Aikuisena olo on jatkuvaa epämukavuuden sietoa

Käyt suihkussa, ettet haise ja sen jälkeen pyöräilet töihin?

Just... et taida olla mikään järjen jättiläinen...

Vierailija kirjoitti:

Herää kello 6:45 ja pakota itsesi lämpimästä sängystä kylmään ja koleaan kylppäriin. Ota pikasuihku ettet haise töissä, laita päälle vaatteet jotka on määritetty konttorin pukukoodissa. Laita naamalle meikit, että täytät ennalta määritellyn kaunesihanteen ja käytä aamupalaan tarvittava aika hiusten kuivaamiseen föönillä, joka katkoo hiukset karkeaksi hampuksi. Ei aikaa aamiaiselle.

Pyöräile töihin kylmässä tuulessa ja puolimatkassa alkaa sataa räntää vaakatasossa. Avokonttorin lämmitys on säädetty minimilleen ja hiirikäsi ja nenänpää ovat jääkylmiä. Lounaaksi aina se sama salaatti, ettei liho. Ja kuitenkin lihoo.

Töiden jälkeen ruokakauppaan, josta ostetaan aina ne samat tarvikkeet aina samoihin ruokiin, kun ei ole aikaa etsiä uusia reseptejä. Kello on jo yli kuuden ja on pimeää, minnekään ei jaksa enää lähteä. Keittiössä on tiskivuori, kukat pitää kastella ja laittaa vanhat kamat nettikirppikselle. Hammaslääkäri unohtui ja sähkömittari pitää lukea. Pyykit sahaavat koneesta kuivumaan, kaappiin, päälle ja koneeseen viikosta toiseen.

Tätä samaa jatkuu vain päivästä toiseen, viikosta kuukauteen ja vuosiin. Kaksi viikkoa lomaa, jolloin on vihdoinkin aikaa tehdä rästiin jääneet kotityöt.

Olenko ainut jota masentaa aikuiselämän loputon työmäärä ja epämukavuus? Tätä pitäisi jaksaa vielä yli kolmekymmentä vuotta.

Moi, teepä vielä pari-kolme lasta, ota koira sekä mies joka ei osallistu kotitöihin ja tuu sit uudestaan valittaa....

Ja siihen päälle, kun anoppi valittaa viikonloppuna, jolloin kuuluisi rentoutua, niin kuppi on nurin.

Itsellä ei onneksi enää tuota ongelmaa..

Vierailija kirjoitti:

Käyt suihkussa, ettet haise ja sen jälkeen pyöräilet töihin?

Just... et taida olla mikään järjen jättiläinen...

Töihinkin on jotenkin mentävä. Ei pyöräillessä tule hiki ellei aja hirveällä tahdilla, eikä toimistolla (teknologia-ala) ole mitään suihkuja. Taitan tuon alle 10 kilometrin matkan noin 35-40 minuutissa, en nyt autoakaan hanki tuollaiselle matkalle. Uskaltaisin väittää että päivittäin 1-2 kertaa suihkussa käyvänä en haise vaikka töihin en tulekaan ajoneuvossa istuen. Töissä saan istua ihan sydämeni kyllyydestä niin pyöräily ei harmita kuin sadepäivinä.

-ap

Mulla ei ole koskaan ollut tuollaista. Työpaikka on mukava ja lähellä, sinne on kiva lähteä. Tykkään herätä aamulla ja katsoa, mitä uusi päivä tuo tullessaan. Ei ole stressiä eikä kiirettä kuin harvoin. Kotihommia ei paljon ole kun ei paljon sotkekaan, ruokaa on kiva laittaa. Elämässä on niin paljon kaikkea kiinnostavaa, että ainoa elämisen vaikeus on valita, mitä niistä milloinkin tekisi. 

mie kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herää kello 6:45 ja pakota itsesi lämpimästä sängystä kylmään ja koleaan kylppäriin. Ota pikasuihku ettet haise töissä, laita päälle vaatteet jotka on määritetty konttorin pukukoodissa. Laita naamalle meikit, että täytät ennalta määritellyn kaunesihanteen ja käytä aamupalaan tarvittava aika hiusten kuivaamiseen föönillä, joka katkoo hiukset karkeaksi hampuksi. Ei aikaa aamiaiselle.

Pyöräile töihin kylmässä tuulessa ja puolimatkassa alkaa sataa räntää vaakatasossa. Avokonttorin lämmitys on säädetty minimilleen ja hiirikäsi ja nenänpää ovat jääkylmiä. Lounaaksi aina se sama salaatti, ettei liho. Ja kuitenkin lihoo.

Töiden jälkeen ruokakauppaan, josta ostetaan aina ne samat tarvikkeet aina samoihin ruokiin, kun ei ole aikaa etsiä uusia reseptejä. Kello on jo yli kuuden ja on pimeää, minnekään ei jaksa enää lähteä. Keittiössä on tiskivuori, kukat pitää kastella ja laittaa vanhat kamat nettikirppikselle. Hammaslääkäri unohtui ja sähkömittari pitää lukea. Pyykit sahaavat koneesta kuivumaan, kaappiin, päälle ja koneeseen viikosta toiseen.

Tätä samaa jatkuu vain päivästä toiseen, viikosta kuukauteen ja vuosiin. Kaksi viikkoa lomaa, jolloin on vihdoinkin aikaa tehdä rästiin jääneet kotityöt.

Olenko ainut jota masentaa aikuiselämän loputon työmäärä ja epämukavuus? Tätä pitäisi jaksaa vielä yli kolmekymmentä vuotta.

Moi, teepä vielä pari-kolme lasta, ota koira sekä mies joka ei osallistu kotitöihin ja tuu sit uudestaan valittaa....

Kiitos rohkaisusta, sait pointtini. En ole todellakaan valmis vielä lisäämään työmäärää, tunnen oloni aivan epäonnistuneeksi aikuiseksi kun tämä 'helppokin' elämä tuntuu musertavalta. Ainoana ilona on harrastukset, itse asiassa samat kuin lapsena, mutta niitä lukuunottamatta elämän nautittavuus on mennyt vain alaspäin.

-ap

Monet noista asioista ovat vapaaehtoisia valintojasi.

- laita kylppäri lämpimämmäksi (meillä säädetty kylppäri aina monta astetta lämpimämmäksi kuin muu kämppä)

- älä meikkaa, ei todellakaan ole pakko, asia on vain omassa päässäsi, (itse luovuin muutama vuosi sitten arkimeikistä ja hyvin pyyhkii)

-hanki duuni, jossa ei ole pukukoodia (voin itse olla tasan niissä vaatteissa missä huvittaa)

- osta auto (lisää niin helvetisti aamumukavuutta :) (niitä saa halvallakin) tai vaihtoehtoisesti käytä julkisia

(lisäksi tukkakin kuivuu autossa matkalla töihin - et tarvi fööniä - en ole käyttänyt vuosiin)

- käytä duunin luonasetua ja syö päivittäin ravintolassa - näin tulee mukavasti vaihtoehtoja

- mikä ihmeen sähkömittari?? 

- Suomessa ihmisillä on kyllä 4 viikkoa kesälomaa ja 1 vko talvilomaa tai vielä enemmän mikäli oot julkisella puolella tai esim. media-alalla

- eli pointti on että asiat voi järjestää itselle kyllä paljon mukavammaksikin :) 

Voisit tietenkin mennä töihin bussilla niin ei tartteis valittaa ja käydä suihkussa jo edellisenä iltana...ruoka-asiat vois miettiä ennakkoon aina edellisenä sunnuntaina ja kotityöt vois delegoida, jos siis et asu yksin...älä tee kaikkia kotitöitä kerralla, jaa niitä eri päiville tai pienempiin eriin...aika moneen asiaan voisit itsekin vaikuttaa, jos vaan haluisit...

Mä en nyt tietenkään tyrkytä sulla mitään perheenperustamista, mutta sanon vain, että ne lapset myös antavat voimaa siihen arkeen, vaikka ensimmäisenä tulisikin mieleen lisääntynyt työmäärä. Siinä, että jakaa arjen yhdessä perheensä kanssa, on myös tsemppaava voima. Lasten hankkiminen muuttaa elämää erilaiseksi, silloin elämä ei ole sitä samaa vuodesta toiseen eläkkeeseen asti. Mutta kuten sanoin, tarkoitukseni ei ole tyrkyttää sulle jotain, vaan ainoastaan kertoa oman näkökulmani asiaan. 

-

Mitä tahansa elämässäsi valitset, suosittelen, että pysähdyt nyt ajattelemaan, mitä haluat elämältäsi ja miten voisit muuttaa sitä niin, että se tuntuisi sinulta enemmän omalta.

Hyvin sanottu!

Kyllä! Jotenkin tuntuu samalta.

Arki on loputonta kimpoilua (lapsen kanssa).

Olen aina tyytyväinen kun olen saanut harrastukset, työt ja kotityöt valmiiksi. Ja pääsen teekupposen kanssa sohvalle pariksi tunniksi huilaamaan ennen nukkumaan menoa.

Onhan nuo asiat hoidettava, mutta tekemällä ne tulee tehtyä, ei niitä kannata liikaa miettiä.

M38

Miksi moni konttorirotta valittaa työstänsä? Eikös se pohjimmiltaan ole aika yksinkertaista duunia jossa pärjää jos osaa ajatella loogisesti? Toki ap voisi vaihtaa työpaikkaa vaikka johonkin fyysisempään niin saisi liikuntaa työnohessa ja voisi syödä jotain muutakin kuin sen saman salaatin aina. Mä uskon että nykyään ihmisillä ei ole aikaa sen takia kun on tää netti jossa pitää roikkua monta tuntia päivässä.

Mun elämä on kanssa aika kiireistä vaikka olen vaan opiskelija. Herätys klo:5.00 jotta voin torkuttaa pari kertaa koska ilman sitä en pysty heräämään, eli nousen ylös vasta klo:5.20 sit menen heti suihkuun (siellä menee se 20-30min) jotta en haise bussissa/koulussa ja tykkään läträrä vedellä kuumassa suihkussa..

Kun tulen suihkusta syön joko pari viipaletta leipää/banaania tai raakoja kaurahiutaleita, trendikkäästi ilmaistuna tuorepuuroa mansikoiden/jonkin marjakeiton kanssa ja samalla juon kupin tai kaksi kahvia ja kun aamiainen on syöty lähden kävelemään kohti bussipysäkkiä josta bussi lähtee kohti isoa kaupunkia (joo asun pienellä kylällä jossa ei ole amista) klo:6.30 ja vaikka tuo iso city onkin vain 50km päässä niin joudun silti istumaan bussissa sen 1,5h ja sitten sen jälkeen 8h koulussa.

Pääsen koulusa klo:16.00 ja jos olen nopea kerkeän kävellä läpi keskustan asemalle josta bussi lähtee klo:16.15 kohti kotikaupunkia, usein en kerkeä niin odotan asemalla tunnin ja kotia pääsen lähtemään vasta klo:17.00 ja kotona olen riippuen siitä kerkesinkö vai en siihen 16.15 lähtevään vai tulenko myöhemmällä, niin kotona olen klo: 17.30-18.20 ja kotona keitän heti ekana kaffet ja lähden lenkille.

Lenkillä menee yleensä tunti ja sitten onkin jo aika ruveta katsomaan salkkareita :D  tosiaan en kokkaa mitään oikeaa ruokaa kotona yleensä kun opiskelen kokiksi niin en jaksa kotona tehdä mitään, syön vaan kaurahiutaleita tai jotain valmispaskaa.

Mitään oikeita harrastuksia mulla ei ole koska enpä jaksaisi pitkän päivän jälkeen mitään tehdä ja ei edes mahdollista tällä kylällä. Viikonloput menee levätessä tai ryypätessä.

Ei se elämä lapsenakaan helppoa ollut, pitihän silloinkin herätä aikaisin ja olla päivä koulussa, koulun jälkeen harrastuksissa tai kavereiden kanssa.

Jouduin lapsena osallistumaan kotitöihin niin en oikein huomannut mitään muutoksia siinä kun muutti omilleen, lähinnä se että voi itse päättää mitä tekee ruuaksi ja miten käyttää rahat. Asun täällä koska vuokra on halpa niin pärjään opintotuella eikä tarvii lainaa ottaa, tosin otan silti koska pitäähän sitä tuhlata sit lomilla :)

Ja toki itsekin mietin paljon juuri tuota oravanpyörää ja ap:n aloitus sai mut tosi masentuneeksi mutta asennekysymys. Jos ei olisi duunia niin mitä sitä sitten tekisi? olisi kotona ja netissä tai tuijottaisi tv:tä? Olin viime kesänä työttömänä kun en päässytkään edellisen kesän työpaikkaani kun se ravintola menikin konkaan ja voin sanoa että oli ihan hemmetin tylsää ja aika kävi pitkäksi vaikka muka teinkin kaikkea :/