Tutkimus: Hyvätuloiset helsinkiläiset muuttavat kauemmaksi keskustasta

Helsingin asuinalueiden kielteistä eriytymistä eli segregaatiota liioitellaan, ja kaupunki on asuntopolitiikallaan onnistunut jopa ehkäisemään asuinalueiden kielteistä eriytymistä. Eriytyminen kuitenkin jatkuu ja se voi kiihtyä.

Tätä mieltä ovat muuttovirtojen vaikutusta pienalueiden eriytymiseen vuosina 2001–2012 tutkineet Helsingin yliopiston tutkijat, joiden loppuraportti julkaistiin tammikuussa.

Esimerkiksi läntisen Helsingin radanvarsialueille on muuttanut pieni- ja keskituloisia opiskelija- ja hitas-asuntojen takia, jolloin kaikki pienituloiset eivät sijoitu Itä-Helsinkiin.

”Toisaalta radanvarsialueille on ehkä liikaakin keskittynyt pienituloisia vetävää asuntotuotantoa. Hyvien kulkuyhteyksien varteen pitäisi rakentaa myös asuntokantaa, joka vetää parempituloisia”, sanoo yliopistotutkija Hannu Kytö.

Kantakaupungista mutta myös ratojen varsilta muuttavat pois etenkin varakkaat lapsiperheet ja koulutetut, tutkimusraportti kertoo.

He muuttavat voimakkaan täydennysrakentamisen alueille sekä joillekin pientaloalueille, kuten Länsi-Pakilaan ja Paloheinään.

”Keskiluokka, varsinkaan perheet, eivät onneksi enää muuta kehyskuntiin siinä määrin kuin ennen vuonna 2008 alkanutta taantumaa vaan jäävät yhä useammin kaupunkimaisille alueille”, Kytö sanoo.

Hänen mukaansa aiemmin kehyskuntiin muuttaneiden perheiden kaltaiset taloudet suuntaavat esimerkiksi Pakilaan, missä on käynnissä sukupolvenvaihdos.

Hyvätuloisia on muuttanut radanvarsilta pois. Laajemmin tarkasteltuna alueiden eriytyminen näyttääkin jatkuvan etenkin Helsingissä, jossa hyvätuloiset ja osin keskituloiset kerääntyivät samoille alueille.

Hyvätuloiseksi lasketaan yli 52 000 euroa vuodessa ansaitsevat. Kun helsinkiläiset hyvätuloiset muuttivat seurantajakson aikana kaupungin sisällä, he suuntasivat etenkin Aurinkolahteen, Arabianrantaan, Latokartanoon ja Lauttasaareen. Mutta saman verran tienaavat, muista kunnista muuttavat puolestaan suosivat Kamppia, Ullanlinnaa, Etu-Töölöä ja Punavuorta.

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että hyvätuloiset helsinkiläiset muuttavat kauemmaksi keskustasta, sillä eniten hyvätuloisia muutti pois kantakaupungin asuinalueilta sekä Haagasta ja Ruskeasuolta. Muista kunnista Helsinkiin muuttavat puolestaan hakeutuvat keskustaan.

Espoossa ja Vantaalla hyvätuloiset puolestaan keskittyivät samoille alueille riippumatta siitä, mistä he muuttavat. Espoossa heitä muutti pientaloalueille Saunaniemeen, Jupperiin, Tillinmäkeen ja Kuurinniittyyn. Vantaalla pientaloalueet, kuten Ylästö, Kivistö ja Tammisto, keräsivät eniten hyvätuloisia.

Vuosina 2001–2012 Helsinki menetti muuttajien mukana verotettavaa tuloa 783 miljoonaa euroa. Samalla Espoo voitti 71 miljoonaa euroa ja Vantaa 26 miljoonaa euroa.

Tämän jälkeen verotulojen virta Helsingistä laantui, ja vuonna 2012 Helsingin verotulomenetykset olivat enää kolmannes huippuvuosien 2004–2006 menetyksistä, Kytö kertoo.

Helsinki menetti vielä kuitenkin hyvätuloisia muuttajia Espooseen ja Vantaalle. Keskituloisia muutti puolestaan hieman enemmän Espooseen ja Helsinkiin kuin Vantaalle.

Erot pääkaupunkiseudun kuntien muuttovirroissa johtuvat pitkälti asuntokannan eroista. Helsingissä noin puolet asunnoista on vuokra-asuntoja, kun taas Espoossa ja Vantaalla vuokra-asuntoja on noin kolmannes koko asuntokannasta, Kytö sanoo.

Muuttovirratkin koostuvat lopulta yksittäisen ihmisen muuttopäätöksistä. Tutkijoiden mukaan etenkin asuinalueelta pois muuttavilta pitäisi ahkerammin kysellä muuttoon johtaneita syitä. Näin mahdolliset kielteiset eriytymisen syyt voitaisiin tunnistaa ja ehkäistä.

”Alueelta pois muuttavat kertovat herkemmin alueen epäkohdista kuin sinne juuri muuttaneet. Poismuuttajat saattavat liioitella, mutta heillä on usein pidempi kokemus alueelta ja siten parempi asiantuntijuus”, Kytö sanoo.

Tutkimuksessaan Kytö kollegoineen kysyi Espoon keskuksesta ja Vantaan Länsimäestä pois muuttaneilta syitä lähtöönsä. Espoon keskuksesta muuttavilla tärkeimpiä niin sanottuja työntötekijöitä olivat asunnon koko, halu muuttaa lähemmäksi työ- tai opiskelupaikkaa sekä korkeat asumiskustannukset.

Länsimäessä työntötekijöiden kärjessä olivat korkeat asumiskustannukset, asunnon koko ja asuinalueen epäviihtyisyys.