Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten järjestää tokaluokkalaisen iltapäivät, kun vanhemmat töissä?
10.02.2016 |
Ekaluokkalaiseni on iltapäivähoidossa ja haen hänet sieltä viideltä samalla, kun haen muut lapset päiväkodista. Haku ensi vuoden iltispaikkoihin on auennut ja olen hakenut paikkaa, mutta muilta vanhemmilta saamani tiedon mukaan tokaluokkalaiset saavat paikan käytännössä vain, jos heillä on joitain erityisiä terveydellisiä syitä, kuten neurologisia ongelmia. Minulla on ihan terve, mutta pieni, loppuvuodesta syntynyt poika, joka pelkää olla yksin kotona. Hänellä on kaksi yhdeksän aamua ja ne menevät jotenkuten, kun hän saa pelata sen aikaa tietokonepeliä ja soittelemme. Mutta miten ihmeessä hän jo syksyllä pärjäisi joka arkipäivä tuntikausia yksin? Jos hän pääsee koulusta kahdeltatoista, hän joutuu olemaan kotona yksin viisi tuntia. Tuntuu kauhealta joutua mahdollisesti jättämään hänet ihan kuin heitteille. Emme mieheni kanssa pysty tekemään osa-aikaista tai etätyötä. Miten te kaikki muut työssäkäyvät vanhemmat olette ratkaisseet tämän pulman? Ainoa vaihtoehto, joka tulee mieleen, on yrittää palkata jotain kautta lastenhoitaja iltapäiviksi kotiin.
Kommentit (35)
Onko mahdollisuutta tai kiinnostusta ottaa kotieläintä? Minä 70-luvun lapsena tykkäsin viettää iltapäivät koiran kanssa kotona. Yksin olis voinut vähän pelottaa. Hyvä aika ottaa koira on siinä toukokuussa, ehtii kouluttaa hyvin kesän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on kummallakin vanhemmalla lakisääteinen oikeus osittaiseen hoitovapaaseen vielä koko ensi lukuvuodeksi. En jaksa näitä "minulla ei ole MITÄÄN mahdollisuutta mihinkään. NYYHKIS, säälikää minua" -tyyppejä.
Lakisääteinen oikeus on ihan eri asia kuin käytännön oikeus. Esimerkiksi määräaikaisessa työsuhteessa, työpaikassa jossa suhtaudutaan kielteisesti osa-aikatyöhön, voi tietysti luottamusmiehen kanssa penätä oikeuksiaan, mutta sitten työnantajan ei ole pakko jatkaa määräaikaisuutta. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
☺ kirjoitti:
Onko mahdoton ajatus, että toinen vanhemmista menisi aamulla aikaisin töihin ja pääsisi aikaisemmin kotiin ja toinen menisi myöhemmin ja olisi myöhempään töissä? Tosi hankala tilanne.
Minulla ei ole mahdollisuutta muuttaa työaikaani, vaan lähden aina seitsemän jälkeen ja palaan ennen viittä, työaika 8-16. Miehellä on toimistotyöläisenä pientä liukumavaraa ja olemme hyödyntäneet sitä näissä yhdeksän aamuissa, mutta ei hänkään kovin aikaisin pysty töistään lähtemään. Kun periaatteessa hänellä jatkuu työpäivä viiteen saakka. ap
Teillä on kummallakin vanhemmalla lakisääteinen oikeus osittaiseen hoitovapaaseen vielä koko ensi lukuvuodeksi. En jaksa näitä "minulla ei ole MITÄÄN mahdollisuutta mihinkään. NYYHKIS, säälikää minua" -tyyppejä.
Jaahas, virkamieskin palasi ruokatunniltaan...
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollisuutta tai kiinnostusta ottaa kotieläintä? Minä 70-luvun lapsena tykkäsin viettää iltapäivät koiran kanssa kotona. Yksin olis voinut vähän pelottaa. Hyvä aika ottaa koira on siinä toukokuussa, ehtii kouluttaa hyvin kesän aikana.
Lemmikin ottaminen lapsiperheeseen on siitäkin hyvä idea, että lemmikki ei myöskään joudu olemaan täysiä työpäiviä yksin kun peruskoululaisen koulupäivät on aina lyhemmät kuin vanhempien työpäivät. Lisäksi voi opettaa lapselle vastuuta ja mahdollisesti pitää lapsen pois huonoilta teiltä myöhemminkin koulun jälkeen kun "kotiin pitää mennä suoraan ulkoiluttamaan se koira".
Jos ap:n lapsi pelkää nyt yksin kotona oloa, niin tilanne voi olla ihan toinen puolen vuoden päästä. Yksin oloa voi alkaa pikkuhiljaa harjoittelemaan.
ja jos ei muu auta, niin osittainen hoitovapaa on hyvä ratkaisu, esim. 6 h työpäivä. Molemmatkin vanhemmat voi olla osittaisella hoitovapaalla, jos toinen lyhentää aamusta ja toinen illasta tai toinen on kotona ma ja toinen pe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olis varmaan aika tutustua niihin muihin lapsiin ja niiden vanhempiin. Eiköhän se ratkaisu tulisi siinä ihan itsestään, että lapset olis sitten kimpassa jos pelottaa olla yksin. Tosin ennen vanhaan (silloin kultaisella 70-luvulla tietysti) lapset osasi kyllä hakeutua toistensa seuraan ihan itsekin, ilman että vanhemmat järjesti, mitä tehdään koulun jälkeen.
Mikäli ip-kerhoon ei mahdu niin yritä järjestää lapsellesi perhepäivähoitopaikka iltapäiviksi. Äitini oli aikoinaan perhepäivähoitaja ja meillä kulki tokaluokkalainen hoidossa aina koulun jälkeen, hänellä oli tosin pikkusisarus meillä kokopäivähoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku mummu/pappa tai muu eläkkeellä oleva sukulainen olla avuksi ?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuossa iässä puoli vuotta (syksyyn) on jo pitkä aika, poika varmaan "vanhenee" jo huomattavasti. Pikku hiljaa ja rauhallisesti vain totutatte kauppareissuilla yms poikaa kotonaoloon. Kesällä jos mahdollisuus muutamaksi päiväksi esim mummolaan, serkkujen luo tai sellaista, ne vahvistavat lapsen itsetuntoa aivan mahdottomasti.
Minäkään en surisi vielä. Poika kasvaa ja kypsyy paljon syksyyn mennessä. Itsellä tokaluokkalaisen kaverit kulkevat bussilla kouluun ja kotiin, osa käy iltapäiväkerhossa, mutta eivät haluaisi. Kukaan ei käy aamupäiväkerhoa. Viime vuonna en olisi uskonut näin hyvin menevän.
Itse en haluaisi lapselle mitään järjestettyjä kavereita. Voivat itse sopia ja kysyä luvat vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pelkää?
Ettet vain olisi omine huolinesi rasittanut lasta? Ei 8-vuotias lähtökohtaisesti pelkää omassa kodissa olemista, vaikka yksinkin.
Evoluutio ei vielä ole voinut geneettisesti vaikuttaa tähän hommaan yhtään. Eli kulttuurinen kysymys. Vielä 90-luvulla valtaosa ekaluokkalaisistakin pärjäsivät iltapäivät omillaan. Iltapäiväkerhot ovat 2000-luvun uutuus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkää?
Ettet vain olisi omine huolinesi rasittanut lasta? Ei 8-vuotias lähtökohtaisesti pelkää omassa kodissa olemista, vaikka yksinkin.
Evoluutio ei vielä ole voinut geneettisesti vaikuttaa tähän hommaan yhtään. Eli kulttuurinen kysymys. Vielä 90-luvulla valtaosa ekaluokkalaisistakin pärjäsivät iltapäivät omillaan. Iltapäiväkerhot ovat 2000-luvun uutuus.
Mä olin kyllä jo 80-luvulla iltapäiväkerhossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkää?
Ettet vain olisi omine huolinesi rasittanut lasta? Ei 8-vuotias lähtökohtaisesti pelkää omassa kodissa olemista, vaikka yksinkin.
Evoluutio ei vielä ole voinut geneettisesti vaikuttaa tähän hommaan yhtään. Eli kulttuurinen kysymys. Vielä 90-luvulla valtaosa ekaluokkalaisistakin pärjäsivät iltapäivät omillaan. Iltapäiväkerhot ovat 2000-luvun uutuus.
Eikö ole ihan luonnollista, että ihmiset saattavat pelätä yksin olemista, varsinkin pienet lapset? En ole ainakaan tietääkseni aiheuttanut lapselleni pelkoja. Hän vaan on aina ollut aika herkkis. Vilkas mielikuvitus, ei halua mennä pimeisiin huoneisiin silloinkaan, kun muita on kotona. Puutalossa kuuluu joskus kaikenlaista rapsahtelua ja napsahtelua ja hän on säikkynyt niitä niin, että on kerran ekanluokan alussa mennyt yksin ulos ilman kännykkää, avainta tai ulkovaatteita, koska sisällä kuului pelottava ääni. ap
Lapset on erilaisia, ei kaikista tule yhdessä kesässä reippaita ja rohkeita vaikkei mitän konkreettista pelättävää olisikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku mummu/pappa tai muu eläkkeellä oleva sukulainen olla avuksi ?
Varmaan silloin tällöin, mutta joka koulupäivä on kyllä liikaa vaadittu olemaan passissa.
Alue: Aihe vapaa
En kehtaa ihan noin tarkkaan paljastaa asuinpaikkaani :) mutta ei todellakaan noita asukaspuistoja ihan joka Espoon nurkassa ole.