Lue keskustelun säännöt.
Tätä on varhaiskasvatus --> Eikö muka kotona oleva vanhempi pysty tarjoamaan aivan samaa?
11.02.2016 |
http://www.oaj.fi/cs/oaj/Uutiset?&contentID=1408913380084&page_name=Nam…
OAJ laati kolmen muun järjestön kanssa yhteistyössä yhdeksän kysymystä ja mallivastaukset, joiden avulla voi varmistaa, että lapsi saa laadukasta varhaiskasvatusta.
Laadukas varhaiskasvatus on enemmän kuin kerho. Se on tavoitteellista pedagogista toimintaa. Ei siis ole yhdentekevää, minkälaista päivähoitoa lapsi saa.
Opetusalan Ammattijärjestön, Lastensuojen Keskusliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Vanhempainliiton kokoama laatumittari muistuttaa, että jokaisella lapsella on elokuun alussa voimaan tulevan varhaiskasvatusoikeuden rajaamisenkin jälkeen oikeus saada varhaiskasvatusta vähintään 20 tuntia viikossa eli neljä tuntia päivässä.
Millainen varhaiskasvatus on laadukasta? Tämän arvioimista helpottaakseen järjestöt laativat yhdeksän kysymystä ja niihin suositellut vastaukset. Tutustu kysymyksiin alla tai lataa kysymykset itsellesi talteen täältä.
1. Mitä varhaiskasvatus sisältää ja tarkoittaa?
Varhaiskasvatus on tavoitteellista.
Lapsi saa varhaiskasvatuksessa säännöllisesti monipuolista musiikki-, liikunta-, taide-, kulttuuri-, kuvataide-, ilmaisutaide-, tanssi-, leikki- ja kirjallisuuskasvatusta sekä erilaisia elämyksiä ja juhlia. Aikaa ja tilaa on myös riittävään lepoon lapsen iän ja kehitystason mukaan. Toiminnassa toteutuvat varhaiskasvatuslain mukaiset tavoitteet.
2. Kuinka paljon varhaiskasvatusta lapsi saa?
Lapsi saa varhaiskasvatusta säännöllisesti päivittäin riittävän ajan.
Ensisijaisesti vanhemmat päättävät sen, paljonko lapsi on varhaiskasvatuksessa.
Jokaisella lapsella on oikeus vähintään 20 tuntiin varhaiskasvatusta viikossa eli neljään tuntiin päivässä. Varhaiskasvatukseen osallistuminen säännönmukaisesti viitenä päivänä viikossa mahdollistaa osallistumisen kaikkeen toimintaan.
Lapsella on oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen, jos se on tarpeen hänen kehityksensä, tuen tarpeensa tai perheolojen takia tai se on muuten hänen etunsa mukaista. Kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on oikeus myös, jos vanhemmat työskentelevät tai opiskelevat kokoaikaisesti. Tällöin esiopetuksessakin oleva lapsi on oikeutettu saamaan varhaiskasvatusta ennen ja jälkeen esiopetuksen.
Jos vanhemmat ovat osa-aikatyössä, opiskelevat tai eivät osa-aikaisesti muusta syystä ole kotona, lapsella on oikeus viikossa yli 20 tuntiin varhaiskasvatusta.
3. Paljonko lapsiryhmässä on lastentarhanopettajia ja muuta koulutettua henkilöstöä?
Työn tekevät koulutetut ammattilaiset.
Jokaisessa päiväkodin lapsiryhmässä on oltava vähintään yksi, mieluummin kaksi, ryhmän pedagogisesta toiminnasta vastaavaa lastentarhanopettajaa.
Jotta lasten yksilölliset tuen tarpeet voidaan ottaa huomioon, päiväkodissa on myös erityislastentarhanopettaja sekä avustajapalveluja. Henkilöstön poissaoloihin on aina hoidettu sijaiset. Lasten kannalta henkilöstön pysyvyys on tärkeää.
Varhaiskasvatus on opetuksen, kasvatuksen ja hoidon muodostama kokonaisuus, jossa painottuu pedagogia. Pedagogian painottuminen edellyttää pedagogisen koulutuksen saanutta henkilöstöä.
Kerhon ja avoimen toiminnan henkilöstön koulutuksesta ei ole säädöksiä.
4. Minkä kokoisessa ryhmässä lapsi on?
Ryhmäkoko on säädösten mukainen.
Päiväkotiryhmässä lapsimäärä suhteutetaan aina läsnä olevien hoito- ja kasvatustehtävissä toimivien aikuisten määrään. Alle 3-vuotiaita voi olla enintään neljä yhtä opettajaa tai hoitajaa kohti ja 3 vuotta täyttäneitä lapsia kokopäiväryhmässä enintään kahdeksan yhtä aikuista kohti. Paikalla saa yhtä aikaa olla enintään kolmea aikuista vastaava määrä lapsia.
Jos 3 vuotta täyttänyt lapsi on ns. osapäiväpaikalla, lapsia voi olla yhtä aikuista kohden kolmetoista. Osapäivälapsista muodostetussa yli kolmevuotiaiden ryhmässä voisi siis olla 39 lasta. Tämä on käytännössä ehdottomasti liikaa.
Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevan lapsen ryhmän pitää olla pienempi ja/tai ryhmässä on oltava enemmän henkilöstöä, jollei lasta varten ole päiväkodissa erityistä avustajaa.
Perhepäivähoidossa yhdellä hoitajalla voi olla korkeintaan neljä lasta koko päivän ja lisäksi yksi lapsi puoli päivää.
Kerhojen tai avoimien palvelujen ryhmäkokoa ei ole säädetty.
Lapsiryhmän tulee olla mahdollisimman pysyvä. Jatkuvasti muuttuvat ryhmät kuormittavat lasta ja heikentävät lasten elämänlaatua. Parhaiten lasten ystävyyssuhteiden, leikin ja oppimisen jatkuvuus toteutuu silloin, kun lapset osallistuvat toimintaan säännöllisesti.
5. Kirjataanko lapsen kehityksen ja oppimisen tavoitteet?
Lapselle tehdään oma varhaiskasvatuksen suunnitelma.
Jokaiselle lapselle laaditaan päiväkodissa henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, jonka tekemisestä vastaa lastentarhanopettaja. Siihen kirjataan lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevat varhaiskasvatuksen tavoitteet yhteistyössä henkilöstön, lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa sekä toimet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan lapsen tarvitseman tuen tarve, tukitoimet ja niiden toteuttaminen.
Suunnitelman laatimiseen voivat tarvittaessa osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut asiantuntijat.
Suunnitelma on laadittava myös perhepäivähoidossa, kerhoilta ja avoimilta palveluilta laki ei sitä vaadi.
Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja se tarkistetaan tarpeen mukaan, vähintään kerran vuodessa.
6. Miten yksilölliset tuen tarpeet otetaan huomioon?
Erityistä tukea on tarjolla.
Varhaiskasvatuksessa lapsen yksilöllisen tuen tarve otetaan huomioon ja hän saa varhaiskasvatussuunnitelmansa mukaisesti erityislastentarhanopettajan antamaa tukea, avustajapalveluja sekä muuta tukea.
Säädökset eivät edellytä tuen tarjoamista kerhoissa ja avoimissa palveluissa.
7. Millaista on yhteistyö kotien kanssa?
Vuoropuhelua vanhempien kanssa.
Yhteistyö vanhempien kanssa on tiivistä ja osallistavaa ja perustuu ajatukseen kasvatuskumppanuudesta. Vanhemmille on oma vanhempainyhdistys tai -toimikunta.
8. Millaisissa tiloissa lapsi päivänsä viettää?
Tilat ovat tarkoituksenmukaiset.
Varhaiskasvatusympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinen ja turvallinen ja otettava huomioon lapsen ikä ja kehitys. Toimitilojen ja toimintavälineiden on oltava asianmukaisia ja niissä on huomioitava esteettömyys. Lapsen ryhmällä pitäisi olla oma tila, jossa ei ole muita lapsiryhmiä.
9. Millainen ruokailu lapselle järjestetään?
Lämmin ruoka päivittäin.
Lapsi saa lämpimän, terveellisen ruoan ja samalla hänelle opetetaan ruokatapoja ja -kulttuuria.
Kommentit (56)
Minulla kolme lasta, joita hoidin kotona siihen asti, kunnes nuorin oli 2,5v. Voi sitä motkotuksen määrää jokaisen nevolakäynnin yhteydessä ja kuulustelua, että mikseivät ole päiväkodissa ja milloin menevät päiväkotiin? Terveitä, tasapainoisia, itsenäisiä lapsia, joilla paljon seuraa toisistaan.
Ensimmäisen aloitettua eskarin otti eskariope meidät silmätikukseen ja keksi mitä uskomattomampia vikoja perheestämme, joista sitten piikitteli. No, hän ilmeisesti joutui pois, koska kahden muun lapsemme käydessä samaa päiväkotia ei ko. tätiä ole enää siellä näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja illalla pitää taas olla kotona sen kykenemättömän vanhemman kanssa. Isovanhempi, täti, setä tms. voisi olla tärkeämpi olla päivittäin läsnä jos vanhemmat on kykenemättömiä. Mutta joskus lastensuojelu kyllä onneksi ottaa huostaan jos vanhemmista ei ole mihinkään.
Isovanhemmat ovat nykyisin työikäisiä ja töissä päivät. On eri asia olla muutama tunti heikon vanhemman kanssa kuin koko päivä. Päiväkodissa on ollut kuitenkin ateriat ja huolenpito.
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo... täällä on musiikkituokio ja liikuntaleikkituokio kerran viikossa, vuoroviikoin. Nukkarissa luetaan yksi lyhyt satu. Todella iso osa päivästä menee perushoitoon ja erilaisiin siirtymisiin, odottamisiin ja valmistautumisiin; kun parikymmentä lasta pitää pissattaa, pukea ja saada pihalle hallitusti, on ilmiselvää, että aikaa menee. Sama juttu ruokailussa, ohjatuissa leikkituokioissa, päiväunissa jne. Näiden jälkeen jää hitunen aikaa, jolloin sitä varhaiskasvatusta voisi toteuttaa, ja silloin sattumalta usein näkee lasten leikkivän keskenään, kun tädit juttelevat ringissä.
Huvittavinta on huomata, miten kotona täysin normaalit piirtelyt, muovailut, vesivärit, sormivärit, leikkipuistot, iltasadut, lastenlaulut, mummulavierailut, ruoanlaitot, siivoamiset, kirjastokäynnit, harrastukset, ulkoilut ja metsäretket muuttuvat laadukkaaksi varhaiskasvatukseksi, kun ne tarjoaa joku muu kuin lapsen omat vanhemmat...
Usko
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus on kaunis ajatus, mutta nykyisillä resursseilla on turha puhuakaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Oma lapseni käy kerhossa kolme kertaa viikossa. Yksi kerta kestää kolme tuntia, joten viikossa hän saa virallisesti varhaiskasvatusta vain yhdeksän tuntia. Tosin tuo 9h on "täyttä toimintaa" toisin kuin päiväkodissa, missä puolet päivästä menee odotteluun ja päiväuniin. Kerhon lisäksi lapsella on liikuntaharrastus ja hän käy pari kertaa viikossa lapsiparkissa. Hän keksii itse kotona erilaisia käsitöitä ja askarteluja. Luemme kirjoja yhdessä, emme tosin päivittäin. Käymme silloin tällöin metsässä, teatterissa, kavereilla kylässä, konserteissa... Suoraan sanottuna, en keksi mitä tuo "varhaiskasvatus" toisi lisää.
Lapsi oli yhdessä vaiheessa päiväkodissa. Askartelivat yhden jutun syys- ja kevätkaudella. Kävivät kerran kahdessa vuodessa teatterissa. Kevät- ja joulujuhla oli. Eivät ulkoilleet juuri ko
Juuri näin. Paperilla hyvä, käytännössä ei toimi. Ryhmät on liian isoja, jotta jokainen lapsi tulisi huomioiduksi.
Jos yksikin aikuinen on pois, ei sijaista tai sijainen on kouluttamaton ja osaamaton, ei laadukkaasta kasvatuksesta voi enää puhua. Sitten se on vain lasten vahtimista.
***
Aivan kuin olisi vauhtisokeus tullut. Kuvitellaan, että jopa 1 - 4 vuotiaalle TÄRKEINTÄ on saada sitä laadukasta pedagogiikkaa. Vaikka joka ikinen, JOKA IKINEN kehityspsykologiaa lukenut tietää, että kaikkein tärkeintä on kiintymyssuhde, luottamus ihmisiin ja omaan itseensä, vaihtumaton hoitaja joka on oikeasti saatavilla.
Tarve saada isät ja äidit töihin ja veroja maksamaan ja yhteiskuntaa pyörittämään, on ajanut lapsen edun ohi. Ja törkeällä tavalla käännetään tämä ideologia niin, että no kas, itseasiassa LAPSIHAN TARVITSEE jonkun vieraan hoitajan 8 - 9 tunniksi joka arkipäivä, jotta hän kasvaisi kuten kuuluu.
Miksi suomalaisilla nuorilla on niin paljon mt-ongelmia? Milloin joku tutkii syy - seurausyhteyksiä näissä?
***
Minulla siis kaksi erityislasta, molemmille tuputettiin vakaa jo taaperoiästä juuri siksi kun näkyi erityispiirteitä. Puheen kehitys, ryhmätaidot jne. "Ehdottomasti päiväkoti kannattaa, siellä he oppii!" Useat ammattilaiset sanoi näin; puheterapeutti, neuvola. Kadun katkerasti että kuuntelin ammattilaisia, kadun todella. Nyt minulla on käsissäni mt-ongelmainen nuori. Vanhoja päiväkirjamerkintöjäni kun katson, niin näen että ensimmäiset merkit huonompaan tapahtui silloin kun päiväkoti alkoi. Lapsen vointi notkahti jo silloin, ei saanut kavereita koko päiväkotiaikana, aikuiset ei ryhmässä tukeneet ilmeisesti yhtään. Lapsi jostain syystä inhosi yhtä hoitajaa. Mutta minä tyhmä luotin, että ne osaavat, ovathan ne ammattilaisia.
Silloin oli liian lähellä, nähdäkseen mitä oli tapahtumassa.
Vierailija kirjoitti:
Isoin ero on, että siellä kotona olevalla lapsella ei ole kavereita. Lapsia on vähän ja moni lapsi on ainoa lapsi. Kun omani oli päiväkoti-iässä ei pihallakaan ollut muita lapsia. Leikkipuistoon kun meni, siellä oli tyhjää paitsi silloin kun viereinen päiväkoti toi sinne lapsia, jotka leikkivät sitten tuttujen kanssa keskenään. Muskari kerran viikkoon tai kerho ei paljoa kanna. Tästä syystä moni kotona oleva lapsi on sitten ruuduilla hyvin pienestä asti. Olen lastensuojelussa töissä ja aika monelta kotona hoidetulta lapselta puuttuu aika lailla kaikki. Ei ole sitä lämmintä ruokaa, ei ruoka-aikoja, ei vuorokaudenaikoja. Kukaan ei lue heille tai leiki. Ihan oman onnensa nojassa ja siellä kotona on sitten joku ongelmainen vanhempi, joka on kotona juuri siksi, että on ongelmainen.
Kaikki kotona hoidetut lapset ei ole lastensuojelun asiakkaita, eikä heitä hoideta noin, ruudulla ja ruoatta, kuten sinun asiakkaitasi. Sinä näet nyt vain ne tapaukset joihin olet syystäkin tutustunut työsi kautta. Aika törkeää kollektiivista väheksymistä kotivanhempia kohtaan, niitäkin, jotka hoitavat lapsensa esimerkillisen hyvin.
Ja jos olet lastensuojelussa töissä, toivottavasti et sijaisperheillekin suosittele vakaa. Traumatisoituneet lapset tarvitsevat pysyvän aikuisen jotta pääsevät traumoistaan yli. Kavereiden kanssa ei suju, jos traumat on hoitamatta. Päiväkodissa tätä ei ymmärretä lainkaan, ja se tekeekin joillekin lapsille enemmän hallaa kuin hyvää.
Lapsille on srk-kerhoja, avoimia päiväkoteja, "leikkitupa" tyyppistä toimintaa, ainakin yhtään isommissa kaupungeissa. Kotona ei tarvi kökkiä. Ja ihan pienet ei kavereista edes ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja illalla pitää taas olla kotona sen kykenemättömän vanhemman kanssa. Isovanhempi, täti, setä tms. voisi olla tärkeämpi olla päivittäin läsnä jos vanhemmat on kykenemättömiä. Mutta joskus lastensuojelu kyllä onneksi ottaa huostaan jos vanhemmista ei ole mihinkään.
Isovanhemmat ovat nykyisin työikäisiä ja töissä päivät. On eri asia olla muutama tunti heikon vanhemman kanssa kuin koko päivä. Päiväkodissa on ollut kuitenkin ateriat ja huolenpito.
No ei todellakaan ole kaikki. Lapsiahan saadaan nykyään tosi myöhään! Ensisynnyttäjät ovat jo 30 vuotiaita. Se isovanhempi on itsekin voinut saada oman lapsensa vaikka 35 -vuotiaana, ja jos hänen lapsi saa oman lapsensa myös 35 -vuotiaana - silloin se isovanhempi on taatusti jo eläkkeellä 70-vuotiaana, kun lapsenlapsi syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Kotona ei aivan jokainen lapsi saa valtion välttämättömänä pitävää monikulttuurisuus- ja yrittäjyyskasvatusta. Siksi jokaisen tenavan on osallistuttava täysmittaiseen varhaiskasvatukseen, tai hukka perii.
Lisäksi kotona saatetaan opettaa piltille haitallista ajattelua, kuten esim. että sukupuolia on kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä joillekin on tullut tämä käsitys että varhaiskasvatus olisi joku pakollinen osa varsinkaan pienen lapsen elämää? Esikoulu ja koulu nyt pitää järjestää jollain tavalla (halutessaan kotona nekin tietysti), mutta siihen asti hoidon saa sumplia ihan miten haluaa. Harvempi vain pystyy tai haluaa olla kotona siihen asti, että lapsi on eskari-iässä. Ja kun lapset kerta hoitoon laitetaan suurimmassa osassa tapauksia, niin eikö ole kiva että edes pyritään laadukkaaseen varhaiskasvatukseen? Meillä on kohta 4-vuotias lapsi kotihoidossa vähän olosuhteiden pakosta, enkä ole kenenkään kuullut kyseenalaistavan tätä, en neuvolassa enkä muuallakaan. Lapsi käy kyllä kerhossa, koska olen sitä mieltä että tuonikäinen hyötyy jo ryhmätoiminnan opettelusta.
Ei jaksa lukea noin pitkiä jorinoita keskustelupalstalla.
Lapsen varhaiskasvatuksessa uskotaan lapsen kehittyvän parhaiten ikäisensä seurassa ja ryhmässä kehittyvät sosiaaliset taidot ja ryhmätyöskentely.
Suomi lienee harvoja maita, jossa lapset teljätään kotiin, neljän seinän sisälle äidin kanssa, jopa 3-5v asti.
Esim. Ranskassa pakollinen varhaiskasvatus aloitetaan viimeistään 2v. koulu 3v. Ja jos vanhemmat eivät tähän suostu, lapset otetaan huostaan. Ranskassa lapset jo pienestä pitäen hyvin sosiaalisia ja hyvä käytöksisiä, siinä missä Suomessa joku 2-4v pelkää muita ihmisiä ja moni lapsi ei osaa edes puhua tai siitä ei saa selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ihan tutkittua tietoa, eikä mutua.
Oon pahoillani, mutta tuo tutkimus ei ollenkaan vakuuta. Hyvin tarkoitushakuinen lopputulos, ilman että edes kerrotaan mitä muuttujia lapsista huomioitiin. Ai niin tosiaan, koska siinä ei tutkittukaan lapsia, vaan KUNTIA. "Kunnissa, joissa maksetaan isoa kotihoidon tuen lisää, lapset tekevät enemmän virheitä neuvolatesteissä, joissa mitataan lapsen kognitiivisia taitoja."
Huonoja neuvolatuloksia ei edes yhdistetty lapsiin, jotka ovat kotona, vaan tutkimus tehtiin KUNTATASOLLA. Aika hemmetin monta tekijää jäi tutkimuksesta pois, kuten oliko huonosti neuvolatestissä pärjäävän lapsen vanhempi kenties työssä vai työtön, nuori vai vanha, ehkä maahanmuuttaja, korkeasti koulutettu vai jättänyt koulut kesken? Oliko huonosti pärjäävä lapsi vaikkapa isompana adoptoitu ulkomailta? Ja oleellisin, OLIKO LAPSI KOTIHOIDOSSA? Ei, edes sitä ei selvitetty, vaan todettiin että tässä kunnassa KOTIKUNTA MAKSAA SUURTA KOTIHOIDONTUKEA.
Miksi näiden huonosti pärjäävien lasten vanhemmat asuvat kunnassa, jossa maksetaan suurempaa kotihoidon tukea, eli kunta on ilmeisesti varakas, eli sen on oltava muuttovoittokunta? MUUTTOVOITTOKUNTA. Siellä voi olla ihan minkälaista porukkaa vain, ympäröivistä maalaispitäjistä tullaan paremman elämän toivossa sinne jossa on paremmat tuet saatavilla. Tottakai ns huonompi aines (pahoittelen) muuttaa sellaiseen kuntaan, jossa saa hyvät tuet.
Ja tällä perusteella nyt sitten yritetään tuomita lasten kotihoito ihan kokonaan? Siis vanhemmat ei missään nimessä voi olla lapsille hyviä kasvattajia? Missä v - n Spartassa me eletään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noo.. minä en ainakaan kotona lapsen kanssa omista elämääni hänelle. Teen omia juttujani, lapsi kulkee mukana. En jaksanut lukea edes aloituksen tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa lukea noin pitkiä jorinoita keskustelupalstalla.
Lapsen varhaiskasvatuksessa uskotaan lapsen kehittyvän parhaiten ikäisensä seurassa ja ryhmässä kehittyvät sosiaaliset taidot ja ryhmätyöskentely.
Suomi lienee harvoja maita, jossa lapset teljätään kotiin, neljän seinän sisälle äidin kanssa, jopa 3-5v asti.
Esim. Ranskassa pakollinen varhaiskasvatus aloitetaan viimeistään 2v. koulu 3v. Ja jos vanhemmat eivät tähän suostu, lapset otetaan huostaan. Ranskassa lapset jo pienestä pitäen hyvin sosiaalisia ja hyvä käytöksisiä, siinä missä Suomessa joku 2-4v pelkää muita ihmisiä ja moni lapsi ei osaa edes puhua tai siitä ei saa selvää.
Tämä. Muualla koulutkin alkavat 5 - 6 -vuotiaina.
Alle 3-vuotias ei käytännössä kyllä tarvitse mitään kavereita vielä, jos vanhemmat ovat fiksuja ja läsnäolevia. Jos eivät ole, niin kaverin sijaan tärkeämpää on se, että lapsella on edes yksi turvallinen aikuinen. Päiväkodin hoitajat ja opettajat eivät tähän ole välttämättä se kaikista paras vaihtoehto, sillä siellä on liian paljon lapsia kaitsettavana, jotta tälle yhdelle riittäisi tarpeeksi lämpöä ja huomiota. Ja illalla pitää taas olla kotona sen kykenemättömän vanhemman kanssa. Isovanhempi, täti, setä tms. voisi olla tärkeämpi olla päivittäin läsnä jos vanhemmat on kykenemättömiä. Mutta joskus lastensuojelu kyllä onneksi ottaa huostaan jos vanhemmista ei ole mihinkään.