Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka tiesitte/tiedätte haluavanne lapsia: mitä jos mies on hedelmätön?
11.02.2016 |
Ei ole mitenkään ajankohtainen asia itselleni (onneksi!), mutta kunhan mietiskelen.
Jos oma hedelmällisyytesi olisi normaali, mutta miehellä ei olisi käytännössä lainkaan siittiösoluja tai jotain vastaavaa, joka aiheuttaisi sen, että miehen soluilla raskauden ei yksinkertaisesti ole mahdollista alkaa edes avustettuna. Lahjoitussukusoluhoidot ovat raskaita, yksityisellä puolella todella kalliita ja julkisella puolella jonot vuosien mittaisia tai hoitoja ei joissain sairaanhoitopiireissä kai tehdä lainkaan.
Mitä tekisitte? Olisitteko valmiita jäämään lapsettomaan, sinänsä hyvään parisuhteeseen sen tiedon kanssa, että jonkun muun miehen kanssa voisitte saada ne haaveilemanne lapset? Katkeroituuko ikiajaksi jos jää, vaivaako huono omatunto ja elämän epävarmuus jos lähtee?
Kommentit (19)
Pyytäisin ystävältä siemeniä jos mies suostuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaako mies lapsia?
Kyllä se tässä esimerkkitilanteessa haluaa, ei hedelmättömyys usein edes ole tiedossa ennen kuin niitä lapsia halutaan ja ryhdytään hankkimaan.
Me haluttiin miehen kanssa yksi lapsi. Kun ei yli vuoteen tärpännyt, tutkittiin hänen siittiönsä. Siittiöitä oli vain muutamia elossa olevia. Saimme kuitenkin lapsen, parin vuoden ihan luomu yrittämisen seurauksena. Olisin kuitenkin jäänyt mieheni kanssa yhteen vaikka emme olisi ikinä lasta saaneet.
Me saatiin luovutetuilla siittiöillä kaksi lasta. Ei mikään ongelma siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni hedelmättömyys menee aika fifty-fifty naisten ja miesten välillä. Tämän saman kysymyksen voisi esittää myös toisinpäin. Harvoimpa kukaan tosiaan omaa hedelmällisyyttään varmasti tietää, ennen kuin alkaa yrittää.
Mihin se rakkaus unohtui? Oletteko yhdessä rakkaudesta vai lasten teon takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni hedelmättömyys menee aika fifty-fifty naisten ja miesten välillä. Tämän saman kysymyksen voisi esittää myös toisinpäin. Harvoimpa kukaan tosiaan omaa hedelmällisyyttään varmasti tietää, ennen kuin alkaa yrittää.
No tietysti voisi. AV:lla tuntuu vain loogiselta kysyä näin päin, koska käyttäjistä valtaosa on kuitenkin naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan miestä ja haluan hänet siitä huolimatta, voiko hän saada lapsia vai ei. Jos ei, yritetään hoitojen kautta tai adoptoimalla.
Vierailija kirjoitti:
Pyytäisin ystävältä siemeniä jos mies suostuu :)
Ei koskaan tutulta.
Se olisi ikuinen muistutus miehellesi hänen hedelmättömyydestään ja todennäköisesti kylväisi katkeruutta. Myöskään lahjoittaja ei pääsisi "lastaan" pakoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin se rakkaus unohtui? Oletteko yhdessä rakkaudesta vai lasten teon takia?
Kyllähän parisuhteet loppuvat monesti ilman että rakkaus itsessään loppuu. Jos unelmat eivät voi toisen kanssa toteutua, ja vanhemmaksi tuleminen on kuitenkin monille jopa se kaikista suurin unelma. Useimmissa parisuhteissa voi saada sekä rakkauden että lapset, joten tietysti se herättää negatiivisia tuntemuksia, jos näin ei olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä se ole kovin luonnollista että ollaan kumppanin kanssa joka ei pysty lisääntymään.Siksi se postinkantaja.Kyllä sellaiselle miehelle joka on niin paska niin riittää aisankannattajan rooli?
En eroaisi. Varmaan adoptoisunmme sitten vauvan/lapsen eipä sen kummenpaa. En koskaan jättäisi ihanaa miesääni tollasen asian takia ajatellen aina että kaiken on syynsä eikä mikään satu sattumalta eli tällöin se on meidän kohtalo että emme voi saada biologisia lapsia. Meidän uskonnossa ei lahjoittaa siittiöitä sillä biologisten vanhempien tulee aina olla lapsen elämässä jos mahdollista tai ainakin lapsen tulee tietää ketä he ovat eli emme halua ulkopuolisia miehiä taikka naisia suhteeseemme. Jos et itse voisi saada lasta haluaisitko että mies jättäisi sinut? Mielestäni avioliitto on ikuinen ja sen tulee kestää ilot ja surut ja lapsettomuus on yksi suruista. Tiedän muutamia hyvin onnellisia lapsettomia pariskuntia ketkä ovat kääntäneet lapsettomuuden voitokseen. Mielestäni puolison jättäminen lapsettomuuden vuoksi on itsekästä sillä itse olet puolison valinnut ja luvannut hänelle pystyä hänen rinnallaan. Lapsia ei voi tuntea etukäteen eikö kukaan tiedä millaisen uuden ihmisen saa elämäänsä. Pointtini tässä että en olisi valmis luopumaan yhdestä maailman tärkeimmästä henkilöstä sen takia että saisin jonkun "tuntemattoman" elämääni. Nykyaikana on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia saada lapsi ( lapsettomuus hoidot, luovutetut siittiöt/munasolut, adoptio, sijaisvanhemmuus) eli miksi luopua suhteesta tämän takia kun lapsen voi todennäköisesti halutessaan saada elämäänsä.
Kantasoluista voi kehittää toimivia siittiöitä.
Musta tuntuu, että tämä on sellainen ikuinen jeesustelun aihe. Kukaan ei TIETENKÄÄN jättäisi puolisoa tuollaisesta syystä ja hyihyi te itsekkäät paskiaiset jotka edes ajattelette moista, mutta kyllä lapsettomuus monesti johtaa eroihin ja vaikkei johtaisi, katkeroittaa ja haavoittaa sisältä jatkuvine "entäs jos"-ajatuksineen. Toki vähintään yhtä tyypillistä taitaa olla, että nimenomaan se lapsettomuuden "syypää" haluaa erota, koska haluaa vapauttaa puolisonsa siitä lapsettomuuden taakasta.
Klinikalta saa lahjoitussiittiöitä samalla tavoin kuin sinkut ja naisparit, säästäisimme vaikka yksityiselle sitten. Jos mies ei haluaisi lapsia, mies menisi vaihtoon.