Tietävätkö kaikki 9. luokkalaiset mitä haluavat opiskella?

Tuskin monikaan tietää ja useat menee siitä syystä lukioon.

Tietää, että haluaa lukioon ja sitä myötä akateemiselle alalle. 

Lukoissahan se yleensä vasta tarkentuu, mikä ala. Tai usein vasta jälkeenkin. 

Yhteishakuun kuitenkin sinunkin lapsesi on paperit laitettava eli jotain on löydyttävä. Tuon ikäinen ei saa töitäkään eli tulee aivan tyhjänpäiväinen välivuosi kotona lonniessa. 

Olen ite tällä hetkellä 9lk, ja todellakaan en tiedä. Omasta mielestä ysiluokasta puolet vois olla VALMA:aa, että sais tutustua rauhassa kaikkiin aloihin.

En ole ainoa luokaltani joka menee siihen mikä tuntuu tällähetkellä parhaalta, en todellakaan ole varma tästä.

Onko lapsellesi tulossa hyvä päättötodistus? 

Aina sitä alaa ei niin vain päätetä. Peruskoulupohjaltakin on todella haluttuja aloja. 

Mikä on tämä linja, joka ehkä vähän kiinnostaisi? Yritetään keksiä sen pohjalta jotain vaihtoehtoja. Mistä lapsesi konkreettisesti pitää, esim. ruuanlaitosta, elämistä, moposta, piirtämisestä, onko ässä tietokoneiden kanssa?

Edes puolet ei varmaan tiedä. Miten siinä iässä voi edes tietää? Olen nyt 23 ja kun olin ysillä oli opinto-ohjauskin täyttä kuraa tai olematonta.

Sain E:n paperit lukiosta ilman mitään maailman suurimpia ponnistuksia. Onko lapsesi kuinka fiksu ja miten sujuu koulussa? Tietynlaiset tyypit kyllä pärjää lukiossa.

Meni lukioon eikä todellakaan ole mikään ala vieläkään osoittautunut sellaiseksi mikä todella kiinnostaisi. Lukiotakin käy vaan "puolivaloilla".

Ap. Mulla on varmaan ymmärryksessä vikaa kun en ymmärrä, että mitä tarkoitat kirjoittaessasi: " Aikoo hakea sellaiseen koulutukseen, joka on vaihtoehdoista paras." Siis onko joku paikka yksiselitteisesti paras? - Itse uskaltaisin olla erimieltä. Toinen mikä ihmetyttää on se, että esimerkiksi lukioon - tai toisinaan myös kuule sanottavan, että ammattikouluun menee. - Eihän siinä, mitään mitään estettä kuin se, että onko nuorella tai vähän vanhemmalakaan mahdollisuutta päästä sinne tai edes lähelle haluamaansa paikkaan kun karsinta on paikoin niin kova.

Mutta jottei viestini menisi vain siunailuksi, niin omaa kokemusta ei ole, mutta yhtenä vaihtoehtona, joka antaa aikaa miettiä ja pitää "koneen käynnissä" on kymppi luokka. - Ehkä joku osaa kertoa siitä trkemmin.  

Pahinta mitä nuorelle voi käydä on, että hän jää liiaksi vain odottamaan, että oma kutsumus tippusi taivaasta ta jollain muulla maagisella tavalla ja sitä ennen ei tarvitsisi itse tehdä yhtään mitään. - Lorvimista, jatkuvaa sekoilua ja  tai vain punkassa makaamista en nyt pidä sen parempana vaihtoehtona.    

Mä muistaakseni tiesin. Se vaati tosin lukiokoulutuksen ensin eli yliopistoon hain (ja pääsin) opiskelemaan haluamaani alaa. Mutta muistaakseni olin kaveripiirissäni ainoa, jolle oli tuossa vaiheessa selvää, mille alalle haluaa.

Meilläkään ei poika tiedä. Olen yrittänyt kannustamaan ammattistarttiin, jotta saisi miettiä vielä ja ei tulisi sitten koulun lopetusta. Lukioon ei opiskelumotivaatio riitä. Vähän tuntuu, että odottaa mihin kaverit hakee ja hakee sitten samaan. Tässä vielä se puoli, että kotoa on muutettava asuntolaan ja poika on 15v syksyllä. Kamalalta tuntuu.

Mun tyttö ysillä ja päättää peruskolun reippaasti yli 9 keskiarvolla. Menee lukioon ja hakee lääketieteelliseen. Olen ylpeä hänestä tottakai mutta toisaalta me vanhemmatkin olemme akateemisia.

"Kiva" kuulla, ettei poika ole ainoa, jolla ei ole aavistustakaan mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa.

Todistus on ihan hyvä, opo oli sanonut, että kun nykyisellä lukemisella pärjää noin hyvin, niin lukiossa pärjäisi myös, jos alkaisi käyttämään koulutehtäviin enemmän aikaa.

Mun mielestä hän sopisi parhaiten ehkä kokkilinjalle, häntä sekään ei kiinnosta. Autojen ropaus tai talonrakennus minne kaverit menevät, on heti pois suljettuja. Meidän amiksessa on aika vähän vaihtoehtoja, esim. tietokonealalle ei ole yhtään.

En todellakaan anna hänen jäädä loisimaan kotiin, kouluihin on haettava ja toivottavasti pääsee sellaiseen paikkaan mikä ei ole ihan kamala hänen mielestään.

Ap

En mä ainakaan tiennyt. Hain lukioon ihan vaan koska opo painosti ja käski yrittää edes jonnekin. Nyt on lukio käyty enkä vieläkään tiedä mitä tahtoisin tehdä kun mikään ei kiinnosta.

Ei tiedä sitä, miksi haluaa isona. Paitsi että todennäköisesti ei lääkis tai muu hoitoala, koska kammoaa kaikkea siihen liittyvää :)

Mutta on hakemassa IB-lukioon ja todennäköisesti pääseekin. On siis käynyt osan alakoulua ja osan yläkoulua ulkomailla IB-koulussa. Jatko-opiskelu ulkomailla on yksi mahdollisuus, ehkä vanhassa kotimaassa.

Toivottavasti se tulevaisuuden ala kirkastuu lukion aikana.

"Mun tyttö ysillä ja päättää peruskolun reippaasti yli 9 keskiarvolla. Menee lukioon ja hakee lääketieteelliseen. Olen ylpeä hänestä tottakai mutta toisaalta me vanhemmatkin olemme akateemisia." - Ja ongelma oli? Ja auttoi paljon sitä tiedotonta 9 -luokkalaista, jolla ei ole 9:n eikä ehkä 8:n keskiarvoa, eikä ehkä akateemisia vanhempia. Tytöllenne kuitenkin opin iloa ja tsemppiä. Toivottavasti haave lääkikseen pääsystä on tytön oma, eikä teidän antama ainoa ja oikea "haave". 

Uskallan väittää, että suurin osa ei tiedä. Niistä, jotka "tietävät" on osa sellaisia, joille omat vanhemmat ovat tyrkyttäneet jo vuosia jotain tiettyä alaa (tiedättehän -lapset laitetaan toteuttamaan vanhemman unelmaa).

Miten ne oikeastaan voisivatkaan tietää? Ei tuon ikäisellä ole mitään käsitystä siitä,mitä ammatit pitävät sisällään, eli mitä kaikkea työnkuvaa kuuluu. Eihän tuon ikäinen ymmärrä työelämästä yhtään mitään.  Surkea TET-jakso ei todellakaan riitä antamaan minkäänlaista kuvaa työelämästä.

Väitän, että suurimmalla osalla se lopullinen ammatti on aikalailla sattumankauppaa ja myös sitä vanhemman ohjausta.

"Uskallan väittää, että suurin osa ei tiedä. Niistä, jotka "tietävät" on osa sellaisia, joille omat vanhemmat ovat tyrkyttäneet jo vuosia jotain tiettyä alaa (tiedättehän -lapset laitetaan toteuttamaan vanhemman unelmaa).

Miten ne oikeastaan voisivatkaan tietää? Ei tuon ikäisellä ole mitään käsitystä siitä,mitä ammatit pitävät sisällään, eli mitä kaikkea työnkuvaa kuuluu. Eihän tuon ikäinen ymmärrä työelämästä yhtään mitään.  Surkea TET-jakso ei todellakaan riitä antamaan minkäänlaista kuvaa työelämästä.

Väitän, että suurimmalla osalla se lopullinen ammatti on aikalailla sattumankauppaa ja myös sitä vanhemman ohjausta." - Totta turiset tai ainakin varmasti asia, jonka moni jakaa, vaikkei pitiäisikään paikkansa.  - Puuttuui vain surkea opinto-ohjaus. Huokaus. Ainakiin omana aikanani se oli erinomaisen surkeaa, mutta kai se on siitä voinut kehittyä... Vaan mikä olisi sopiva ratkaisu? 15-16 kesäiset pakko töihin, niinettä työpaikka vaihtuu vuoden aikana n.  kertaa, niin pääsevät näkemään oikeaa työntekoa. Myönnän liioittelin, vaikka pidänkin ongelmana, että osalle nuorisoa työntekeminen on vierasta. - Mistä sitä olisivat voineetkaan oppia? Tai aina nähdäkään? Pitäisikö oppivelvollisuus aikaa pidentää? Mitä sekin tarkoittaisi niinkuin käytännössä?     

Kun olin itse yksillä niin kaikki tiesivät mitä haluavat tehdä - ja suurimmalla osalla suunnitelmat muuttuivat lukion tai amiksen aikana :) itse menin lukioon,koska lukupää riitti ja monet kiinnostavat alat vaativat yliopisto koulutuksen. Mieleni on muuttunut vielä lukion jälkeenkin useampaan otteeseen, vaikka vaihtoehdot olivatkin selvillä - en vaan osannut päättää, mikä kiinnostaa eniten. Eli ei haittaa vaikka ysillä ei tietäisi yhtään mitä haluaa tehdä - aikaa riittää. Lukion ja amiksen voi vaihtaa keskenkaiken jos kokee valaistumisen.

Vierailija kirjoitti:

"Kiva" kuulla, ettei poika ole ainoa, jolla ei ole aavistustakaan mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa.

Todistus on ihan hyvä, opo oli sanonut, että kun nykyisellä lukemisella pärjää noin hyvin, niin lukiossa pärjäisi myös, jos alkaisi käyttämään koulutehtäviin enemmän aikaa.

Mun mielestä hän sopisi parhaiten ehkä kokkilinjalle, häntä sekään ei kiinnosta. Autojen ropaus tai talonrakennus minne kaverit menevät, on heti pois suljettuja. Meidän amiksessa on aika vähän vaihtoehtoja, esim. tietokonealalle ei ole yhtään.

En todellakaan anna hänen jäädä loisimaan kotiin, kouluihin on haettava ja toivottavasti pääsee sellaiseen paikkaan mikä ei ole ihan kamala hänen mielestään.

Ap

Jos kerran lähiamitsussakin pitää asuntolaan muuttaa, miksi ette sitten katso muiden kaupunkien tarjontaa? Meillä ysiluokkalainen poika valitsi vaan jonkun alan, ei se suuremmin kiinnosta. Kiinnostavia olisi sadan kilometrin päässä, mutta kun ei ole kypsä vielä asuntolaan. Jos teillä jokatapauksessa mennään asuntolaan, onko sitten suuri ongelma jos sinne olisi se sata kilometriä matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kiva" kuulla, ettei poika ole ainoa, jolla ei ole aavistustakaan mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa.

Todistus on ihan hyvä, opo oli sanonut, että kun nykyisellä lukemisella pärjää noin hyvin, niin lukiossa pärjäisi myös, jos alkaisi käyttämään koulutehtäviin enemmän aikaa.

Mun mielestä hän sopisi parhaiten ehkä kokkilinjalle, häntä sekään ei kiinnosta. Autojen ropaus tai talonrakennus minne kaverit menevät, on heti pois suljettuja. Meidän amiksessa on aika vähän vaihtoehtoja, esim. tietokonealalle ei ole yhtään.

En todellakaan anna hänen jäädä loisimaan kotiin, kouluihin on haettava ja toivottavasti pääsee sellaiseen paikkaan mikä ei ole ihan kamala hänen mielestään.

Ap

Jos kerran lähiamitsussakin pitää asuntolaan muuttaa, miksi ette sitten katso muiden kaupunkien tarjontaa? Meillä ysiluokkalainen poika valitsi vaan jonkun alan, ei se suuremmin kiinnosta. Kiinnostavia olisi sadan kilometrin päässä, mutta kun ei ole kypsä vielä asuntolaan. Jos teillä jokatapauksessa mennään asuntolaan, onko sitten suuri ongelma jos sinne olisi se sata kilometriä matkaa.

Ai, ei se ollutkaan ap:n poika jonka asuntolaan oli lähdettävä. Mutta silti ap:lle, jos esimerkiksi tietotekniikka kiinnostaa, miettikää olisiko mahdollista hakea naapurikaupunkiin, joko asuntolassa asuen tai bussilla/ junalla liikkuen.