Elämäsi kamalin teko

Vierailija kirjoitti:

Oon pannut kahden tuttuni vaimoa ja muutaman tyttöystävää. En ole koskaan jäänyt kiinni enkä puhu koskaan. En tiedä miksi mulle on käynyt näin. En ole niitä yrittänyt mitenkään vietellä vaan asiat on menneet niin. En kadu vaikka tiedän tuon olevan väärin.

Fantasioissasi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia te eläimiä tappaneet olette nykyään? Eikö lapsena tullut yhtään mieleen ajatella kuinka se eläin kärsii tekonne aikana, vai saitteko siitä jo silloin kieroa nautintoa?

No, itse olen ainakin tappanut paljonkin eläimiä, mutta miksi siitä pitäisi tuntea huonoa omatuntoa?

Olen tallonut ainakin kymmeniä hiirenpesiä poikasineen, myrkyttänyt ja ampunut rottia, ampunut pari lintulaudalta varastelevaa harakkaa, kalastanut ongella, virvelillä, katiskalla ja verkolla. Niin, ja syöttinä olen käyttänyt mm. kastematoja.

Kyllä varmaankin nämä kaikki eläimet ovat kärsineet, mutta en ole tuntenut huonoa omatuntoa enkä kasvanut kieroon. Vai olenko sittenkin piilosadisti?

Miten musta tuntuu, että edellinen kirjoittaja viittsi omaksi huvikseen tapettuihin eläimiin, ei tuholaisiin tai metsästyseläimiin. Vai talloitko sinäkin nuo rotat ja kalat kuolemaansa kun olit ensin saanut ne liikuntakyvyttömiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tarkotus ei todellakaan ollut kiduttaa eläintä vaan kaveria kun vihasin sitä ja se lintu kuoli heti. En varsinaisesti kadu sitä että talloin sen linnunpoikasen, niistä muutenkin valtaosa kuolee ennen aikuisuutta.

Suhtaudun tähän asiaan näin koska vartuin landella, siellä moni muukin teki lapsena samaa saati sitten ihan metsällä käyminen ja lintujen ampuminen aseella (toki lapset ei saanu ampua mut moni kävi mukana ja sit vähän isompana sai ampua) ym.

Maalla on normaalia opettaa eläinten hyötykäyttö. Ei ole normaalia opettaa eläinten kidutusta.

T: Toinen maalainen.

Teininä varasteltiin kavereiden kanssa pikkukaupungin ainoasta vaatekaupasta niin paljon että joutuivat hommaamaan valvontakamerat jne. Ei kovin suurta muihin verrattuna, mutta valtava syyllisyys painoi monta vuotta. En vain osannut, uskaltanut ja kehdannut mennä pyytämään anteeksi. Pahinta tässä, kun isä on niin onnellinen kun 'en koskaan lähtenyt mukaan noihin huonoihin porukoihin' ja tuotin pettymyksen.

70-luvulla olin ehkä hieman käytöshäiriöinen nuorimies joka tyhmyyksissään aiheutti kaikenlaista vahinkoa ympäristölleen, kuten eräälle viattomalle lehmälle, jonka... krhm... perseeseen tungin pötkyn dynamiittia ja sytytin sytytyslangan perään. En tiedä miten lehmälle kävi koska painelin mopolla karkuun aika ravia mutta kyllä se dynymenttipötkö räjähti. Olin toki juovuksissa.

Vierailija kirjoitti:

En oikein osaa verrata broilerinsyöntiä ja linnunpoikasten omin käsin rääkkäämistä. Toki tehotuotanto on väärin ja eläinten oloissa on paljon parannettavaa. Siksi pyrin vähentämään lihansyöntiä ja suosin luomua ja riistaa, mutta esim koulun ruokalassa syön kyllä sitä tehotuotettua broileriakin. Ne tiput on sentään tapettu syötäväksi, kun taas nämä linnunrääkkääjät rääkkäävät viattomia eläimiä omaksi huvikseen. En IKINÄ pystyisi tekemään mitään pahaa linnuille tai muillekkaan eläimille, vaikka lihaa syönkin. Eläinrääkkäys vaatii tekijältään empatiakyvyttömyyttä ja sairasta mieltä.

Voi tekopyhyys en millään näe miten on verrattavissa se, että joku 6v skidi talloo pari linnunpoikasta ajattelemattomuuttaan. Kun sinä taas aikuisena ihmisenä päätät syödä ikävissä oloissa tuotettujen eläinten lihaa ja yrität perustella hyvyyttäs sillä, että ne brotskut on sentään tapettu syötäväks. Pahaahan sinä jatkuvasti niille eläimille teet valitsemalla syödä niitteen lihaa ja sitten jeesustelet täällä jollain empaattisudellasi.

Olen kulkenut nyt 4 vuotta pummilla kasin ratikalla, töihin ja takas. Kertaakaan en ole saanut sakkoa, olen opetellut viekkaaksi rotaksi joka haistaa tarkastajat jo pysäkkiä aiemmin. Saan mielihyvää sen rahamäärän ajattelusta, jonka olen säästänyt. Kyse on jo tuhansista.

-Ala-asteella jotain pientä kiusaamista hieman erikoisempaa tyttöä kohtaan, siitä mitkä oli hänen kiinnostuksen kohteitaan (esim. pikkuautot) niin tuli aina ilkuttua. En siis ikinä ole töninyt tai muutenkaan fyysisesti koskenut kenenkään, vaan jotain sanallista naljailua harrastanut. Kadun silti erittäin paljon, koska voin vaan kuvitella kuinka paskalta se on tuntunut, olen itsekin saanut kumminkin ala- ja yläasteella osani sanallisesta ja henkisestä kiusaamisesta ja eihän se kivaa ollut. Jos joskus saan itse lapsia, niin niille kyllä painotetaan pienestä pitäen ettei ketään kiusata. Jos joku nyt on vaikka erikoisempi tapaus niin antaa vaan olla, ei tarvi kumminkaan alkaa kiusaamaan. Kotona tätä ei koskaan painotettu, oletettiin vaan että se on itsestäänselvyys.

-Lapsena "koulutin" hieman villiä koiraamme, löin sitä selkään muutaman kerran risulla kun se ei totellut ja riekkui vain. No eipä auttanut ja voin kertoa, että se jäi ainoaksi kerraksi ja koskaan en enää niin tekisi, niin kova syyllisyys siitä jäi. Lapsena ei aina vaan osaa ajatella tarpeeksi eikä aina osaa erottaa oikeaa ja väärää. Tekoa tietenkään puolustelematta, nykyään yritän taistella eläinten oikeuksien puolesta ja olen aina siis ollut eläinrakas, tuona yhtenä kertana vain paloi käpy.

-Hylkäsin ystäväni. En kadu sitä, että hylkäsin hänet, koska se ihminen oli ihan myrkkyä ja sai minut voimaan henkisesti pahoin vaan kadun sitä, miten sen tein. Asian olisi voinut fiksumminkin hoitaa.

-Ajanut humalassa ajoneuvolla. Olin silloin henkisesti epävakaa, nykyään ei kävisi mielessäkään tarttua rattiin päihtyneenä ja ihmettelen kuka niin oikeasti tekee. Kadun tätäkin erittäin paljon.

Tässä ne pahimmat varmaankin oli. Helpotti kirjoittaa nuo johonkin, koska en ole voinut kenellekkään näistä sanoa vaikka en pidä näitä tekoja ihan pahimpina mitä ihminen nyt voi tehdä, osan pistän myös iän ja kehittymättömyyden ja henkisen voinnin piikkiin. Kadun kumminkin syvästi ja uskon, että olen saanut elämältä takaisin; teininä poikaystäväni hyväksikäytti minua nukkuessani monta kertaa (tuli siis herättyä kesken kaiken aina tähän) ja raiskasi kerran. Olen ollut hyvin alakuloinen koko aikuisikäni ja osan aikaa masentunut ja tästä johtuen ei niin paljon ole sosiaalista elämää enää ystävien kesken, en jaksa masennukseltani nähdä ja puhua kenenkään kanssa ja eikä ystäviäkään hirveästi kiinnosta. Vaikeahan sitä ihmistä on auttaa jos se ei puhu eikä pukahda ongelmistaan tai huolistaan.

Että näin. Paska ihminen olen.

Alkuviestejä kun katsoo, niin jotkin teot eivät olekaan tarpeeksi julmia, koska ne saavat alapeukaloa. Esim. joku tallonut linnunpoikasia ja siilintappajaakin taisi olla; alapeukaloa vaan paukkui silti! Eli onko se sitten neitosten logiikalla, että ei olekaan paha teko kun siilin tappaa, väärä palsta! Täytyy sen sijaan kertoa pettämisestä, se saa yläpeukaloa!

mina ei peta vaimojan mina ota vain uusi vaimo ja joskus sinu vaimo tai tyto

Vierailija kirjoitti:

Alkuviestejä kun katsoo, niin jotkin teot eivät olekaan tarpeeksi julmia, koska ne saavat alapeukaloa. Esim. joku tallonut linnunpoikasia ja siilintappajaakin taisi olla; alapeukaloa vaan paukkui silti! Eli onko se sitten neitosten logiikalla, että ei olekaan paha teko kun siilin tappaa, väärä palsta! Täytyy sen sijaan kertoa pettämisestä, se saa yläpeukaloa!

Päinvastoin noi hyväksyttävät "pahat teot" saa yläpeukkuja, koska se on kaikkien mielestä ok että joskus vaikka varastelee kaupasta tai pettää miestään. Sen sijaan keskenmenosta ja raiskauksesta valehtelu tai elukoiden tappaminen nähdään jopa av-mammojen silmissä niin kamalalta, että tulee alapeukkua ja haukutaan sen takia pataluhaksi (toisin kuin kaupoista varastelijat ja pettäjät joita ymmärretään). 

Eli pahoissakin teoissa on niitä jotka ovat yleisesti ok (petin kumppanian) ja niitä jotka ovat ns. kauhistuksia (valehtelin keskenmenosta, raiskasin jonkun jne.) 

Otin kahta kullia pillureikääni samaan aikaan, ja nautein siitä

Vierailija kirjoitti:

Otin kahta kullia pillureikääni samaan aikaan, ja nautein siitä

No hui, onpas kamalaa. 

Kiusasin 5 vuotiaana vuotta/kahta nuorempaa tyttöä. Tönin rappusista alas jne, satutin eri tavoin. Joskus on ohikiitävästi säälittänyt mutta ei suuremmin, se oli ällöttävä tyttö ja oli kiva saada se itkemään.

Olen itse samaa sukupuolta, en ole ikinä tehnyt mitään rikollista, tai no juu lapsena näköjään pahoinpidellyt toista lasta, en ole kiusannut eläimiä, ennemmin kiusaisin ihmisiä.

Elän ihan normaalia elämää ja olen ehkä se nainen just sun toimistossa viereisessä työpisteessä.

Tässä tämmönen tarina, en osaa sanoa miksi kyseinen kersa kävi niin hermoille.

Mutta kaikki kiusaajat ei myöskään ole jotenkin normeista poikkeavia.

Olette kyllä tosi hyviä ihmisiä jos kamalin tekonne on miehen pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Olette kyllä tosi hyviä ihmisiä jos kamalin tekonne on miehen pettäminen.

Jos tätä palstaa yhtään enempää luet, sinulle selviää, että kumppanin pettäminen on pahinta, mitä ihminen voi tehdä. Siinä jää varastelu, patologinen valehtelu, fyysinen satuttaminen, toisen henkinen pahoinpitely, kaverin hylkääminen, systemaattinen kiusaaminen ja kaikki muukin väkivalta kauas taakse. Kun väärä pimppi ja pippeli yhtyy, se on pahuuden ruumiillistuma.

"Kaikki X nimiset on aina läskejä. Tai siis ainaki se X ja se X. Niin ja se X. Ja sit oli viel joku jonka toinen nimi on X, ei tuu nyt mieleen. Mikä sun toinen nimi muuten olikaan?"

"...X."

".........."

Ei saatana. Ja kyllä, kyseinen ihminen oli ylipainoinen. En ikinä haluu loukata ketään ulkonäön takia, ja nolotti ja harmitti ihan hirveesti tän jälkeen. 

Kun luen näitä kommentteja minulle tulee vahvasti sellainen olo että pidän totisesti eläimistä enemmän kuin ihmisistä.

elämäni kamalin teko on se kun lapsena toistuvasti vedin meidän kissaa hännästä

Vierailija kirjoitti:

Olen pettänyt molempia aviomiehinäni heidän kanssaa ollessani aviossa. En kuitenkaan ole koskaan jäänyt kiinni.

toivottavasti karma hoitelee sut