet huomattavasti helläkätisempiä ja saaneet samat tulokset.