Lasten riepoittelu kahden kodin välillä :(

Minulla on 15 v ja 13 v teinit. Isompi asuu minun luonani ja nuorempi on viikko-viikko-lapsi. Itse ovat tämän päättäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up

Olinkin juuri tulossa nostamaan tätä mutta ilmeisesti aihe kiinnostaa muitakin kun oli nostettu jo. Ap

keinotekoiset nostot tarkoittaa että aihe EI kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up

Olinkin juuri tulossa nostamaan tätä mutta ilmeisesti aihe kiinnostaa muitakin kun oli nostettu jo. Ap

keinotekoiset nostot tarkoittaa että aihe EI kiinnosta.

Keinotekoiset nostot??? :D

Kyllä14v siis saa itse päättää miten haluaa asumisen toimivan, mutta hei kuinka moni 14v ihan oikeasti tietää mikä on hänelle parhaaksi.. Kyllä mun mielestä vanhempien tulee tehdä päätökset tällasissa asioissa, muutenkin lapselle kipeää ja kamalaa ja sitten pitäisi yhtäkkiä päättää itse tulevaisuudestaan, huh-huh!

Käykää läpi vaihtoehtoja. Mahdolliset ja toteuttamiskelpoiset myös lasten kanssa. Ehkä yhdessä löytyy ratkaisu, tai ehkä paras vaihtoehto kaipaa vähän aikaa löytyäkseen.

Mulla on myös ero edessä, vanhin lapsi myös 14v. Olemme tehneet asian helpoksi lapsille ja päättäneet valmiiksi systeemit. Tässä auttoi se että isä muuttaa ihan lähelle mutta yksiöön, johon lapset ei todellakaan mahdu kuin satunnaisesti yökylään.

Tsemppiä sulle! Tämä on tilanne johon ei sittenkään osannut varautua. Paljon sydämiä särkyy eron tullessa. Pahinta on että se tapahtuu tärkeimmillemme, omille lapsille :(

Surullista luettavaa :'(

Ikäviä asioita tapahtuu, mutta sitten pitää vaan yrittää tehdä se mitä voi lasten hyväksi. Tärkeää on vanhempien yhteispeli, vaikka toinen kuinka ottaisi muuten aivoon. Se luo lapsille turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta, ja säästää lapset kiistakapulana olemiselta. Jos toisesta ei ole siihen, pitää itse kuitenkin koitta olla provosoitumatta ja haukkumatta toista vanhempaa lapsille.

Teille surkuttelijoille ja syyttelijöille sanoisin, että ei sille erolle vaan aina voi mitään, vaikka kuinka itse yrittäisi. Ja vaikka ero lapselle varmaan useimmiten onkin hirveä asia, niin kyllä lapsen voi siitä auttaa yli. Se vaatii työtä, itsehillintää ja pitkää pinnaa. Ja siinä ei tuomitsijoita ja itsensä eroamattomuuden avulla ylentäjiä tarvita.