Puhelias 2-vuotias
Meidän 1v11kk tytöllä on joku höpötyskausi menossa: Puhuu taukoamatta, mm. selostaa, mitä on tekemässä, mitä aikoo tehdä tai mitä toivoisi äidin tekevän, kertoo useaan kertaan jostain tapahtumasta, joka on jäänyt mieleen, toistaa päivän aikana kuulemiaan juttuja, komentaa itseään tyyliin " x ei ollenkaan juokse" jne. On ihan suloista, että tyttömme on oppinut puhumaan jo hyvin ja kertoo kaiken mitä mielessä liikkuu, mutta joskus vähän harmittaa jatkuva höpötys. Puhuu esimerkiksi ruokapöydässä niin paljon, että syöminen kestää tolkuttoman kauan ja on pakko patistella olemaan hiljaa ja syömään. Häiritsee myös tietoisesti muiden keskustelua korottamalla ääntään ja puhumalla samanaikaisesti. Onko kokemuksia, onko tämä joku ohimenevä vaihe? Miten olette suhtautuneet pieneen höpöttäjään? Haluaisin rohkaista tyttöä puhumaan, mutta pakkohan sitä jotain tapojakin on opettaa.
Kommentit (6)
Pojalla ikää 1v 10 kk ja nyt parin viikon sisällä on sanavarasto karttunut huimasti ja valehtelematta voin sanoa, että eipä poika juuri hetkeäkään ole hiljaa hereillä ollessaan! Tiettyyn rajaan asti suloista, mutta kun sen miljoonannen kerran saman päivän aikana olet vastannut kysymykseen " mikä auto tämä on?" rupee kyllä höyry nousemaan korvista! ;) Omia ajatuksiaankaan ei juuri enää kuule, koska kaveri on koko ajan jaloissa höpöttämässä ja kyselemässä. Pitäisi tietysti olla onnellinen kun poika noin hyvin osaa jo puhua ja ymmärtää mutta rajansa kai kaikella! ;) Ja vielä kun yötkin ovat välillä tosia levottomia, mikä ei kyllä ole tietysti mikään ihme. Jos itse tuolla vauhdilla imisi informaatiota itseensä niin kyllä varmaan jo pää poksahtaisi! =0 Ja tähän " tautiin" ei taida lääkettä löytyä....
...ja tyttö on 4v. Siitä lähtien kun oppi puhumaan, ei hiljaista hetkeä ole ollut. Aloittaa aamulla heti noustuaan, eikä lopeta ennen kuin on illalla nukahtanut. Ihan oikeesti.
Koko ajan suu käy, kyselee miljoona kertaa samasta asiasta, selittää ja myös keskeyttää aikuiset korottamalla ääntä tms. Teksti saattaa olla " bäläpölählö" ä eli ihan pelkkää kirjainsekamelskaa, jos ei muuta keksi siihen hätään.
Väsyttää. Valitettavasti.
Neuvolasta saadussa oppaassa tämänikäinen saattaa muuttua hiljaiseksi pohdiskelijaksi - kysyn vaan, että millon?!?
Ihan kiva kuulla, että on muitakin pieniä höpöjä :)
Mutta siis ihan ohimenevästä jutusta ei ilmeisesti ole kyse. Ihmettelen vaan, mistä tuommoiset höpögeenit periytyy, kun toiselta puolen on vähäpuheista pohjalaista ja toiselta vakavaa satakuntalaista. No, kai niitä höpöttäjiä löytyy silti suvusta, mutta me vanhemmat ollaan molemmat pikemminkin hiljaisia kuin kovia puhumaan. ehkä sitten jossain vaiheessa huomaa, että kaikki sanottava on sanottu ;)
Hyvät puolet tuossa jatkuvassa tajunnanvirrassa on , että tietää tasan tarkasti mm. päivän tapahtumista hoitopaikassa, eipä auta hoitotätien salata mitään. Hankalinta on mielestäni keskittyä jatkuvasti kuuntelemaan lasta, kun tuntuu taas niin epäkohteliaalta ja epäkunnioittavalta olla kuuntelematta, mitä toisella on sanottavaa. Ja välillä tulee kyllä oikein kunnon lohkaisuja, jotka piristävät mieltä.
Nyt ikaa 2v 8 kk. Juttua tulee ihan taukoamatta kaikesta taivaan ja maan valilla...
Vanhemmiten sitä sitten voi pitää suunsa kiinni :)
vuosi tätä on kestänyt, eikä loppua näy :). 3-vuotiaani puhuu taukoamatta, jatkuva pulputus päällä. Meillä myös ruokailemisesta ei meinaa tulla mitään, kun pikkuherra vain höpöttää ja kyselee kaikenlaista. Yritää keskeyttää vanhempia ja joskus jopa hermostuu, kun me puhumme, emmekä kuuntele häntä. Olemme yrittäneet selittää hänelle, ettei meitä vanhempia saa keskeyttää, jos meillä on joku juttu kesken. Toisaalta pyrin aina siihen, että kuuntelen hänen juttunsa loppuun, ennenkuin alan puhua esim. miehelle. Ihanaahan tämä jatkuva höpöttäminen on. Pienellä on vain niin paljon kerrottavaa :).