Miestä ei kiinnosta mikään
Ollaan aika vastikään ruettu seurustelemaan, mutta minua tökkii jo nyt tuo miehen yleinen haluttomuus. Meillä on aika vähän yhteistä aikaa, koska tehdään työtä vähän eri aikoina (minä päivä, hän ilta/yö), joten ainoat mahdollisuudet ajanviettoon on viikonloput. Minä haluaisin käydä ulkoilemassa ja tehdä ruokaa kotona, mutta tuo tuntuu jotenkin ahdistuvan jos jotain suunnittelen. Monena viikonloppuna suunnitelmat ovat peruuntuneet, koska kaverit ja alkoholi. Aluksi tämä oli ihan hauskaa, että tyyppi viettää aikaa myös kavereidensa kanssa, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa hiertää, kun mun luo tullaan vaan yöllä jurrissa ja naimaan. Ei tämä kyllä taida mitään seurustelua olla.
Halusin lähteä ystävänpäivänä ensin vaikka laavuilemaan, tai jos on huono ilma niin sitten oltais tehty jotain kivaa kotona, ja menty illalla syömään. En ole koskaan viettänyt ystävänpäivää kumppanini kanssa aiemmissakaan suhteissa, mutta nyt kun eletään tätä alkuhuumaa ja olisi vielä vapaatakin, niin haluaisin jotain keksiä. Ehkä ylitulkitsen, mutta aina kun asian ottaa puheeksi, mies kääntää selkänsä ja poistuu toiseen huoneeseen ja mutisee jotain. Kyse ei ole edes lompakkoloisimisesta, sillä ihan itse ajattelin ruokani maksaa, ja ehkä jopa tehdä kotona jotkut pienet jälkkärit. Kannattaako tätä jatkaa? Pidän miehestä, mutta en pidä näistä piirteistä.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että mies tarvitsee sinua vain yhteen asiaan.
Tällaiseen osaanhan naiset sitten yleensä suostuvat = olemaan se känni-illan spekuämpäri. Ei kelvannut se koulun mukava hymyilevä urheilijapoika, piti saada pahan pojan kyrpää.
Menepä muualle selittämään noita älyvapaita lassukkateorioitasi.
En ole perehtynyt näihin lassukoihin ta muihin katkeriin seputuksiin, puhun vain omista kokemuksista, jotka olen todennut omin silmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että mies tarvitsee sinua vain yhteen asiaan.
Tällaiseen osaanhan naiset sitten yleensä suostuvat = olemaan se känni-illan spekuämpäri. Ei kelvannut se koulun mukava hymyilevä urheilijapoika, piti saada pahan pojan kyrpää.
Sama levy päällä edelleen, huomaan.
Ei kukaan "mukava hymyilevä urheilijapoika" katsonut muhun päinkään kun olin teini. Aikuisopiskelijana taas otin sen "mukavan hymyilevän urheilijapojan", joka osoittautui kusipääksi. Viittitkö lainata kristallipalloa ensi kertaa varten? Ps. jos itse olet mielestäsi kuvailemasi urheilijapoika, kannattaa katsoa sanakirjasta mitä tarkoittaa mukava.
Olen tosi elämässä mukava ja empaattinen, kuitenkin joutunut kasvattamaan piikikkään suojakuoren tätä palstaa varten lukuisten haistatteluiden ja päänaukomisien vuoksi.
Empaattinen ihminen ei vihaa puolta maailman ihmisistä heidän sukupuolensa vuoksi.
Kuka sanoi että vihaan puolta maailmaa?
Miksi tästä tuli taas lassukka-keskustelu?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä tuli taas lassukka-keskustelu?
Koska jokainen argumentti mikä ei sovi av mammalle on lassukkakortin heilautuksen paikka.
Ei kannata jatkaa seurustelua. Miten voit edes sanoa pitäväsi miehestä, kun kuvauksesi perusteella ette juurikaan ole tekemisissä toistenne kanssa?
Missä olet oppinut taivuttamaan ruveta -verbin?
Pohjanmaalla eräässä kyläpahasessa olen puhekielen taivutusmuotoni omaksunut.
Miehessä on paljon hyviäkin piirteitä. On tosi huolehtivainen ja käytännöllinen. Seksi on ihan mielettömän hyvää.
Miten saatanan tyhmä olet jos valitat miehesi haluttomuudesta tehdä mitään jos hän kerran tekee 100h työviikkoja?
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on naiselle parempi paljon töitä tekevä mies jolla on paljon rahaa, mutta yhteistä aikaa vähän vai työtön mies jolla aikaa naiselle vaikka koko päivä, mutta ei niin paljon rahaa (tulee toimeen omilla eikä tarvitse elättää kuitenkaan)??
Mulla on rahaton mies, joka käy töissä, eli ei ole aikaa eikä myöskään sitä rahaa. Jos nyt haluaisin jotakin, niin mieluummin sitä aikaa ehdottomasti, muiden puolesta en voi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Miten saatanan tyhmä olet jos valitat miehesi haluttomuudesta tehdä mitään jos hän kerran tekee 100h työviikkoja?
Ei hän minun kanssani niitä 100h työviikkoja tee. Me nähdään ne muutamat hassut tunnit, mitä jää työnteon ja kavereiden jälkeen jäljelle. Mä teen myös työtilanteesta riippuen aika usein yli 40h viikkoja, usein yli kymmenen tuntia muutaman päivän sisään, joten tiedän kyllä, kuinka raskasta se on. Sen takia ne muutamat yhteiset vapaat onkin niin tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on naiselle parempi paljon töitä tekevä mies jolla on paljon rahaa, mutta yhteistä aikaa vähän vai työtön mies jolla aikaa naiselle vaikka koko päivä, mutta ei niin paljon rahaa (tulee toimeen omilla eikä tarvitse elättää kuitenkaan)??
Mulla on rahaton mies, joka käy töissä, eli ei ole aikaa eikä myöskään sitä rahaa. Jos nyt haluaisin jotakin, niin mieluummin sitä aikaa ehdottomasti, muiden puolesta en voi puhua.
Mäkin ottaisin mieluummin sen ajan. Tällä alalla, millä me molemmat ollaan, ei kuitenkaan pääse hirveille tienesteille vaikka tekisi päivät pääksytysten töitä. Minulle tämä ei ole kutsumus, hänelle on, joten ymmärrän, että hän haluaa omistautua, vaikkei rahallinen hyöty päätä huimaa. Tämä omistautuneisuus on myös yksi asia, mistä hänessä pidän.
Noh, katsellaan kuinka ystävänpäivänä käy. Jos jään taas kakkoseksi ryyppyremmille, niin ehkä annan olla.
Empaattinen ihminen ei vihaa puolta maailman ihmisistä heidän sukupuolensa vuoksi.