Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
1,5 vuotta työttömänä ollut kaipaa neuvoja! Auttakaa mammat!
08.02.2016 |
Niin siis mulla on tilanne nyt se, että olen akateemisesti koulutettu ihminen ja oman alan työkokemusta oli takana semmoiset 10 vuotta, kunnes jäin 1,5 vuotta sitten työttömäksi. Olen sellaisella alalla hommissa, jossa kaikki avoinna olevat työpaikat tulee ilmoittaa julkishallinnon kautta eli TE-keskuksien avoimet työpaikat -sivustoa tulee plärättyä. Omalla paikkakunnallani (yli 200 tuhannen ihmisen kaupunki) ei ole tänä aikana ollut haussa minun ammattitaitoani vastaavia paikkoja kuin 2-3 koko tänä aikana ja näistäkin varmasti suurin osa sellaisia paikkoja, jotka on alun alkaenkin pedattu jo virkaa hoitaneelle sijaiselle. Pienemmillä paikkakunnilla ympäri Suomen ja tietenkin Helsingissä olisi enemmän avoimia työtehtäviä (ei toki niitäkään kymmenittäin, vaan yksi silloin, toinen tällöin), mutta mieheni yritys pitää meidät aika lailla kiinni tässä nykyisessä kotikaupungissamme.
Nyt viisaat av-mammat, antakaa neuvoja! Alan tuskastua.
Kommentit (19)
Sama homma täällä ja pakko vain hakea oman alan ulkopuoleltakin töitä, vaikka akateemisen taustalla kaupan kassa ei varmaan mukavin paikka. Miten esim fec-koulutukset joissa tehdään 6 kuukautta duunia 9 euroa päivä ja päivitetään samalla osaamista? Itse olen todennut että neljääkymppiä pyyhkivä nainen on jo melkein roskaa työmarkkinoilla tänä päivänä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa nirsoilemasta ja hae kaikkia töitä.
Miten kuvittelet, että 40-vuotias vain yhden alan kokemusta omaava työllistyy täysin vieraalle alalle, kun kortistossa on sellaisiakin, joilla on haettavaan työhön tarvittava koulutus ja/tai kokemus? Puhelinmyyntiin en alennu, se on varmasti ainoa ala, jonne tällä hetkellä palkataan kokemattomia. ap
Kai sen itsekin ymmärrät, että jos muutto ei tule kysymykseen ja töitä haluat tehdä, niin edessä on joko alan vaihto, tai alat hakea muun alan töitä. Tosin eipä noita muiden alojen töitäkään helposti irtoa, minua ei kertaakaan kutsuttu edes haastatteluun, kun niitä hain, vaikka työkokemuskin olisi sinne päin liipannut tai kyse oli koulutusta vaatimattomista hommista.
- Haluatte pysyä nykyisellä asuinpaikkakunnallanne
- Siellä ei ole tuon alan töitä nyt eikä tulevaisuudessa
=> looginen johtopäätös: kouluttaudu uudelle alalle.
Hae muitakin töitä kuin suoraan omaa alaasi olevia paikkoja. Jos kerran avoimia paikkoja ei ole, niin ei silloin töitä siltä alalta löydy. Mieti, millaisissa hommissa osaamistasi voisi hyödyntää. Kannattaa hakea myös sellaisia hommia, jotka on pikkusen alakanttiin osaamisen ja kokemuksen kanssa - usein kun saa jalkaa oven väliin, alkaa löytyä haastavampiakin tehtäviä. Mieti myös uudelleenkouluttautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae jonkin muun alan töitä mitä olet kiinnostunut tekemään.
Perusta yritys, jossa voit hyödyntää omaa ammattitaitoasi.
Voitko työllistyä miehesi yritykseen?
Muutatte johonkin missä sinulla on töitä.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma täällä ja pakko vain hakea oman alan ulkopuoleltakin töitä, vaikka akateemisen taustalla kaupan kassa ei varmaan mukavin paikka. Miten esim fec-koulutukset joissa tehdään 6 kuukautta duunia 9 euroa päivä ja päivitetään samalla osaamista? Itse olen todennut että neljääkymppiä pyyhkivä nainen on jo melkein roskaa työmarkkinoilla tänä päivänä!
Onko kokemusta siitä, että täysin toiselle alalle kouluttautunut ihminen pääsee edes kaupan kassalle ilman sopivaa työkokemusta? Eikö sillekin alalle ole ihan omat työmarkkinat? Muistan että jo opiskeluaikoina oli todella vaikea saada osa-aikaisia kaupankassapaikkoja ja silloin sentään elettiin nousukautta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudelleenkouluttautuminen jollekin työllistävälle alalle kiinnostaa, mutta eipä niihin kouluihinkaan ihan tuosta vaan marssita sisään. Kerran vuodessa on haku ja ensisijaisesti suositaan hakijoita, joilla ei vielä ole mitään tutkintoa. Toinen ongelma on se, etten kyllä tiedä millä alalla oikeasti olisi työpaikkoja tulevaisuudessa. Kolmas ongelma se, että valmistuttuani olisin yli nelikymppinen nainen ilman työkokemusta. Silloin parikymppiset menee ohi heittämällä. ap
Vierailija kirjoitti:
- Haluatte pysyä nykyisellä asuinpaikkakunnallanne
- Siellä ei ole tuon alan töitä nyt eikä tulevaisuudessa
=> looginen johtopäätös: kouluttaudu uudelle alalle.
Kyse ei ole halusta, vaan käytännön pakosta. Ei ole järkeä ajaa miehen yritystä alas siksi, että minä pienempipalkkaisena löydän jonkun äitiysloman sijaisuuden Kankaanpäästä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä me voidaan enää auttaa? On neuvottu hakemaan töitä muualta -> ei onnistu, on neuvottu hakemaan muun alan työtä -> ei onnistu, on neuvottu opiskelemaan uutta alaa -> sekään ei onnistu. Siinä ne vaihtoehdot taitaa olla. Tietty on vielä sellainen vaihtoehto että tee lapsi jonka varjolla voit jäädä kotiin, jospa työmarkkinat paranisi äippäloman aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovuta. Keksi elämällesi muuta sisältöä kuin työ. Olet toki varmaan jo keksinyt.
Hae toki töitä koko ajan, mutta älä stressaa asiasta.
Ehkä nämä ajat vielä muuttuvat. Tai sitten eivät.
Olisi helpompi auttaa jos tietäisi minkälaiselta alalta sulla on kokemusta, minkäänlaista, ja mitä harrastat, mihin sulla on taipumusta. Minä olen 41v ja toista vuotta uudessa työpaikassa, ja nyt opiskelen sitä samalla oppisopimuksella, entisiä ammatteja on pari erilaista. Minä olen elämäni aikana ollut enemmän työttömänä kuin töissä, siihe päälle pari kertaa lasten kanssa kotona 3v. (toki sinä aikanakin hain töitä) ja yrittäjänä muutaman vuoden.
Kyllä se nykyään on niin että työpaikan saa hyvällä tuurilla ja suhteilla, muuten on aika vaikeaa jos on työttömänä, lennosta pääsee helpommin vaihtamaan työpaikkaa. Työttömänä ollessa parasta ennen päiväys on siinä 2-3kk paikkeilla ja viimeinen käyttöpäivä taitaa sullakin olla jo melko lähellä.
Minä pääsin tähän työpaikkaan täysin sattumalta, soitin eräälle toimitusjohtajalle Tupperware-asiaa, ja tuli puheeksi että olen pitkäaikaistyötön, ja hän kysyi että minkä alan, ja siitä se sitten lähti, heillä oli tarvetta mun alaa lähellä olevaan uuteen osastoon, koska se henkilö jonka kontolla se oli, oli juuri valitellut väsymystä ja liikaa töitä, perustettiin uusi osasto mitä minä aloin vetämään, ihan pystymetsästä, en tiennyt heidän varsinaisesta alastaan yhtään mitään, mutta tekemällä pikkuhiljaa oppii. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelman mukaan, ja se olikin tietoinen riski, mutta koska olin vuoden aikana näyttänyt että olen joustava ja luotettava työntekijä, minä sain oppisopimuspaikan ja tehtiin vähän uudelleenjärjestelyjä, ja taas on pariksi vuodeksi eteenpäin työpaikka taattu, en tiedä jatkuuko sen jälkeen, mutta ainakin on sitten 3 vuotta työkokemusta, ja paperit uudelle alalle. Ennen tätä työpaikkaa oli vierähtänyt 5,5 vuotta siitä kun olin viimeksi ollut työelämässä.
Mun pelastus on ollut se, että en ole työttömyyttä pitänyt elämää kummempana asiana, Suomessa on 600 000 ihmistä jotka etsii töitä, ja jos mulle ei tärppää, niin ei se mun syy ole, välillä toki vituttaa kun pääsee jopa haastatteluun, mutta työpaikan vie joku toinen. Nytkin jos jään taas työttömäksi, en vaivu epätoivoon, vaan jatkan elämääni muuten normaalisti, mutta työn tilalle tulee ehkä taas joku harrastus, kuten oli tuo tupperimyynti. Aina kannattaa jotain tehdä, kaikkea mahdollista mikä kiinnostaa, ja näkee ihmisiä, koskaan ei tiedä mihin elämä heittää, pitää vaan uskaltaa mennä ovista vaikka ei tiedä mitä takana on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luovuta. Keksi elämällesi muuta sisältöä kuin työ. Olet toki varmaan jo keksinyt.
Hae toki töitä koko ajan, mutta älä stressaa asiasta.
Ehkä nämä ajat vielä muuttuvat. Tai sitten eivät.
Tämä : hanki muutakin elämää ! Ala harrastaa jotain sellaista, jossa liikkuu niitä ihmisiä, joiden kautta voisit jollakin tavalla työllistyä. Mieti, missä mahdolliset työnantajasi tai heidän rekrytoijat liikkuvat: Kirkkokuorossa, koirakokeissa, kansalaisopiston pitsinnypläyspiirissä, viininmaistajaisissa, taidenäyttelyssä ... ?
Mikset muuttaisi yksin oman alasi työpaikan perässä toiselle paikkakunnalle? Jos miehen työn/yrityksen takia ette voi molemmat muuttaa, niin mikä estää sinua muuttamasta yksin? Ei kai teitä ole toisiinne sidottu kiinni.
Jos työpaikkasi on yli 100km:n päässä vakituisesta kodistasi, saat myös työasuntovähennyksen verotuksessa, tai sitten työmatkakulut nyt ainakin voit vähentää.
Itse tein tämän ratkaisun: asun viikot reilu 200km:n päässä toisella paikkakunnalla, koska sain täältä vakituisen työpaikan. Viikonloput vietän kotona. Itsenäistyminen on tehnyt molemmille hyvää ja parisuhdekin voi paremmin kuin ennen, kun toisen naamaa "ei tarvise" katsella kuin pari päivää viikossa :)
Ei huvita pohtia vaihtoehtoja, kun olet niin negatiivinen. Mitä tahansa ehdotetaan, niin heti löydät (keksit) syyn, miksi se ei voi onnistua. Hieman positiivisemmalla asenteella voisit olla jo töissä
Alue: Aihe vapaa
Lakkaa nirsoilemasta ja hae kaikkia töitä.