masennus?

Hei,

kuulostaa siltä, että olet todella väsynyt. Osallistuuko puolisosi lasten hoitoon? Onko esikoinen päiväkodissa? Et selvästikään jaksa yksin lasten kanssa ja tässä ei ole mitään hävettävää. Kukaan ei jaksa yksin.

Mielestäni sinun kannattaisi jatkaa perheneuvolassa käymistä ja kokeilla heidän ehdottamiaan keinoja esikoisen uhman lievittämiseksi. Tarrataulu on monissa perheissä osoittautunut yllättävän tehokkaaksi lapsen motivaatiokeinoksi. Sillä täytyy vain olla lapselle selkeä tavoite. Mikä esikoisen kanssa on suurin ongelmasi? Onko hän erityisen uhmakas jossakin tietyssä tilanteessa? Mikä on sellainen teko, joka saa sinut raiteiltasi ja ajattelemaan väkivaltaisia ajatuksia?

Tarvitset apua myös itsellesi väsymyksesi takia. On tärkeää alkaa hoitaa asiaa nyt, eikä sitten, kun voimasi ovat täysin lopussa ja lasten hoitaminen tuntuu ylivoimaiselta. Soita kunnan/kaupungin mielenterveystoimistoon ja kerro tuntemuksistasi ja ajatuksistasi ja pyydä apua. Mielenterveystoimistossa työskentelee psykiatrisia sairaanhoitajia ja psykologeja, jotka tarjoavat keskusteluapua. Joskus ajan saa heti, joskus asiakkaan tilanne käsitellään ensin työntekijöiden palaverissa ja sen jälkeen päätetään kenelle asiakas menee.

Koska puolisokin on väsynyt, hänkin voisi hakea itselleen keskusteluapua. Voisitte hyötyä myös parien yhteisistä keskustelukäynneistä. Näillä käynneillä teitä voidaan tukea yhteisissä kasvatuskäytännöissä ja miten voitte löytää voimaa toisistanne ja suhteestanne.

Esikoinen on erityislapsi, ADD, tunteiden säätelemisen/ ymmärtämisen vaikeutta jne. Mies on myös erittäin väsynyt ja yrittää huonolla menestyksellä käydä koulua. Tekee meille päivän jälkeen ruokaa ja yrittää pitää kodin rippeitä kasassa. Välttelemme toisiamme ettemme riitelisi... Tähän mennessä ollaan yritetty hoitaa riitely messengerissä. Suurimmat riidan aiheet tulee kasvatuksesta ja miten esikoista käsitellä... Olen hyvin surullinen ja tunnen pahaaoloa siitä että olen menettänyt kyvyn tuntea toisen tuska. Esim. Pari päivää sitten esikoinen kiipeili ja tipahti lattialle parvisängystään, itki hysteerisenä lattialla enkä välittänyt asiasta.. En vaan jaksanut nousta ylös ja mennä lohduttamaan koska se ei tuntunut tärkeältä.... Mietin näitä juttuja monesti jälkikäteen ja ihmettelen mitä mun päässä on liikkunut.... Avun vakemisen pelkoon liittyy myös se, että mitäs jos menetän lapset, esikoisen isä asuu muualla emmekä ole olleet yhteyksissä viiteen vuoteen... Hän on kuulemma myös se jolle lapsi ensimmäisenä lähtee jos mulle käy jotain..

Esikoinen on myös päiväkodissa ja häntä yritän sinne väkisin viedä jotta saan nukuttua päivällä

Päiväkoti on varmasti esikoiselle hyvä paikka purkaa energiaansa ja saada struktuuria päivään. Oletko kysynyt päiväkodista, miten he pärjäävät esikoisesi vauhdikkuuden kanssa? Heillä voisi olla hyviä neuvoja arkeenne.

Jos lapsi satuttaa itsensä, sinun on pakko reagoida siihen. Jos et reagoi empaattisuudesta niin reagoi siitä tiedosta, että näin on tehtävä. Jos lapsi tippuu korkealta, hän voi satuttaa päänsä, mikä vaatii lääkärissäkäymisen ja seurannan vielä kotona aivotärähdyksen tai muun pään vamman varalta.

Lasten huostaanottoa sinun on turha pelätä. Huostaanotto on viimeinen keino auttaa perhettä silloin, kun muut aputoimet eivät ole olleet riittäviä. Se, että pyydät apua, kertoo sinusta sen, että olet vastuullinen vanhempi.

Käykö esikoisesi terapiassa? ADHD/ADD lapset usein hyötyvät toimintaterapiasta. Terapiassa lapsi oppii taitoja ja käyttäytymismalleja, jotka lievittävät ADHD/ADD oireita. Terapiaan tarvitaan lastenlääkärin lähete.